Persu ylistää islamistista diktaattoria - En sannfinne berömmer en islamistisk diktator

 Olli Kotro, Laura Huhtasaaren eduskunta-avustaja, onnittelee tässä Turkin islamistisen Oikeus- ja kehityspuolueen johtajaa Recep Tayyip Erdoğania (se lausutaan suunnilleen "redžep taijip ärduwan") presidentinvaalin voitosta (joka saattoi toki olla ihan rehellinenkin, mutta minua tuskin kukaan moittii siitä, että epäilen ääntenlaskennassa harjoitetun jonkinlaista filunkia).

Olli Kotro, riksdagsassistent åt Laura Huhtasaari, gratulerar här ledaren för Turkiets islamistiska Rättvise- och utvecklingsparti Recep Tayip Erdoğan (det uttalas ungefär "redzjeo tajjip ärduwan") för valseger. Segern kan ha varit genuin, men jag får väl misstänka att den sittande presidentens stödtrupper höll på med någon sorts lurendrejeri.

"Jag gratulerade Turkiets Ledare [sic] för valsegern. Han har kompromisslöst arbetat för turkiska folket, för sitt lands suveränitet och för en flerpolig värld."

Tuo iskusana "moninapainen maailma" on suoraan Venäjän retoriikkavarastosta ja tarkoittaa, että kun se USA on niin kamalan paha ja imperialistinen, tarvitaan vielä pahempia ja imperialistisia kilpailijavaltoja pitämään USA kurissa. Myönnetään, että USA:n yritykset levittää demokratiaa maailmalla eivät viime aikoina ole menneet aivan yhtä hyvin kuin heti II maailmansodan jälkieen, mutta en ole aivan vakuuttunut siitä, että täysin kyyniset, demokratian ja oikeusvaltion tuhoamiseen pyrkivät diktatuurit olisivat parempi vaihtoehto. Sen puoleen, on harvinaisen selvää että jos USA:n kapitalismi on viime aikoina kehittynyt armottomampaan suuntaan, sen taustalla on Venäjän solutus.

Uttrycket "flerpolig värld" har varit i Rysslands säck innan den kom i sannfinsk påse, och det ger vid handen att USA är så ont och imperialistiskt att det behövs onda och imperialistiska konkurrenter för att hålla USA i styr. Medges att Förenta Staternas senare försök att sprida demokrati inte varit lika framgångsrika som i Japan och Västtyskland efter andra världskriget, men jag är inte riktigt övertygad att helt cyniska diktaturer inriktade på att ta kål på all demokrati och rättsstatslighet är ett bättre alternativ. Och har den amerikanska kapitalismen på sistone utvecklat sig i en mera människoföraktande riktning kan man ta gift på att det beror på rysk infiltrering.

Mutta ihmetellä täytyy, että islamkriittisenä profiloituneen Persupuolueen mies täysin avoimesti ja kyynisesti asettuu puolustelemaan islamistista hirmuvaltiasta. Diktaattori Erdoğanista olisi saanut myös näppärän retorisen aseen naiiveja islaminymmärtäjiä vastaan: aikoinaan sellaiset halusivat nähdä hänen puolueensa turkkilaisena vastineena keskieurooppalaisten maiden kristillisdemokraattisille puolueille, ja nyttemmin, kun E. on vauhdilla vaeltanut synnin laveaa tietä yksinvaltiutta kohti, tälle voisi nauraa pilkallisesti. Ehei: sen sijaan persut vetävät täydellä höyryllä diktaattorin peesiin.

Men nog fan måste man förvåna sig över att en man från det islamkritiska sannfinska partiet öppet och cyniskt ställer sig på samma sida med en islamistisk envåldshärskare. Det skulle vara lika lätt att använda Erdoğan som ett retoriskt vapen mot alla naiva islamvänner: på sin tid ville dessa se hans parti som en turkisk motsvarighet till de kristdemokratiska partierna i Centraleuropa, och nu, när E. snabbt åkt syndens breda väg i diktaturens riktning, kunde man hjärtligt skratta åt dylik naivitet, inte sant? Nähä, i stället sällar sig sannfinnarna till diktatorns anhängarskara.

Sinänsä tämä ei yllätä, sillä onhan Kotro myös ollut vaatimassa Suomen irrottamista Schengen-sopimuksesta ja viisumivapautta venäläisille. Sehän olisikin helkutin noloa, jos Suomen rajavartiosto alkaisi kinuta Ollin piippalakkisilta ystäviltä viisumia kun nämä tulevat panssarivaunulla kylään.

I och för sig överraskar det här inte, ty Kotro har också vid ett skede krävt att Finland skulle utträda ur Schengenavtalet och införa visumfrihet för ryssar. Det skulle ju vara genant om finska gränsbevakningen begärde visum av Ollis kalasjnikovbeväpnade vänner när dessa kom på besök med pansarvagn.

Kotro venäläisessä mediassa: Suomen on lähdettävä Schengenin sopimuksesta ja luotava Venäjän kanssa yhteinen viisumivapaa vyöhyke amerikkalaisen ESTA-järjestelmän tyyliin.

Kotro till ryska medier: Finland bör lämna Schengenavtalet och skapa en gemensam visumfri zon tillsammans med Ryssland i stil med det amerikanska ESTA-systemet.

Mitä kaikkea suomenkielisen lehdistön Hugenbergit sensuroivat? Mitä kaikkea he nostavat esiin? KYMMENVUOTISTAITEILEMATTOMUUSJUHLA 31.5.2023

• Päättyneellä hallituskaudella suomenkielinen lehdistö teki kaikkensa hallituksen ansioiden hävittämiseksi näkyvistä, vaikka ministerit osoittivat huomattavaa johtajuutta kriisiolosuhteissa.
• Huomattava osa ns. poliittisista kommentaattoreista keskittyi meemeilyyn ja lapselliseen nimittelyyn ("huulipunahallitus", "sukkahousuhallitus", "jauhojengi"), ilmeisesti siksi, että mihinkään asialliseen kritiikkiin ei kyetty tai mitään asiallista kritisoitavaa ei ollut.
• Ainakin yksi merkittävä journalisti on viime hallituskauden aikana suoraan pyytänyt someseuraajiltaan salaliittoteorioihin perustuvia selityksiä hallituksen koronasulkutoimille. Tällainen on aikaisemmin ollut kaikenlaisten mitävittualehtien sun muiden vaihtoehtomedioiden menettelytapa. Suomenkieliset ns. valtamediat ovat nopeaa vauhtia rappeutumassa MV-tasolle.
• Samalla tavalla muuankin valtavirtamedioiden kolumnisti paheksui sitä, että äärioikeiston uhasta ylipäätään puhutaan, ja kuvaili äärioikeistosta varoittamista kansanpuistoon unohtuneen propagandakaiuttimen jankkaamiseksi. Tuossa vaiheessa huolta äärioikeistosta oli kuitenkin ilmaissut jo Suojelupoliisi raportissaan, Valtavirtaviestimemme ovat siis ilmeisesti sitä mieltä, että valtakunnan turvallisuuspoliisi on liian kaukana äärivasemmalla.
• Perussuomalaisten ja äärioikeiston yhteydet Venäjään ja venäläismielisyys eivät ole nousseet valtavirtalehdistössä kertaakaan framille viimeisten reilun vuosikymmenen aikana (ja kun minä yli vuosikymmen sitten otin sen ensimmäisen kerran puheeksi, sain tunnetusti potkut ja olen juuri juhlimassa kymmenen vuoden taiteilemattomuusjuhlaa suomenkielisenä mediamölisijänä). Medioissa ei ole kertaakaan mainittu esimerkiksi sitä, että Jussi Halla-aho vuonna 2009 esiintyi venäläisellä propagandakanavalla Suomea morkkaamassa, eikä liioin kyseenalaistettu hänen esiintymistään Ukrainan ystävänä tällä perusteella. 
• Äärioikeiston iskusanoja ei saa analysoida eikä kyseenalaistaa. Ne omaksutaan sellaisenaan ja valtavirtaistetaan. Kun äärioikeisto puhuu "wokesta", tulisi voida kysyä, a) mitä tämä vierasperäinen sana tarkoittaa, b) mikä on tämän vierasperäisen sanan relevanssi suomalaisessa politiikassa ja Suomen historiassa. Tähän yksikään Hugenberg-medioistamme ei ole kyennyt.
• Myöskään persujen ja äärioikeiston "isänmaallisuutta" ja "kansallismielisyyttä" ei kyetä kyseenalaistamaan. Äärioikeiston eräät suuntaukset haluavat itsenäisen Suomen sijasta pohjoismaisen rotuvaltion, jossa Suomi olisi Ruotsin alusmaa. Toiset äärioikeistolaiset taas haluavat Suomen pois Natosta ja EU:sta, eli käytännössä Venäjän alaisuuteen. Kumpikaan tavoite ei ole "isänmaallinen" eikä "kansallismielinen" missään perinteisessä mielessä. Mediassa tästä ei käytännössä saa puhua.
• Perussuomalaiset tai heitä lähellä olevat äärioikeistoaktivistit ovat usein siviilipalveluksen suorittaneita. Tämä ei ole saanut ainoatakaan Hugenberg-medioistamme vakavasti pohtimaan, millä tavalla nykyinen äärioikeisto eroaa menneiden aikojen maanpuolustushenkisestä äärioikeistosta ja miksi se on oleellista.
• Perussuomalaiset ja heitä lähellä olevat äärioikeistolaiset eivät edes tunne Suomen perinteisiä isänmaallisia symboleita. Eräs katupartioryhmä esitteli julisteessaan Kreikan vanhaa lippua Suomen lippuna. Muuan äärioikeistoaktivisti taas näki veteraanitunnuksessa musliminaisen. Tällaiset älyttömyydet ovat riittävä peruste todeta, että nykyisen äärioikeiston ja perinteisen isänmaallisuuden välillä ei ole oikeaa jatkuvuutta. Mutta Hugenberg-mediat ovat itse niin pihalla isänmaallisuudesta, ettei se kiinnosta heitä.

Saksan Hugenberg-mies jäänyt kiinni - En tysk Hugenberg åkte fast

Saksalainen bulevardilehti Bild on jo vuosikymmeniä ollut surullisen kuuluisa siitä, että se on tukenut karkeamman sortin oikeistolaisuutta ja harjoittanut esimerkiksi yksittäisiä henkilöitä maalittavaa roskajournalistiikkaa. Kaikki saksalaista nykykirjallisuutta tuntevat ovat lukeneet Heinrich Böllin pienoisromaanin Katharina Blumin menetetty maine, jossa päähenkilö, miltei parodisella tavalla kaikkien siveys- ja kunnollisuuskliseiden mukainen nuori nainen, hairahtuu karnevaaleissa tapojensa vastaisesti yhden yön suhteeseen vieraan miehen kanssa - joka sattuu olemaan rikoksesta, vieläpä terrorismirikoksesta, epäilty. Bild-lehden esikuvaan perustuva ZEITUNG eli LEHTI aloittaa tällöin kiihotuskampanjan Katharina Blumia vastaan, joka lopulta päätyy kostoksi murhaamaan lehden toimittajan.

Den tyska bulevardtidningen Bild har sedan årtionden tillbaka varit ökänd för att stöda vulgärhögern och för att i sin journalistik begå karaktärsmord på individer. Alla som vet någonting om samtida tysk litteratur har läst Heinrich Bölls miniroman Katharina Blums förlorade heder, där hjältinnan, en ung kvinna som uppfyller alla krav i duglighet och sedlighet som den tyska medelklasskulturen ställer henne, på karnevalen exceptionellt går med på att ha ett sexuellt förhållande med en främmande man - som råkar vara misstänkt för brott, t o m för terroristiskt brott. Tidningen ZEITUNG, dvs TIDNINGEN, inleder då en hetskampanj mot Katharina Blum, och till slut mördar hon en av tidningens redaktörer för att hämnas.

Nyt Bildin kustantaja Mathias Döpfner on jäänyt kiinni viestittelystä, joka mm. sisälsi itäsaksalaisia ja muslimeja syrjiviä lausuntoja sekä - ennen muuta - alaisille annettuja ohjeita tukea kirjoittelussaan oikeistoliberaalia FDP-puoluetta, jotta vihreät ja sosiaalidemokraatit eivät syöksisi Saksaa perikatoon (!). Päälle päätteeksi Döpfner myös julisti kannattavansa ilmastonmuutosta.

Nu har Bildförläggaren Mathias Döpfner åkt fast för meddelanden där han bl a skrev nedsättande om östtyskar och muslimer; dessutom uppmanade han sina underordnade att i sin journalism stöda det högerliberala partiet FDP, eftersom han ansåg att de gröna och socialdemokraterna skulle förstöra Tyskland (!). Som kronan på verket förkunnade Döpfner att han var för klimatförändringen.

Minua on syytetty salaliittomaakariksi, koska olen esittänyt oman kesken katkaistun mediaurani ja sitä seuranneen täydellisen sensuurin suomenkielisissä medioissa todisteena siitä, että suomenkieliset mediapomot, "hugenbergit", pyrkivät tietoisesti ohjailemaan suomenkielistä julkisuutta ja keskusteluilmastoa äärioikeistolaiseen suuntaan. Mutta minkäs teet, kun sellaista näköjään sattuu myös ns. paremmissa perheissä.

Jag har beskyllts för att vara en konspirationskolportör, när jag framställt min egen våldsamt avbrutna mediekarriär och den därpä följande kompletta censuren i finskspråkiga medier som ett bevis på att finskspråkiga mediebossar, "hugenbergar", medvetet försökt styra finskspråkig offentlighet och finskspråkigt diskussionsklimat i högerextrem riktning. Men vad kan man göra, när dylika saker bevisligen händer också utanför Finland.

Näyttääkin siltä, että Neuvostoliiton romahduksen jälkeinen maailma on merkinnyt oikeistolle pitkäaikaista identiteettikriisiaä. Niin kauan kuin Neuvostoliitossa piti valtaa kovapintainen ja armoton kommunistipuolue, oikeistolla oli oikea, paha vihollinen, jota vastaan taistelemalla se saattoi kokea olevansa ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolella - eikä siinä mitään pahaa ollutkaan. Esimerkiksi sellainen uskonnolliselta pohjalta noussut neuvostoliittolainen toisinajattelija kuin Gleb Jakunin sai lännessä tukea nimenomaan keskustaoikeistolaisilta puolueilta, kuten Saksan kristillisdemokraattien nuorisojärjestöltä. Mutta nyt kun Neuvostoliittoa ei enää ole, oikeisto on tulkinnut jokseenkin kaiken ihmisoikeuksien puolustamisen näköisenkin kommunismiksi ja vasemmistolaisuudeksi ja alkanut vastustaa sitä. Ihmisoikeuksiaan vaativat ihmisryhmät ovat oikeistolle uusi Neuvostoliitto.

Det förefaller att Sovjetunionens fall inneburit en långvarig identitetskris för högern. Sålänge det var ett obarmhärtigt och grymt kommunistiskt parti som styrde och ställde i Sovjet, hade högern en verkligen ond fiende, och genom att bekämpa denna fiende kunde högern se sig som den genuina förkämpen för mänskliga rättigheter och rättvisa, och det var ju ingenting fel med det. En religiöst motiverad dissident som Gleb Jakunin stöddes i Väst särskilt av moderata högerpartier, till exempel av de tyska kristdemokraternas ungdomsorganisation. Men i dag, då det inte längre finns något Sovjetunionen, har högern börjat avvisa allt försvar av mänskliga rättigheter som kommunism och vänster och börjat bekämpa det. Minoritetsgrupper med krav på mänskliga rättigheter är för högern det nya Sovjet.

Finnish is a "Turner Diaries" language (republished from 2022)

 There is a new expression going around: transnational repression. It means authoritarian or totalitarian governments silencing their critics even in other countries. Typically, critics thus stifled are émigrés from those authoritarian states, believing that in Western democracies they are free to say what they want about their country of origin. What happened to, say, Khashoggi, Litvinenko, or Skripal suggests that you can't rely on this anymore. However, my own story shows that even foreign nationals, living in their own countries, aren't free to find fault with how an authoritarian regime with few scruples about repression and state terror conducts their policies. I am thinking of Russia, obviously.

In 2006 I was recruited by a major Finnish-language news site so as to write polemical commentary to topical events. As soon as I wrote something critical about Russia, though, I was immediately attacked by the online lynch mobs of the extreme Right. When I pointed out the similarities between this kind of harassment and the way how Solzhenitsyn had been pestered by self-appointed "good citizens" in the years after Khrushchov's abdication as the leader of the Soviet Union (as described in his memoir The Oak and the Calf, one of my staple readings since my teenage years), I was obviously gaslighted by the very same online lynch mobs. People who were behaving exactly as those who pestered Solzhenitsyn called me a lunatic for what this online mob violence was bound to remind me of.

It became clear overnight that the extreme Right is fighting for Putin. But how did my media employer take it? They actually sided with the online lynch mobs. Earlier, my writings had similarly provoked left wing people and feminists, but then the employer's representatives had staunchly defended me and made it clear that whatever those groups demanded, they would not fire me.

But everything changed when it was the extreme Right - the alt-right, if you prefer - that targeted me. The occupational safety there had been until then, immediately vanished. The producer of the site actually told me "not to provoke them". But how the hell do you "not provoke" them, when they spread their crap even in the comments box of such blog articles that had no political content whatsoever? If I wrote a feelgood text about some nostalgic TV show from the eighties that was being rerun, the same online volunteers filled the comments box with entirely irrelevant racist crap.

What kind of racist crap, you ask? Well, for instance links to an online Finnish-language version of the now well-known extreme rightist screed "The Turner Diaries". Anyone who has read that screed knows that it is a neo-Nazi fantasy about America being overrun by the hate objects of the extreme right and about brave and courageous Nazi heroes fighting back, by killing and massacring children and other civilians. 

The extreme rightists who spread such links in my comments box went to complain to the producer of the site I was working for, because I conducted "censorship" of their "opinions" (i.e. deleted the link to "The Turner Diaries"). AND THE SITE I WROTE FOR WAS HAPPY TO COLLUDE WITH THEM, WITH PEOPLE WHO WERE SPREADING "THE TURNER DIARIES" IN MY COMMENTS BOX, AGAINST ME, THEIR EMPLOYEE. So, basically Finnish has turned into a "Turner Diaries" kind of language. It's OK to link to the Finnish version of the "Turner Diaries" in Finnish mainstream media. It is not OK to try to block such links.

It is also important to note that when I was attacked especially furiously in the comments box of a certain blog post, and closed the comments, I still got one extreme rightist comment. This was only possible if there was an alt-right infiltrator in the publishing company that maintained the site, one who was able to reopen the comments for his or her own addition.

You could think that somebody who has no difficulty writing jargon-free literary Finnish, speaks seven languages and reads news material in several other ones would be a valuable asset for any news media? Well it seems I wasn't. And a friend of mine who dared to stand up to right-wing propaganda and fact-check its statements wasn't, either. The guy speaks fluent French and Spanish, two languages which aren't widely spoken or studied in Finland; moreover he has experience in peacekeeping in Afghanistan and probably has some idea of Dari and Pashtu too. He, a more experienced journalist than I, was similarly excluded from writing in Finnish - because he had irritated the voluntary online troops of the extremist Right. I think I am allowed to see a pattern here. 

In these nine (and counting...) years after my seven-year stint as a paid online columnist, I have not been able to publish one single line in Finnish outside this blog, be it online or in print media. Not even about stuff I am practically the only person to have a scholarly understanding of, i.e. the Irish language. It is quite telling that two short stories I have written in that language have been published online, on the web pages of the Museum of Literature Ireland, as some of "the very best of modern short fiction in Irish". So, basically what I write in my seventh language - Irish - is said to be "some of the very best of modern fiction" in that language, while I am being ghosted by every single publishing venue in my native language.

What about publishing in domestic minority languages, then? Well, actually I have been able to see my stuff in print in Finland - in Swedish. I don't really have any difficulties getting my scholarly essays about Celtic languages or modern Russian literature printed. Had there been objective quality reasons to exclude me as a Finnish-language writer, most probably I couldn't have been published in these other languages either. So, this is about political persecution by the Finnish alt-right, and the whole spectrum of Finnish-language publications and publishing houses is more than happy colluding with the persecutors.

But I was speaking about transnational repression. Well, the alt-right online battalions did not target me before I suggested - and I was the first ever media voice in Finland to make that suggestion - that right-wing extremists and racists might be cooperating with Russia. It was only then I was targeted. 

Moreover, if there was an ideological undercurrent to what I wrote, it was the attempt of making traditional Finnish patriotism more palatable for left wingers and immigrants. When I started writing my columns, certain old-school militarist patriots actually liked my opinions and understood just fine what I was about: the revival of the Winter War spirit. But the alt-rightists are not old-school patriots. They are spreading an international hate ideology which has nothing in common with our traditional patriotism. Actually, they could not care less about Finland's national interest. As it turned out, they were more interested in Russian national interest.

Tyyppiesimerkki suomenkielisten toimittajien pelkuruudesta - Ett typiskt exempel på hur fega finskspråkiga journalister kan vara

Tuo Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattien meemi, joka esitti hallitustunnustelija Petteri Orpon persujen käsinukkena ja sanoi suoraan että persut ovat äärioikeistoa, herätti tietysti yleistä kauhistelua - ja arvatkaapa kuka oli äänekkäin kauhistelija. Ei kukaan muu kuin Demokraatin (entisen Demarin ja vielä entisemmän Suomen Sosialidemokraatin) päätoimittaja Petri Korhonen.

Memet från europaparlamentets socialdemokrater, där regeringssonderaren Petteri Orpo framställdes som sannfinnarnas marionett och som direkt konstaterade att sannfinnarna är högerextremister, väckte givetvis allmänt himlande, och gissa vem som var den mest förskräckte. Ingen annan än Petri Korhonen, chefredaktör för det socialdemokratiska organet Demokraatti, förr kallat Demari och ännu tidigare Suomen Sosialidemokraatti.

Korhonen on paraatiesimerkki siitä, mikä suomenkielisessä mediassa on vialla. Nimittäin sellainen myöntyväisyys- ja tyynnyttelyasenne persuja kohtaan. Kun Hitleriin suhtauduttiin samalla tavalla, siinä meni koko kotimaanosamme aika pitkäksi aikaa kehnommanpuoleiseen kuntoon. Ja joo, minusta pitää olla sallittua tarkastella esimerkiksi Halla-ahon ja Hitlerin yhtäläisyyksiä ja puhua niistä, vaikka kuinka joku pikkukorhonen inisisi, että Hitler-kortin tai natsikortin pelannut on aina hävinnyt pelin. Sillä logiikalla nimittäin Hitleriäkään ei saa sanoa natsiksi.

Korhonen är ett framstående exempel på vad som är fel med finskspråkiga medier - undfallenheten gentemot sannfinnarna. När Hitler bemöttes på samma vis, blev det flera årtionden innan vår kontinent i någon mån alls återhämtade sig från resultatet. Och javisst, jag anser att det bör vara tillåtet att t ex reflektera över likheterna mellan Halla-aho och Hitler och öppet dryfta dem, hur mycket Korhonens gelikar än insisterar att den som spelar Hitler-kortet eller nazistkortet alltid förlorar. Den logiken leder till att man inte ens får kalla Hitler en nazist.

Jo vuosia sitten sanoin, että jos tätä maata vaivaa jokin poliittinen korrektius tai suomettuneisuus, se on nimenomaan suomettuneisuutta persuja ja äärioikeistoa kohtaan. Jos sanot persuja äärioikeistoksi vaikka Facebook-keskustelussa, sekaan tunkee aina joku rikkiviisas korhostelija tai muu itkupilli ja sössöttää, että persut eivät ole äärioikeistoa vaan "kansalliskonservatiiveja" tai jotain muuta yhtä toopea. No voi jumalauta ja vieläpä höyläämätön sellainen. A rose by any other name, sano. Lehmänpaska haisee edelleenkin lehmänpaskalta, vaikka kuinka kutsuisitte sitä egyptiläisen Apis-jumalan ambrosiaksi.

Jag har redan för ett antal år sen konstaterat att den politiska korrekthet eller finlandisering som gäller i det här landet är undfallenhet gentemot sannfinnarna och extremhögern. Kallar du sannfinnarna för extremhöger t ex i en Facebookdiskussion är det alltid någon rättshaverist eller annan sorts lipsill som måste förkunna att sannfinnarna inte är högerextremister utan "nationalkonservativa" eller någonting annat korkat. Nä men anfäkta och regera. A rose by any other name, som man säger. Koskit luktar fortfarande koskit fast ni kallar den den egyptiska guden Apis' ambrosia.

Apis eli Hapu, muinaisen Egyptin lehmänpaskajumala.
Apus alias Hapu, koskitens gud i det forna Egypten.

Korhonen esiintyy mielellään ääriryhmien vastustajana, ja sellaisena hän pitää tietysti ankaran hajuraon minun kaltaisiini äärioikeiston terrorin uhreiksi joutuneisiin, jotka olemme alkaneet harjoittaa amatööreinä kansalaisjournalismia valistaaksemme ihmisiä siitä, millaista väkeä persut ja äärioikeistolaiset käytännössä ovat siloitellun pinnan alla. Totta kai meidänlaistemme keräämät tiedot kelpaavat hänenlaistensa parempien ihmisten hyödynnettäväksi silloin kun heidän on tarvis esittää itsensä suurina tutkivina sankarilehtimiehinä. Mutta yleisesti ottaen heikäläisille on tärkeintä valkopestä persuja, joita tietenkään ei saa sanoa äärioikeistoksi eikä fasisteiksi - ei silloinkaan kun he kirjoittelevat avoimen antisemitistisiä, kuten Halla-aho aikoinaan paheksuessaan tiedotusvälineiden "holo-hölötystä", vai oliko se nyt "holo-hölinää".

Korhonen uppträder gärna som en motståndare till extremistiska grupperingar, och sålunda håller han distans till oss som råkat ut för högerextrem terror som börjat utöva amatör- och medborgerlig journalism för att upplysa folk om hurdana människor sannfinnarna och högerextremisterna egentligen är under den utslätade ytan. Visst är hans gelikar beredda att vid behov utnyttja den information vi samlat ihop i webbens mörka skrymslen när de behöver uppträda som stora undersökande journalisthjältar. Men i allmänhet är det viktigast för dem att rentvå sannfinnar, som naturligtvis inte får kallas högerextremister eller fascister - inte ens när de skriver någonting öppet antisemitiskt, som när Jussi Halla-aho ogillade holo-hölötys, eller var det nu holo-hölinä (ungefär "struntprat om Förintelsen") i medierna.

Nyt hallitusneuvottelujen aikana persut ovat hyökänneet täysillä Ylen rahoitusta vastaan, kuten odotettavissa olikin. Yle kuulemma harjoittaa liikaa yksipuolista propagandaa. Tarkoittivatkohan he sillä sitä Halla-ahon tykönänsä tuomitsemaa "holo-hölinää" eli natsien julmuuksia käsitteleviä dokumentteja? Valitettavasti pelkurimaisten medioidemme petrikorhosilla ei ole munaa esittää tätä kysymystä ääneen.

Under regeringsförhandlingarna har sannfinnarna som man kunde förvänta riktat ett fullt frontalangrepp mot rundradion Yles finansiering. Enligt dem ägnar sig Yle alltför mycket åt att sprida ensidig propaganda. Undrar om de avser det som Halla-aho kallade holo-hölinä, dvs dokumentärer om nazisterna och deras grymheter? Tyvärr vågar inte en enda av Petri Korhonens gelikar i våra fega medier öppet ställa den här frågan.

Tietysti Petri Korhosen ja hänen lajitoveriensa ajattelutavan taustalla on se mitä paremmalla kotimaisella kutsutaan nimellä kålsupardiskurs ja kömpelömmällä vastakkaisten ääripäiden diskurssi. Hänenlaisensa ei kykene hetkeäkään ajattelemaan, että esimerkiksi persut, tai "maahanmuuttokriittinen" äärioikeisto, voisi olla mitään muuta kuin ymmärrettävä reaktio johonkin todella olemassaolevaan epäkohtaan yhteiskunnassa (olisihan kovin salaliittoteoreettista epäillä, että taustalla olisi esimerkiksi Venäjän tiedustelupalvelujen "poliittinen teknologia"). Elämähän on tunnetusti dialektiikkaa, eikä kokonaista poliittista liikettä voi tuosta vaan istuttaa toiseen maahan (eikö?). Eli me, jotka olemme joutuneet persujen vaientamiksi, olemme se vastakkainen ääriryhmä ja epäkohta. On kuvaavaa, että Korhonen aikoinaan kirjoitteli palstaa nimellä "Tolkun henkilö" - otsikko antoi ymmärtää, että hän näki itsensä kultaisen keskitien edustajana, ja siihen kuului tietysti oleellisesti, että kaikki persujen terrorin uhrit olivat hänen näkökulmastaan vastakkaisen ääripään edustajia, jotka olivat itse kerjänneet sitä.

Det tankesätt som Petri Korhonen och hans gelikar ådagalägger är givetvis baserat på den välkända kålsupardiskursen. De kan aldrig föreställa sig att t ex sannfinnarna eller den "invandringskritiska" extremhögern kunde vara någonting annat än en förståelig reaktion på något verkligen existerande missförhållande i samhället (det vore ju alltför konspirationsteoretiskt att misstänka ryska underrättelsetjänster och deras "politiska teknologi" bakom det hela). Livet är som bekant dialektik, och det går inte att bara så där plantera en hel politisk rörelse i ett annat land (eller går det?). Det är betecknande att Korhonen på sin tid skrev krönika under titeln Tolkun henkilö ("En person av vett" eller "En person av sunt förnuft"). Det som rubriken implicerade var att han såg sig som en representant för den gyllene medelvägen och att alla offer för sannfinsk virtualterror framstod i hans ögon som extremister av den motsatta ändan som provocerat fram vad de blivit lidande av.

Sitä vastoin hän pyrkii kiihkeästi näkemään persuissa jotakin hyvää, tai ainakin arvoituksellista ja ristiriitaista. Kannattaa tarkastella näitäkin puheenvuoroja:

Däremot försöker han ivrigt se någonting om inte gott så åtminstone gåtfullt och motstridigt i sannfinnarna. Kolla t ex de här replikerna:

Samuli Suonpää: "Riikka Purra, som kommit in i politiken via Suomen Sisus Onsdagsklubb, Halla-ahos blogg och det högerextrema webbforumet Homma har alltså ingen anknytning till Suomen Sisu, i motsats till...de som har anknytning till Sisu?"

Petri Korhonen: "Berätta du, om du vet med säkerhet vad hon i verkligheten anser om saker och ting och vad som bara är opportunistiskt spel."

Samuli Suonpää: "Vad jag anser om vilken särskild sak?"

Petri Korhonen: "Vilken som helst. Hennes verkliga värderingar är en gåta för mig. De saker hon i sitt arbete och i sin verksamhet har främjat är tyvärr välkända."

Petri Korhonen: "Fint om du vet var hennes verkliga position ligger. Det vet inte jag, eftersom det är en stor skillnad mellan vad Purra säger och den högerextrema verksamhet han tillåter sig själv och de övriga partikamraterna."

Samuli Suonpää: "Vad är den väsentliga skillnaden mellan Purras högerextremistiska yttranden och den högerextremism hon tillåter sina partikamrater?"

Petri Korhonen: "Egen verksamhet vs det hon tillåter andra: jag vet inte om hon försökt lugna ner skränfockarna med anknytningar till den högerextrema organisationen Suomen Sisu eller om hon i kulisserna uppviglat dem. Är hon en brödpräst eller en genuin motståndare till invandrng?"

Kuten näkyy, Korhonen, jonka mielipiteet esimerkiksi minusta ovat peräisin suoraan halla-aholaisten levittämistä valheista, haluaa ihan väkisin nähdä persujen puheenjohtaja Riikka Purrassa jonkinlaisen arvoituksen. Hänelle ei kerta kaikkiaan mene jakeluun, että viheliäinen ja mitätön äärioikeistolainen voisi olla vain - viheliäinen ja mitätön äärioikeistolainen, jolla oikeasti ei ole mitään asiallista asiaa yhteiskunnalle ja joka ainoastaan haluaa tuhota, särkeä ja repiä. Hänen pitää nähdä asiassa jotain syvällisempää.

Som vi ser, vill Korhonen, vars åsikter t ex om mig härstammar direkt från de lögner Halla-ahos anhängare spritt på webben, övertyga sig själv om att ordförande Riikka Purra är någon sorts gåta. Vad Korhonen tydligen inte kan eller vill inse är att en bedrövlig och värdelös högerextremist kunde vara - bara en bedrövlig och värdelös högerextremist utan något sakligt ärende till samhället, som bara vill vålla förstörelse och kaos. Han måste intala sig själv att det ligger någonting mera djupsinnigt bakom det hela. 

Tästä tulee ihan mieleen se, kuinka lännessä on haluttu suhtautua Venäjän raakuuksiin. Ne pitää aina selittää arvoituksellisina seurauksina Venäjän sielun syvällisyydestä ja vaikeaselkoisuudesta. Kun venäläinen vaikka raiskaa ja silpoo lapsia Ukrainassa, kyse ei koskaan saa olla siitä, että moraalisesti rappeutuneen roistovaltion psykopaattinen tappajasotilas raiskaa ja silpoo viattomia lapsia. Kyse on aina siitä, että venäläiset ovat jonkinlaisia traagisia sankareita, jotka Venäjän traagisen luonteen takia joutuvat traagisesti tekemään tällaisia rikoksia. Ukrainalaiset lapset ovat vain sivullisia uhreja, tärkeimmällä sijalla on aina se Lenskin aariaa vetävä, itseään säälivä venäläinen, jonka sielun salaperäisiä syvyyksiä pitää ymmärtää ja selitellä, jotta saisi kokea itsensä viisaaksi ja intellektuelliksi.

Det hela påminner mig om hur man i Väst länge förhållit sig till Rysslands grymheter: man har bortförklarat dem som gåtfulla följder av det svårtydda i Rysslands själ. När en ryss t ex våldtar och könsstympar barn i Ukraina, får man aldrig medge att det handlar om en moraliskt förfallen psykopatisk mördarsoldat våldtar och könsstympar oskyldiga barn. Nähä. Man måste alltid se det så att ryssarna är någon sorts tragiska hjältar som p g a det bottenlöst tragiska i Rysslands nationalkaraktär tragiskt ser sig tvungna att begå dylika illdåd. Ukrainska barn är bara kollateralskada, huvudrollen spelas alltid av den självömkande ryssen som sjunger Lenskijs arie och vars hemlighetsfulla själsdjup man alltid måste visa förståelse för för att kunna se sig själv som en klok intellektuell.

Totuus Suomesta, jota ei saa Suomessa kertoa - Sanningen om Finland, som inte får avslöjas i Finland