Ei uutinen, mutta pannaanpa kuitenkin tiedoksi - Det här är knappast nyhetsvärt, men låt det vara er till kännedom

Menneinä vuosina oli olemassa senniminen nettisivu kuin Varastoduunarit. Sivun takana oleva porukka vaikutti ihan uskottavalta ammattiyhdistykseltä (siellä oli muistaakseni jotain sellaisia asiallisia käytännön neuvoja, joita oikea ammattiyhdistys antaisi jäsenilleen), mutta poliittiselta värittyneisyydeltään pulju oli jokseenkin uuvuttavan ja masentavan lattealla tavalla kommunistinen. Eräänlaisena kolumnistina esiintyi eräs jonkin pienen kommunistipuolueen toimitsija, joka oli näkynyt venäjämielisissä asiayhteyksissa muuallakin. Koska kommunismi on nykyään rappeutunut pelkäksi Venäjän asioilla juoksemiseksi, latteaksi antiamerikkalaisuudeksi ja NATO-vihaksi, asianomaisen kirjoitukset käsittelivät lähinnä näitä aiheita.

I gångna år fanns det en webbsajt som hette Varastoduunarit, Lagerjobbarna. Gänget bakom sajten föreföll vara en helt seriös fackförening (om jag rätt minns erbjöd den precis sådana praktiska råd som en genuin fackförening skulle hjälpa sina medlemmar med), men vad gällde den politiska färgningen gjorde sajten ett tröttsamt och deprimerande kommunistiskt intryck. På sajten bloggade en välkänd funktionär i ett av våra små kommunistiska partier, en person som dykt upp i Rysslandvänliga sammanhang också annanstans. Kommunismen har i våra dagar förfallit till platt ryssvänlighet, antiamerikanism och NATO-fientlighet, och hans skriverier berörde främst just dessa teman.

Hiljattain innostuin katsomaan Googlesta, mitä Varastoduunareille näin Ukrainan sodan aikoina kuuluu.  Sivusto oli tyhjennetty, vaikka se on vanhalla nimellään yhä olemassa (sitä vastoin on olemassa toinen, siihen liittymätön sivusto, jolla on melkein sama nimi ja jota pyörittää jokin aivan asialliselta ja kunnialliselta vaikuttava henkilöstövuokrausyritys). Löytyi myös alkuperäisen Varastoduunarit-saitin Twitter-tili, joka levitteli aika latteaa ja tyypillistä maahanmuuttovastaista propagandaa. 

Nyligen fick jag för mig att kolla i Google, hur det såg ut på Varastoduunarit och hur sajten förhöll sig till Ukrainakriget. Sajten låg tom, låt vara att den ännu existerade under sitt gamla namn (det är sen en helt annan historia att det finns en sajt med nästan samma namn, som inte har något gemensamt med gamla Varastoduunarit och tillhör ett helt respektabelt personaluthyrningsföretag). Dessutom hittade jag ett Twitterkonto som tydligen tillhörde den ursprungliga Varastoduunaritsajten, men nu spred det rätt fantasilös, typisk invandrarfientlig propaganda.

Mutta se Twitter-tili tosiaan jankkaa laitaoikeiston kliseitä. Nimenomaan kliseitä - ainoatakaan omaa ajatusta sillä tilillä ei ole tarjota, ainoastaan sitä äärioikeiston tyhjää fraseologiaa, joka on niin kuultu jo. Näkisin tämän taas yhtenä todisteena siitä, että rasismin nousu on Kremlin aikaansaannosta: alun perin Varastoduunarit pyrki houkuttelemaan vanhan koulukunnan työläisvasemmistoa, ja tein koko sivuston olemassaolosta sen johtopäätöksen, että nuoressa, vielä työelämässä olevassa sukupolvessa olisi siihen tyyliin ajattelevaa porukkaa. Nyttemmin Venäjän propagandakone on kuitenkin alkanut yskiä ja leikata kiinni: erilaisten, toisistaan poikkeavien propagandalinjojen ylläpitämiseen ei riitä enää jaksamista eikä resursseja.

Men som sagt upprepar Twitterkontot bara samma klichéer som extremhögern överhuvudtaget. När jag säger klichéer, menar jag att kontot inte har några egna tankar att erbjuda, endast samma betydelsefattiga högerextrema fraseologi som man redan hört så många gånger. Jag ser detta som ännu ett bevis på att rasismens uppgång är någonting Kreml: ursprungligen strävade Varastoduunarit till att locka vänstersinnade arbetare av gamla skolan, och att sajten alls existerade förledde mig till att tänka att det ännu fanns folk med dylika åsikter i arbetslivet. Sedan dess har Rysslands propagandamaskin dock börjat krångla och strejka: ryssarna orkar inte längre upprätthålla flera olika propagandanarrativ.

ALFRED HUGENBERG SUOMESSA! ALFRED HUGENBERG I FINLAND!

 Olen jo vuosia verrannut suomenkielisiä valtavirtaviestimiä Weimarin Saksan aikaiseen kansalliskonservatiiviseen lehtikeisariin Alfred Hugenbergiin, joka alun perin vierasti Hitleriä, mutta antoi lehtiensä tukea häntä, koska piti häntä pienempänä uhkana kuin kommunisteja ja sosiaalidemokraatteja - Saksan perinteinen liikemiesoikeisto nimittäin kuvitteli voivansa pitää hänet kurissa. Mehän tiedämme, kuinka siinä kävi.

I åratal har jag likställt de finskspråkiga mainstreammedierna med Alfred Hugenberg, den nationalkonservative tidningsmagnaten i Weimartyskland. Hugenberg ogillade Hitler till att börja med, men eftersom han var mera rädd för kommunisterna och sossarna, lät han sina tidningar stödja nazistledaren. Den traditionella tyska affärsmannahöger som också Hugenberg representerade inbillade sig att den kunde hålla Hitler i styr. Vi vet hur det sedan gick.

Minua on syytetty vaikka mistä salaliittoteoretisoinnista. Mutta katsokaapa, mitä Petri Korhonen (muuten todella vastenmielinen ja tekopyhä tyyppi, joka pitää ankaraa hajurakoa meihin persujen uhreihin) sanoo tässä kuvakaappauksessa.

Jag har beskyllts för att sprida sammansvärjningsteorier. Men kolla nu här vad Petri Korhonen (förresten en vämjelig och skenhelig figur som strängt håller sig på långt avstånd från oss, offer till sannfinnarna) säger i den här skärmdumpen.

Mimma Lehtovaara: "I ärlighetens namn böt det konstateras att också medierna under de gångna åren
missade hur långt "riikka" [Riikka Purra] et consortes gick i sina skriverier. Vi skulle ha kunnat
ta reda på Riikkas bakgrund när hon valdes till ordförande för Sannfinnarna."
Petri Korhonen: "Det missades inte, man undvek det därför att det var någonting smutsigt.
Jag minns ett samtal med bossen från år 2015: 'Man bör inte överdriva det där med internet-skriverier,
att skriva artiklar om dem ger dem bara ett större publikum - och vi måste komma ihåg att många
anhängare av sannfinnarna också är viktiga prenumeranter på våra printmedier.'"

Täten katson kaikki vainoharhaisimmatkin Hugenberg-juttuni raudanlujasti todistetuiksi. Älkää enää syyttäkö salaliittoteorioinnista. Suomenkielinen lehdistö on natsilehdistöä ja suomen kieli on natsien kieli.

Härmed anser jag att även de mest förföljelsemaniska blogginlägg jag skrivit om Hugenbergmedierna har besannats. Sluta kalla mig en konspirationsteoretiker. Den finskspråkiga pressen är nazistisk propagandapress och finska språket är nazisternas språk.

Minähän varoitin, osa 2 - Jag varnade er ju, del två

Oikeistolla on tapana esittää itsensä taloudellisesti rationaalisena toimijana, joka haluaa säästää ja tehostaa, siinä missä vasemmisto vain jakelee rahaa ja kerää velkaa. En ota kantaa tähän näkemykseen maltillisen oikeiston osalta, mutta äärioikeisto on omaksunut saman ajatuksen propagandaansa. Todellisuudessa kuitenkin on ollut jo pitkään selvää, että äärioikeistoa ei pätkääkään kiinnosta mikään järkevä taloudenpito edes oikeistolaisesta näkökulmasta, vaan koko maan paneminen pirstoiksi oman ideologian nimessä. 

Högern brukar framställa sig själv som en ekonomiskt rationell aktör som föredrar sparsamhet och effektivitet, medan vänstern bara strör skattepengar omkring sig så det blir kassakris många gånger om. Jag tar inte ställning till om detta är uppriktigt menat när det gäller den moderata högern, men extremhögern har införlivat samma ide med sin egen propaganda. I verkligheten har det dock för länge sen blivit klart att extremhögern inte intresserar sig för någon rationalitet i statshushållning ens utifrån någon högersynvinkel - den vill slå hela landet i stycken i sin egen ideologis namn.

Marinin hallitus ei varmaankaan tehnyt aivan kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla, mutta yksi kiistämätön ansio sillä oli: se teki asiat jonkinlaisesta järjellisesti pohditusta ja perustellusta näkemyksestä käsin. Sellainen järkiperäisyys vain on Suomen kaltaisessa hyvin koossapysyvässä ja järjestäytyneessä maassa niin itsestäänselvyys, ettei kyetä näkemään mahdollisena poliittista ryhmittymää, joka tieten tahtoen pyrkii sitä vahingoittamaan piittaamatta laajemmista yhteiskunnallisista seurauksista. Tällainen porukka meillä kuitenkin on ja se istuu nyt jopa hallituksessa.

Jag kan föreställa mig att regeringen Marin inte gjorde allting på det bästa möjliga sättet, men en obestridlig förtjänst hade den: den handlade utifrån ett någorlunda överlagt och begrundat perspektiv. Dylik rationalitet uppfattas i Finland - ett välorganiserat land med god sammanhållning - som någonting självklart, vilket innebär att man inte ens kan föreställa sig att någon politisk gruppering ville tillfoga skada för själva sammanhållningen, själva nationen, och strunta i tänkbara följder. Men nu har vi en sådan gruppering, och den sitter t o m i regeringen.

Sanoin jo aikoja sitten, että perinteisen työväenliikkeen piirissä elänyt väki, joka antaa villitä itsensä ulkomaalaisvastaisuuteen ja joka sitten erehtyy äänestämään äärioikeistoa, sahaa omaa oksaansa. Kaikki ne likaiset temput, jotka tehdään maahanmuuttajille, tehdään nimittäin varmasti myös kotimaisille köyhille. Mutta aivan saman virheen tekevät elinkeinoelämän isot herrat. He kuvittelevat oikeistopopulistien olevan parempi vaihtoehto kuin jokin ay-liike tai demarit, joille olisi tehtävä myönnytyksiä (hirveää!) ja joiden kanssa olisi neuvoteltava (kauheaa!).

Jag har för längesen konstaterat att folk som levt större delen av sitt liv i den traditionella arbetarrörelsens inflytelsesfär men låter sig uppviglas till utlänningsfientlighet för att sen rösta på extremhögern bara sågar i sin egen gren. Alla de smutsiga spratt som man spelar mot invandrare kommer nämligen med all säkerhet att också spelas mot infödda fattiglappar. Men de stora herrarna i näringslivet begår precis samma sorts fel. De inbillar sig nämligen att högerpopulisterna är ett bättre alternativ än fackrörelsen och sossarna som man måste göra eftergifter (så förskräckligt!) och som man måste förhandla med (vad hemskt!).

Kuten Harri Junttila vastikään kirjoitti Tekniikka ja Talous -lehdessä, perussuomalaisille taantumuksellinen ideologia on tärkeämpi kuin Suomen kansainvälinen kilpailukyky. Koko maan talous voidaan persujen mielestä romuttaa siitä ilosta, että estetään maahanmuuttajia asettumasta Suomeen. Työväenliike ei sitä vastoin halua romuttaa taloutta, se haluaa vain kannattajilleen tarpeeksi ison ja mahtavan siivun kakusta. Työnantajien olisi pitänyt jo aikoja sitten oppia, että on parempi neuvotella siivun koosta kuin antaa yhtään siimaa hulluille, jotka paskovat koko kakun pilalle eivätkä vaivaudu ajattelemaan, mitä sitten tehdään kun mahassa alkaa kurnia eikä kakkua ole minkäänlaista.

Som Harri Junttila nyligen skrivit i tidskriften Tekniikka ja Talous, är den reaktionära ideologin viktigare för Sannfinnarna än Finlands internationella konkurrensförmåga. Sannfinnarna kan ha sönder hela statsekonomin om de bara kan stoppa all invandring. Arbetarrörelsen vill däremot inte ha sönder ekonomin, den vill bara en större del av kakan. Arbetsgivarna borde för länge sedan ha insett att det är bättre att förhandla om hur kakan delas än ge efter för galningar som skiter i kakan och inte tänker på vad man ska göra när man blir hungrig och det inte finns någon kaka att äta.

Kannattaa miettiä sitä, että Sanna Marinin paljon parjattu hallitus oli valmis viemään Suomen Natoon, vaikka Nato-vastaisuus - usein hyvinkin asiattomilla ja idän propagandasta kotoisin olevilla "argumenteilla" perusteltu - on ollut vuosikymmenet hyvinkin oleellinen osa koko vasemmiston aatepalettia. Toden tullen kuitenkin Marin ja kumppanit ajattelivat enemmän isänmaan ja maanpuolustuksen etua kuin omaa ideologista puhtauttaan. Luuleeko kukaan, että persut olisivat missään olosuhteissa valmiita samalla tavalla luopumaan rasismistaan ja maahanmuuttajavihastaan isänmaan edun nimissä? 

Det lönar sig att komma ihåg, att den så smutskastade regeringen Marin var beredd att söka medlemskap i Nato för Finland, trots att Natofientligheten - begrundad med osakliga, uppenbarligen från rysk propaganda hämtade "argument" - sedan årtionden tillbaka ingått i vänsterns idépalett. I allvarets stund tänkte dock Marin och regeringskollegorna mera på fosterlandets och försvarets nytta än på sin egen ideologisk renhet. Inbillar någon sig att sannfinnarna under några omständigheter vore villiga att på samma sätt avstå från sin rasism och sitt hat mot invandrare för att rädda fosterlandet?

Eivätpä tietenkään. Siihen romahtaisi koko persupuolue. Itse asiassa sellainen persu, joka ymmärtää rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden olevan huonosti koossapysyvä ja sisäisesti ristiriitainen aatehäkkyrä, on jo hyvää vauhtia matkalla entiseksi persuksi. Ja sellaiset epäilykset ovat puolueessa tavallisempia kuin äkkinäinen luulisi. Rasismin voi nimittäin kyseenalaista jo tavallisen rehellisen juntin terveellä maalaisjärjellä.

Naturligtvis inte. Det skulle få hela sannfinska partiet att kollapsa. I själva verket är en sannfinne som inser vilken illa ihopsatt, motsägelsefull ideologisk struktur rasismen och "invandringskritiken" är redan på väg att bli en före detta sannfinne. Och dylika dubier är vanligare inom partiet än man föreställer sig. Rasism är nämligen någonting t o m en vanlig ärlig lantsare kan ifrågasätta med sitt sunda bondförnuft.

Esimerkiksi Sheikki Laakso innostui tuossa joitakin aikoja sitten kysymään itseltään, mihin se syntyperäisen suomalaisuuden raja oikein vedetään. Hänen mietteensä tämän asian tiimoilta olivat kiintoisia ja osoittivat sokean kanan olevan hyvin lähellä jyvän löytämistä, mutta sitä suurta itsenäisen ajattelun askelta hän ei sentään ollut valmis ottamaan. Persujen uuskielessä kun "itsenäisesti ajatteleminen" tarkoittaa sitä, että ajattelet samalla tavalla kuin muutkin persut, ja kaikki muunlainen ajattelu on heidän mielestään vihervasemmistolaista aivopesua. Lisäksi väärällä tavalla itsenäisesti ajatteleviksi mielletyiltä saatetaan hakata vasaralla aivokoppa tohjoksi, kuten Pekka Katajalle yritettiin tehdä. Ilmeisesti Laakso ymmärsi olla ottamatta sitä riskiä.

Riksdagsman Sheikki Laakso frågade sig själv nyligen, var gränsen för "infödd finskhet" egentligen borde dras. Hans reflektioner över detta spörsmål var genuint intressanta och antydde att den blinda hönan var mycket nära att hitta ett korn, men när allt var sagt och gjort vågade han ändå inte ta det sista steget till självständigt tänkande. Sannfinnarna har i sitt newspeak omdefinierat begreppet "självständigt tänkande" till att betyda "att tänka som alla andra sannfinnar gör", och tänker man verkligen självständigt tolkas det i sannfinska kretsar som vänstergrön hjärntvätt. Och vågar man självständigt tänka "fel", kan man få skallen inslagen av partikamrater, vilket en del av dem försökte göra med valchefen Pekka Kataja. Uppenbarligen föredrar Laakso att inte ta den risken.

Tietysti siinä on oma hassunkurisuutensa, että Laakso on nykyään virallistanut islamilaiseen kulttuuriin viittaavan lempinimensä. Vielä hupaisampaa on, että Laakson alkuperäinen etunimi oli Kristian, joka tulee tietysti kristittyä tarkoittavasta latinan tai kreikan sanasta. Kun persu muuttuu kristitystä sheikiksi, se kuulostaa ihan siltä hiipivältä islamisaatiolta, josta juuri persut ovat meitä vuosikaudet kokeneet varoittaa. Mutta historiansa lukeneet tietävät, että ristiretkiaikanakin, kun kristittyjen ja muslimien välillä oli ihan oikea sota, kulttuurivaikutteet kulkivat rintaman yli suuntaan jos toiseenkin. Esimerkki tästä oli moniavioisuus, jota Pyhän maan pyhyydessä alkoivat harrastaa myös kristityt. Moniavioisuuden kokemusasiantuntija, meidän aikamme ristiritari Jussi Halla-aho on siis vankan perinteen lujalla maaperällä omine jalkavaimoineen. Deus vult, sano.

Det ligger en viss löjlig ironi i att Laakso nu gjort sitt gamla smeknamn, som har med islam att göra, till sitt officiella förnamn. Ännu löjligare är det att Laakso ursprungligen hette Kristian, ett namn som härstammar från det latinska eller grekiska ordet för kristen. När en sannfinne som tidigare hette Kristen blir Schejk, låter det precis som den krypande islamisering just sannfinnarna sedan många år tillbaka varnat oss för. Men de som vet någonting om historien vet också att det även under korsfarartiden, då den kristna och den islamiska världen låg i krig med varandra, gick kulturella influenser över fronten i båda riktningar. Ett exempel på detta var polygamin, som även kristna i det allthelgande Heliga landet började ägna sig åt. Jussi Halla-aho, erfarenhetsexperten i polygami och en vår tids korsriddare om någon, befinner sig sålunda på den långa traditionens fasta grund med sin egen konkubin. Deus vult, heter det minsann.

Tavallinen väite persuja puolustelevissa piireissä, persuista itsestään puhumattakaan, on se, että heikäläiset torjuvat vain laiskoja ja suomalaiseen yhteiskuntaan mukautumattomia tulokkaita. Riikka Purran epäinhimillistävät puheet musliminaisista "säkkeinä" osoittavat tällaiset väitteet komeasti vääriksi. Purra paheksui nimenomaan sitä, että musliminainen oli kirjastossa töissä, siis ei laiskana sosiaalituilla: ilmeisesti naisen sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan oli päässyt hyvään alkuun. Itse asiassa kaikki Purran julkisuudessa siteeratut lausumat osoittavat kiistattomasti, että juuri maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan se häntä eniten potuttaakin.

Ett vanligt påstående i de kretsar som tar sannfinnarna i försvar, för att inte nämna sannfinnarna själva, är att partiet bara är emot lata invandrare som inte vill finna sig tillrätta i vår kultur och vårt samhälle. Riikka Purra bevisar med sina avhumaniserande yttringar om muslimska kvinnor att dylika påståenden inte har något i gemen med sanningen. Purra ogillade en muslimsk kvinna som arbetade på ett bibliotek - alltså arbetade i stället för att leva loppan på inkomstöverföringar: uppenbarligen hade denna kvinna redan börjat anpassa sig till samhället. I själva verket tyder alla de yttranden av Purra som citerats i offentligheten på att det är precis de välanpassade invandrarna som mest går henne på nerverna.

Kun Purra oli käymässä Barcelonassa, hän innostui kahdesta asiasta: katalonialaisten nationalismista ja siitä, että tummaihoiset ulkomaalaiset olivat kadulla nöyristelevän kaupustelijan asemassa. Katalonialainen nationalismi ei kuitenkaan missään järkevässä mielessä ole samaa nationalismia kuin äärioikeiston "nationalismi" Suomessa - olemassa on ollut, ja on varmasti edelleenkin, muun muassa vasemmistolaisia, jopa äärivasemmistolaisia katalonialaisia kansallismielisiä (äärioikeiston sankari Francisco Franco ei näet oikein tykännyt katalonian kielestä eikä katalonialaisten erilliskulttuurista). Ja mitä sitten niihin kadulla kaupitteleviin maahanmuuttajiin tulee, Suomessa maahanmuuttajatytöt, myös tummaihoiset muslimitytöt, tuntuvat päätyvän kantakalpeanaamoja useammin lääkikseen opiskelemaan, vaikka ammatinvalinnan ohjaajat tekevät kaikkensa pakottaakseen heidät lähihoitajiksi.

På sitt Barcelonabesök entusiasmerade sig Purra över två saker: den katalanska nationalismen och de mörkhyade utlänningar som var ute på gatorna och ödmjukt sålde krimskrams. Den katalanska nationalismen är dock inte i någon vettig bemärkelse samma nationalism som den som extremhögern i Finland skyltar med. Det har funnits, och finns säkert fortfarande, vänstersinnade, t o m vänsterextrema katalanska nationalister, vilket säkert hängde ihop med att Francisco Franco, extremhögerns hjälte, inte riktigt gillade vare sig katalanska språket eller den separata katalanska kulturen.

Lässytys siitä, kuinka rasismi muka ei tarkoita mitään ja kuinka koko käsite on laajentunut yli rajojensa, saa luvan ainakin Purran osalta loppua. Hänen lausuntojensa perusteella on ilmiselvää, että hän ei halua nähdä vauraita ja hyvän ammatin hankkineita, työteliäitä ja pitkälle koulutettuja maahanmuuttajia Suomessa. Hän haluaa pois nimenomaan sellaiset. Sitä vastoin maahanmuuttajat saavat kaikella muotoa kaupitella massalle ja missukselle rihkamaa. Silloin he näet ovat siinä asemassa, jonka Purrakin on valmis suomaan alempiarvoisina pitämilleen.

Svamlet om hur ordet "rasism" kantänka inte längre betyder någonting och om hur hela begreppet kantänka överansträngts till oigenkännlighet bör sluta, åtminstone vad gäller Purra. Av hennes uttalanden att döma är det självklart att hon inte vill se några välmående, arbetsamma och välutbildade invandrare i respekterade yrken i Finland. Bort med sådana, tycker hon. I stället får invandrare gärna saluföra krimskrams till massa och missus. Då befinner de sig i den ställning i samhället som t o m Purra är beredd att erbjuda de som hon ser som mindervärdiga.

Muuan vanhan blogikulttuurin aikainen tuttavuuteni, joka oli kasvanut kokoomuslaisessa perheessä, määritteli kokoomuslaisuuden ytimen olevan pelko siitä, että ruoka ihan konkreettisesti loppuu pöydästä. Tämä pelko on vuosien varrella ohjannut Kokoomuksen pyrkimystä pitää Suomi maailmalla luotettuna ja arvostettuna kauppakumppanina. Tätä viisasta pelkoa olisi Kokoomuksen syytä osoittaa nyt kun persut tuhoavat kaiken vuosikymmenten mittaan rakennetun.

En kille som jag på gamla bloggkulturens tid kände tillräckligt väl för att träffa honom personligen var uppvuxen i en samlingspartistisk familj. Han definierade kärnan i den samlingspartistiska mentaliteten som en uppriktig ängslan för att inte längre ha råd att köpa mat. Den här ängslan har under årtionden legat bakom Samlingspartiets strävan att göra Finland till en trovärdig, pålitlig och respekterad handelspartner ute i världen. Den här kloka ängslan är någonting Samlingspartiet alltjämt borde känna i sitt hjärta nu, när sannfinnarna håller på att kullkasta allt som under gångna årtionden byggts upp.

Suomen hyvä maine maailmalla perustuu pitkälti siihen, että täällä on oltu valmiita sovittelemaan yhteiskunnan eturyhmien kesken kompromisseja ja tarttumaan muuttuvan maailman antamiin tilaisuuksiin. Ne kompromissit neuvotellaan nimenomaan vastakkaisten poliittisten ryhmien kesken. Persuille sitä vastoin kaikki muut poliittiset ryhmät ja yhteiskunnalliset intressiryhmät ovat pahoja kommunisteja, myös Supo ja elinkeinoelämä. Kompromissi on heille sortoa ja epäreiluutta, ja oikeudenmukaisuutta se että he saavat yksin määrätä. Itse kunkin sopii miettiä, missä määrin tällaisen porukan kanssa on järkevää edes yrittää yhteistyötä.

Finlands goda rykte ute i världen beror främst på att vi har varit beredda att kompromissa mellan intressegrupper och tillgripa de chanser som en värld i förändring har erbjudit oss. Dessa kompromisser förhandlas fram motsatta politiska krafter emellan. För sannfinnarna är däremot alla andra politiska grupper och samhälleliga intressegrupper onda kommunister - också Skyddspolisen och näringslivet. Kompromiss är för dem förtryck och orättvisa, medan det enda rättvisa är att alla andra underkastar sig dem. Är det månne klokt att ens försöka samarbeta med ett sådant gäng?

Hanna Nevantausta, finnische Politikerin, zur extremen Rechten in Finnland

Schon viele Jahre verfolge ich die Umtriebe der extremen Rechten in Finnland und in der Welt. Ich betreibe eigene Forschungen und führe Daten zusammen, um meinem persönlichen Interesse nachzugeben. Alle beschäftigen sich mit solchen Sachen nicht ebenso intensiv, und deshalb habe ich eine kleine Chronologie darüber geschrieben, wie die extreme Rechte an politische beschlussfassende Macht in Finnland gekommen ist.

Überall in der Welt hat sich die Indoktrinierung und Propaganda der extremen Rechten, die durch langwierige Beeinflussung und Agitation im Hintergrund stattfindet, als sehr effektive Taktik herausgestellt. Es dürfte kein einziges westliches Land geben, wo ein Teil der Bevölkerung nicht an den Quatsch über Bevölkerungsaustausch oder an Rassentheorien glaubt.  

Die meisten von denen, die diese Propaganda überzeugt hat, verstehen noch nicht, mit was für Sachen dieser Glaube zusammenhängt, sondern verbreiten die Geschichten weiter.

Die Zusammenarbeit Russlands und der internationalen extremen Rechten wurde in Medien schon vielmals erwähnt. Der russische Staat finanziert viele rechtsextremistische Bewegungen in Europa und in den Vereinigten Staaten. Viele erinnern sich sicher an die Zuschüsse, die Russland z.B. mehreren europäischen "rechtspopulistischen Parteien" (wie wir in Finnland Rechtsextremisten nennen) erboten hat. Putins Russland ist offen feindlich gegen Einwanderer, gegen sexuelle und geschlechtliche Minderheiten, gegen den Übergang zur Umweltverträglichkeit und gegen Frauenrechte. Exakt dieselben Themen werden in der rechtsextremen Propaganda wiederholt. Das ist kein Zufall.

Rechtsextremisten sind so völlig von ihrer Ideologie überzeugt, dass sie es berechtigt finden, sie durch fragwürdige, sogar gesetzwidrige Mittel zu unterbreiten. Das extremste Beispiel dürfte der norwegische Terrorist sein, der wahrscheinlich den Rest seines Lebens hinter schwedischen Gardinen verbringen wird, nachdem er 77 Menschen aus ideologischen Beweggründen ermordet hat. Und sollte jemand sich vorstellen, dass das gleiche nicht in Finnland geschehen könnte, so will ich erinnern, dass auch bei uns die Polizei eben die Ermittlungen zu einer geplanten terroristischen Tat der extremen Rechten beendet hat. Dieser Tat wurde glücklicherweise vorgebeugt, aber wir dürfen uns nicht in die Vorstellung einlullen, dass irgendwelche künftige Terroristengruppe ihre Pläne nicht in die Tat umsetzen würde.

Bei uns in Finnland ist die extreme Rechte lange unter dem Radar geblieben, bis sie die Strategie gewählt haben, eine der existierenden Parteien zu unterwandern, um dann parlamentarisch unsere Gesellschaft zu beeinflussen. Sie haben sich dann die Wahren Finnen zu eigen gemacht, weil der Vorsitzende der Partei Timo Soini gemeint hatte, Finnland könnte eine rechtspopulistische Partei brauchen.

Machen wir jetzt eine Zeitreise zurück in die neunziger Jahre. Die Gründer der Organisation Suomen Sisu sind einander zunächst in der Buchhandlung Burning Books in Helsinki begegnet. In der Buchhandlung sind damals Personen zusammengekommen, die den Nationalismus und die Geschichte des zweiten Weltkriegs von einer nationalsozialistischen Perspektive aus betrachten wollten. Suomen Sisu wurde von Teemu Lahtinen, Mikko Mikonmaa (Besitzer der Buchhandlung Burning Books), Jura Jukola und Mika Purjesalo gegründet. Die Organisation hat schon früh angefangen, vom ausländischen Rechtsradikalismus Einfluss zu nehmen. Auf den Webseiten von Suomen Sisu wurde Ende der neunziger Jahre ein Verzeichnis von empfohlenen Büchern eingerichtet, wo Mitglieder der Organisation ihre eigenen Vorschläge beitragen konnten. Auf der Liste waren Bücher wie White Power von George Lincoln Rockwell, dem Gründer der American Nazi Party; Uutta Eurooppaa kohti ("Einem neuen Europa entgegen", eine ins Finnische übersetzte Textauswahl) von Alfred Rosenberg; und My Awakening von David Duke, einem Ku-Klux-Klan-Führer. Ausserdem gab es Links zu mehreren Webseiten der Naziskinsubkultur und der White-Power-Musik. Darüber hinaus wurden dem Besucher der Webseiten europäische rechtsextreme Parteien als "bemerkenswert" vorgehalten.

Leute, die sich auf der Diskussionsseite von Suomen Sisu kennengelernt hatten, haben die Bedrohung vor allem im "Zuwachs der fünften Kolonne, die ohne Unterlass auch nach der Einwanderung zunimmt und sich nicht integrieren lässt". Als Kennzeichen einer misslungenen Multikulturalität wurden auf den Seiten von Suomen Sisu die Kriminalität und Arbeitslosigkeit der Einwander, die ethnischen Krawallen und die Ghettoisierung der Vorstädte erwähnt. Die Organisation ist der Meinung, dass jeder, der im Ernst vorschlägt, die westliche Kultur zu verteidigen, als Rassisten gebrandmarkt wird. Habt ihr's schon mal irgendwo gehört? 

Ein gewisser Jussi Halla-aho war Mitglied der Organisation seit 2000 und wurde sogar zum Ehrenmitglied ernannt. Er ist erst im Jahre 2017, weil er zum Vorsitzenden der Wahren Finnen gewählt wurde. Im Jahre 2008 gründeten die Diskutanten der Kommentarbox zu Halla-ahos Blog das Online-Diskussionsforum Homma. Unter den Gründermitgliedern sind zu beachten Matias Turkkila, zweiter Vorsitzender von Suomen Sisu, der später der Chefredakteur der wahrfinnischen Zeitungen Perussuomalainen und Suomen Uutiset wurde. Das Homma-Forum wurde schnell populär, während es auf den Diskussionsseiten von Suomen Sisu eher leise wurde. Die Ideenwelt von Suomen Sisu wird auch von der Online-Zeitung Sarastus ("Das Morgengrauen") vertreten, die im Jahre 2012 gegründet wurde und auf dem Web weiterexistiert.

In den Kommunalwahlen des Jahres 2008 hatten die Wahren Finnen guten Erfolg, und mehrere Mitglieder von Suomen Sisu wurden als Volksvertreter gewählt: Jussi Halla-aho, Juho Eerola, James Hirvisaari und Olli Immonen. In den Parlamentswahlen des Jahres 2019 wurden Olli Immonen, Juha Mäenpää, Mauri Peltokangas und Jenna Simula sowie die früheren Sisu-Mitglieder Jussi Halla-aho und Juho Eerola gewählt. Suomen Sisu berichtete, dass die Kandidaten der Organisation insgesamt 158 308 Stimmen, oder mehr als 5 % von akzeptierten Stimmen erhielten.

Als sich der wahrfinnische Parteitag und die damit verbundene Wahl des Vorsitzenden näherten, hat Halla-aho sich im März 2017 als Kandidat angemeldet. Mehrere Monate früher hat der radikale Flügel der Partei in den Sozialen Medien zunehmend Lobbyismus betrieben, um die Linie der Partei einwanderungskritischer als früher zu machen. In der geschlossenen Facebook-Gruppe "Halla-aho zum Vorsitzenden" (Halla-aho puheenjohtajaksi) wurde im Frühjahr 2017 Anhängern von Halla-aho Hilfe erboten, Mitgliedschaft in der Partei zu suchen, und es wurden auch Fahrgemeinschaften organisiert, um neue Mitglieder zum Parteitag fahren und ihre Stimmen für Halla-aho abgeben könnten. Deshalb ist ein deutlicher Anstieg der Mitgliedschaft kurz vor der Vorsitzendenwahl zu beobachten. Am 10. Juni 2017 wurde Halla-aho zum neuen Vorsitzenden der Wahren Finnen von einer unbestreitbaren Stimmenmehrheit in der ersten Abstimmung gewählt: er erhielt 56,2 % der Stimmen. Die Volksvertreter, die als stellvertretende Vorsitzende gewählt wurden, d.h. Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen und Juho Eerola, eroberten ihre Mandate mit überlegender Stimmenmehrheit. Es wurde im allgemeinen erkannt, dass die ganze Parteiführung den radikalsten einwandererkritischen Flügel der Parlamentsgruppe der Wahren Finnen vertrat. Suomen Sisu hatte Timo Soini, den Parteigründer, aus seiner eigenen Partei beseitigt.

Timo Soini hat am 15. Juni 2017 in seinem Blog erklärt, warum er die Wahren Finnen verlassen und eine neue Partei gestartet hat. Seines Erachtens handelte es sich um eine Machtübernahme, die die als rechtsextrem geltende Organisation Suomen Sisu seit einem Jahr in den Sozialen Medien vorbereitet hatte. In der Wahl des Parteirats haben die Mitglieder von Suomen Sisu die Kreisorganisationen der Partei herausgefordert und ihre eigene Kandidatenliste vorgestellt. Soini sagte, er habe die Parlamentsgruppe der Partei wegen eines "langwierigen organisierten Mauschelns auf geschlossenen Diskussionsseiten" verlassen. Er betonte, dass er dieses Mauscheln "unverschämt und krass" finde. Später hat Teemu Lahtinen, eines der Gründermitglieder von Suomen Sisu, in einem Gespräch mit der konservativen Online-Zeitung Verkkouutiset zugegeben, dass Suomen Sisu für den Parteitag eine konkurrierende Kandidatenliste vorbereitet hatte und dass Halla-aho unter den Suomen-Sisu-Mitgliedern Unterstützung genoss.

Die Volksvertreter, die damals die Partei verliessen, haben erzählt, dass die von den Anhängern Halla-ahos eine Menge bedrohliche Rückmeldungen erhalten, in denen z. B. mit Mord und Vergewaltigung gedroht wurde. Sampo Terho [der in der Vorsitzendenwahl Halla-aho gegenüberstand, P.H.] hat einen Teil der Rückmeldungen veröffentlicht, in denen es z. B. hiess, er sollte gefälligst sterben, und er hoffte, dass sie seinen Rücktritt aus der Partei verständlicher machen. Der Volksvertreter Simon Elo erzählte, er habe Bedrohungen erhalten, die gegen seine Familie gerichtet waren. Ausserdem wurde die Partei der "Blauen" [Timo Soini und seine Anhänger, die die Partei der Wahren Finnen verlassen hatten] mit Hass überschüttet, da ihr Beschluss nur ein Trick zu sein schien, durch den sie ihre Ministerposten beibehalten könnten.

Die ersten Mitglieder, die es fertigbrachten, Parlamentariker zu werden, begannen gleich ihre Position zum Unterbreiten von Propaganda auszunützen, und es war schon überraschend, was für ein bereites Publikum sie unter den Finnen fanden, jetzt wo sie so viel mehr Öffentlichkeit hatten. Wenige Wähler verstanden es, das ganze in Frage zu stellen. Von nun an wurde es den Wahren Finnen zum Thema Nummer eins, Einwanderung zu bekämpfen und die Einwanderer zu entmenschlichen. Jedes Problem in der Gesellschaft wurde den Einwanderern, der Entwicklungshilfe oder der Europäischen Union angekreidet. Das finnische Volk wurde durch bewusste Manipulierung dazu gebracht, sich die Gedanken der extremen Rechten zu eigen zu machen. Die meisten Wahren Finnen leugnen ihre Verbindungen mit der extremen Rechten, aber Beweise lassen sich leicht finden. Im Laufe der Jahre ist die extreme Rechte in Finnland nach ihren inneren Konflikten in verschiedene Grüppchen zerfallen, und heute haben wir auch andere ideologisch rechtsextreme Parteien als die Wahren Finnen: die Blauschwarze Bewegung ("Sinimusta Liike"), VKK ("Valta Kuuluu Kansalle" - "Die Macht gehört dem Volk"), SKE ("Suomen Kansa Ensin" - "Das Finnische Volk Zuerst"), Vapauden Liitto ("Der Freiheitsbund") usw. Ausserdem haben wir andere Gruppierungen, die diese Ideologie unterstützen, wie PVL (die "Nordische Widerstandsbewegung"), Soldiers of Odin, Kohti Vapautta ("Der Freiheit entgegen"), Veren Laki ("Gesetz des Blutes"), Suomen Sisu, Kansallismielisten liittouma ("Die Allianz der Nationalgesinnten") und die Widerstandsbewegung. Diese sind nicht ebenso sichtbar wie die parlamentarische extreme Rechte, aber sie sind desto radikaler.

Für uns andere ist es natürlich eine gute Sache, dass sich die extreme Rechte immer kleiner zersplittert. Die Splittergrüppchen haben aber auf ihre Ziele nicht verzichtet, sondern sehen z. B. die Coronavirusleugner, die Politikenttäuschten und die den Nachhaltigkeitsübergang Ablehnenden als Nährsubstrat für ihre Ideologie. Der extremen Rechten ist es nicht wichtig, ob alle Mitgelockten an dieselben Sachen glauben wie die extreme Rechte selbst, das Wichtigste ist, dass sie grösser zu sein scheint als sie wirklich ist. Hierdurch wird Druck auf die Entscheidungsträger ausgeübt, um sie gefälliger zu stimmen. Das Unverständlichste ist, dass viele der Mitgelockten glauben, für ihr Vaterland zu kämpfen, obwohl sie durch ihre Aktivität diejenigen unterstützen, die unserem Gesellschaftsfrieden ernsthaft schaden wollen. Dieselben Menschen meinen wiederholt, dass man sich selbständig informieren soll, aber trotzdem haben sie sich nicht darüber informiert, wem ihre eigenen rebellischen Umtriebe eigentlich nützen.

Ich und viele anderen Leute verfolgen die Erfolge der extremen Rechten in Finnland und im Ausland schon lange. Wir haben versucht, unsere Besorgtheit öffentlich zu diskutieren, aber meistens werden wir nur beschuldigt, einen Popanz zu errichten, wo es keinen gibt. Uns macht es Sorgen, dass man die weitergehende Entwicklung nicht wahrnimmt, ehe es zu spät ist. Schon heute sehen wir in den Nachrichten, wie Russland einen Angriffskrieg gegen die Ukraine führt. Die Ukraine ist ein Teil Europas. Das Regime Russlands hätte sich so etwas Ungeheures nie geleistet, wenn es nicht der Meinung wäre, dass die russisch unterstützte extreme Rechte genug Chaos in Europa verursacht hat, um Russland die Verwirklichung seiner Pläne zu erlauben. Ich fühle mich beunruhigt, wenn ich mir vorstelle, wer hinter den rechtsextremen Umtrieben eigentlich steckt. Ich will hier keinen schwarzmalen und ich will nicht zu verstehen geben, dass sich die Geschichte wiederholt. Keiner muss mir alleine glauben, aber ich ermahne alle, sich zu informieren.

Geschrieben von Hanna Nevantausta
Übersetzt von Panu Höglund

Mikä vahinko persuille, että Jammu Siltavuori ei enää ole elossa - Så synd för sannfinnarna att barnskändaren Jammu Siltavuori inte längre är vid liv

Nyt kun persut ovat nostamassa Wille Rydmania ministeriksi, täytyy ihan surkutella, että Jammu Siltavuori syntyi ja kuoli liian varhain. Siltavuori, kuren kaikki 90-luvun alun eläneet muistavat, oli Suomen pahamaineisin lastenraiskaaja, joka vangitsi ja poltti kaksi pikkutyttöä. Hän ei ollut alalla ensikertalainen, vaan oli päässyt jo 60-luvulla tämäntyyppisistä rikoksista sosiaalipornolehden sivuille. Kuten odotettavissa oli, Siltavuori herätti niin suurta vihaa, että häntä nimeltään tai ulkonäöltään muistuttavia miehiä uhkailtiin ja pahoinpideltiin. Sittemmin perussuomalaiset ohjasivat tällaisen pedofiileihin kohdistuvan inhon maahanmuuttajiin leimaamalla nämä kaikki lastenraiskaajiksi. 

Nu håller sannfinnarna på att upphöja Wille Rydman till minister. Då känner jag mig åter en gång föranlåten att beklaga, att Jammu Siltavuori föds och dog för tidigt. Som alla vi som upplevt nittiotalets tidiga år bör veta var Siltavuori Finlands mest beryktade barnskändare, som kidnappade och brände ihjäl två småflickor. Han var inte någon första resans gosse, utan hade redan på sextiotalet blivit föremål för socialporriga tidningsskriverier p g a pedofila förbrytelser. Som man kan vänta sig, väckte Siltavuoris illdåd så rasande hat att män som såg liknande ut eller hade liknande namn fick stå ut med hotelser och misshandel. Senare utmålades av sannfinnarna alla invandrare som barnskändare för att rikta pedofilfientligheten mot dem.

Jos Jammu Siltavuori olisi tänään elossa, hän olisi persujen sankari. Hänet julistettaisiin vihervasemmistolaisen oikeusmurhan uhriksi, koska maahanmuuttajat tunnetusti persutotuuden mukaan raiskaavat aina enemmän ja aina nuorempia lapsia kuin kukaan kotimainen raiskaaja ikinä. Luonnollisesti myös "ne itse pyysivät sitä"-puolustus menisi ilman muuta läpi persuissa.

Skulle Jammu Siltavuori vara vid liv i dag, så skulle han vara sannfinnarnas hjälte. Han skulle förklaras vara offer för ett justitiemord de gröna och vänstern på något sätt vore skyldiga till - enligt sannfinnarna våldtar invandrare ju alltid fler och yngre barn än någon inhemsk våldtäktsman någonsin. Naturligtvis skulle sannfinnarna också tro att småflickorna "själva bad om det".

Mikähän ministerin arvo Jammulle järjestettäisiin? Ehkä sellainen pitäisi räätälöidä hänen kykyjensä ja osaamisensa mukaan. Varmaankin "toinen sosiaaliministeri, erityisvastuuna lasten asiat". Sittenpä ainakin hallituksella olisi valmis vastaus kysymykseen "eikö kukaan hallituksessa ajattele lapsia?"

Undrar vad det vore för ministerpost Jammu skulle ges. Kanske man helt enkelt skulle skräddarsy en åt honom. "Andre socialminister med barnangelägenheterna som särskilt ansvarsområde" kanske? Då skulle regeringen åtminstone ha ett färdigt svar på frågan "är det ingen i regeringen som tänker på barn?"

Der führende Groomer der finnischen Politik ist jetzt Minister geworden

Das finnische Gruselkabinett wird immer gruseliger, denn nach dem Rücktritt Vilhelm Junnilas wurde Wille Rydman der finnische Wirtschaftsminister. Rydman entstammt einem hochgeachteten Kulturgeschlecht, denn sein Grossvater ist der Komponist Kari Rydman, und ein anderer Verwandter war Henrik Rydman, der seinen Namen zu Heikki Ritavuori übersetzte und als liberaler Politiker im Februar 1922 ermordet wurde - es war soweit ich weiss der letzte politische Mord in Finnland.

Wille Rydman ist weniger liberal als Ritavuori, denn zunächst wurde er als Rechtsaussen der Nationalen Sammlungspartei, d.h. der Mainstream-Konservativen, bekannt. Seine politischen Ansichten und Slogans waren die gleichen Klischees, die von den Online-Agitatoren der Wahren Finnen unterbreitet waren: weniger Immigration, Schluss mit der Staatsverschuldung, im Prinzip nichts, was man nicht im voraus erraten konnte. Schon daraus liess sich der Schlussatz ziehen, dass er Politiker nur wegen der Vergünstigungen geworden war und nichts Originelles zu sagen oder beizutragen hatte.

Im Jahre 2019 wurde er wegen sexueller Belästigung verdächtigt: es hiess, er habe sich mit sogenanntem Grooming beschäftigt, d.h. minderjährige Mädchen, die aktiv in der Jugendorganisation seiner Partei waren, vorbereitet, mit ihm sexuelle Verhältnisse zu haben, sobald sie nicht mehr minderjährig wären. Das sobald sie nicht mehr minderjährig wären ist wichtig, denn es verrät, dass Rydman alles genau geplant hatte, um vor dem Gesetz ohne Schuld zu bleiben. Hier fühle ich mich schon wieder bewegt, Olaus Petris Leitfaden für Richter frei zu zitieren: das Gesetz bestraft nicht alle Schurken, weil das Gesetzbuch nicht alle Verbrechen oder moralisch verwerflichen Taten aufrechnen kann.

Als das Grooming mehrere Jahre nach dem Geschehen herauskam, wurde der Fall Rydman von der Polizei ermittelt, aber wie ich schon angedeutet habe, führten die Ermittlungen nicht zu einer Anklage. Danach hat er versucht, die Zeitungen wegen Verleumdung und Privatlebenskränkung (ich weiss nicht, wie das betreffende Verbrechen in Deutschland heisst) vors Gericht zu bringen, aber ich glaube, das hat ihm nichts eingebracht.

Jedenfalls war seine Karriere in der Sammlungspartei zu Ende, und er hat sich dann an die Wahren Finnen gewendet. In der Partei sind Groomer und sogar verurteilte Vergewaltiger willkommen. Der frühere Sozialdemokrat und Gewerkschafter Matti Putkonen, der unter dem Titel von työmies ("Arbeitskerl") als eine Art ausserordentlicher Parteisekretär im Parteibüro der Wahren Finnen beschäftigt ist, hat ein Urteil wegen Verwaltigung (die Tat fand im Jahre 1990 statt); folglich muss Rydman sich wie zu Hause in der neuen Partei fühlen.

Der Kern der "wahrfinnischen" Politik

 

Sebastian Tynkkynen ist ein junger Nachwuchspolitiker der Wahren Finnen. Hier enthüllt er den Kern der Politik der Wahren Finnen.

[Oben:] Präsident Sauli Niinistö hat in seiner Rede zur Eröffnung des Parlaments den Antisemitismus und Rassismus verurteilt. Nach Niinistö dürfen solche Erscheinungen keine Toleranz in der finnischen Politik finden.

[Sebastian Tynkkynen:] Der Bischof, der Parlamentsvorsitzende und der Präsident haben die Politik der Wahren Finnen heute auf der Eröffnung des Parlaments angegriffen. Man versucht, die Alternative, die wir den Bürgern erbieten, mit allen möglichen Mitteln zunichte zu machen, aber sollten auch alle uns ans Genick gehen [sic], werden wir nicht den Kampf aufgeben.