Saksan Hugenberg-mies jäänyt kiinni - En tysk Hugenberg åkte fast

Saksalainen bulevardilehti Bild on jo vuosikymmeniä ollut surullisen kuuluisa siitä, että se on tukenut karkeamman sortin oikeistolaisuutta ja harjoittanut esimerkiksi yksittäisiä henkilöitä maalittavaa roskajournalistiikkaa. Kaikki saksalaista nykykirjallisuutta tuntevat ovat lukeneet Heinrich Böllin pienoisromaanin Katharina Blumin menetetty maine, jossa päähenkilö, miltei parodisella tavalla kaikkien siveys- ja kunnollisuuskliseiden mukainen nuori nainen, hairahtuu karnevaaleissa tapojensa vastaisesti yhden yön suhteeseen vieraan miehen kanssa - joka sattuu olemaan rikoksesta, vieläpä terrorismirikoksesta, epäilty. Bild-lehden esikuvaan perustuva ZEITUNG eli LEHTI aloittaa tällöin kiihotuskampanjan Katharina Blumia vastaan, joka lopulta päätyy kostoksi murhaamaan lehden toimittajan.

Den tyska bulevardtidningen Bild har sedan årtionden tillbaka varit ökänd för att stöda vulgärhögern och för att i sin journalistik begå karaktärsmord på individer. Alla som vet någonting om samtida tysk litteratur har läst Heinrich Bölls miniroman Katharina Blums förlorade heder, där hjältinnan, en ung kvinna som uppfyller alla krav i duglighet och sedlighet som den tyska medelklasskulturen ställer henne, på karnevalen exceptionellt går med på att ha ett sexuellt förhållande med en främmande man - som råkar vara misstänkt för brott, t o m för terroristiskt brott. Tidningen ZEITUNG, dvs TIDNINGEN, inleder då en hetskampanj mot Katharina Blum, och till slut mördar hon en av tidningens redaktörer för att hämnas.

Nyt Bildin kustantaja Mathias Döpfner on jäänyt kiinni viestittelystä, joka mm. sisälsi itäsaksalaisia ja muslimeja syrjiviä lausuntoja sekä - ennen muuta - alaisille annettuja ohjeita tukea kirjoittelussaan oikeistoliberaalia FDP-puoluetta, jotta vihreät ja sosiaalidemokraatit eivät syöksisi Saksaa perikatoon (!). Päälle päätteeksi Döpfner myös julisti kannattavansa ilmastonmuutosta.

Nu har Bildförläggaren Mathias Döpfner åkt fast för meddelanden där han bl a skrev nedsättande om östtyskar och muslimer; dessutom uppmanade han sina underordnade att i sin journalism stöda det högerliberala partiet FDP, eftersom han ansåg att de gröna och socialdemokraterna skulle förstöra Tyskland (!). Som kronan på verket förkunnade Döpfner att han var för klimatförändringen.

Minua on syytetty salaliittomaakariksi, koska olen esittänyt oman kesken katkaistun mediaurani ja sitä seuranneen täydellisen sensuurin suomenkielisissä medioissa todisteena siitä, että suomenkieliset mediapomot, "hugenbergit", pyrkivät tietoisesti ohjailemaan suomenkielistä julkisuutta ja keskusteluilmastoa äärioikeistolaiseen suuntaan. Mutta minkäs teet, kun sellaista näköjään sattuu myös ns. paremmissa perheissä.

Jag har beskyllts för att vara en konspirationskolportör, när jag framställt min egen våldsamt avbrutna mediekarriär och den därpä följande kompletta censuren i finskspråkiga medier som ett bevis på att finskspråkiga mediebossar, "hugenbergar", medvetet försökt styra finskspråkig offentlighet och finskspråkigt diskussionsklimat i högerextrem riktning. Men vad kan man göra, när dylika saker bevisligen händer också utanför Finland.

Näyttääkin siltä, että Neuvostoliiton romahduksen jälkeinen maailma on merkinnyt oikeistolle pitkäaikaista identiteettikriisiaä. Niin kauan kuin Neuvostoliitossa piti valtaa kovapintainen ja armoton kommunistipuolue, oikeistolla oli oikea, paha vihollinen, jota vastaan taistelemalla se saattoi kokea olevansa ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolella - eikä siinä mitään pahaa ollutkaan. Esimerkiksi sellainen uskonnolliselta pohjalta noussut neuvostoliittolainen toisinajattelija kuin Gleb Jakunin sai lännessä tukea nimenomaan keskustaoikeistolaisilta puolueilta, kuten Saksan kristillisdemokraattien nuorisojärjestöltä. Mutta nyt kun Neuvostoliittoa ei enää ole, oikeisto on tulkinnut jokseenkin kaiken ihmisoikeuksien puolustamisen näköisenkin kommunismiksi ja vasemmistolaisuudeksi ja alkanut vastustaa sitä. Ihmisoikeuksiaan vaativat ihmisryhmät ovat oikeistolle uusi Neuvostoliitto.

Det förefaller att Sovjetunionens fall inneburit en långvarig identitetskris för högern. Sålänge det var ett obarmhärtigt och grymt kommunistiskt parti som styrde och ställde i Sovjet, hade högern en verkligen ond fiende, och genom att bekämpa denna fiende kunde högern se sig som den genuina förkämpen för mänskliga rättigheter och rättvisa, och det var ju ingenting fel med det. En religiöst motiverad dissident som Gleb Jakunin stöddes i Väst särskilt av moderata högerpartier, till exempel av de tyska kristdemokraternas ungdomsorganisation. Men i dag, då det inte längre finns något Sovjetunionen, har högern börjat avvisa allt försvar av mänskliga rättigheter som kommunism och vänster och börjat bekämpa det. Minoritetsgrupper med krav på mänskliga rättigheter är för högern det nya Sovjet.