Alfaurokselta loppui potenssi - Inget ståfräs för alfahannen

Alfa-TV. suomalaiselle vieraan amerikkalaiskristillisyyden maahantuontikanava meni konkurssiin. Äärioikeisto leimaa mielellään vastustajansa kommunisteiksi ja antaa ymmärtää edustavansa jonkinlaista taloudellista järkeä ja kapitalismia. Jostain syystä vain äärioikeiston ja sen sympatisoijien yritykset panna pystyyn media-aivopesukoneita romahtavat kiinnostuksen puutteeseen, vaikka heillä olisi taustallaan millaisia taloudellisia resursseja: musta aukko on musta aukko ja imee itseensä isoimmatkin rahat.

Alfa-TV, en tevekanal som koncentrerade sig på att importera amerikansk kristlighet av en mycket ofinsk sort, gick nyligen i konkurs. Extremhögern brukar utmåla sina motståndare gärna som kommunister och påstår sig representera någon sorts ekonomiskt förnuft och kapitalism. Av något skäl brukar dock extremhögerns och dess sympatisörers försök att bygga egna hjärntvättsmaskiner till medier krascha när folk inte är intresserade, hur väldigt ekonomiskt stöd dessa projekt än åtnjuter: ett svart hål är ett svart hål som slukar i sig de största pengar.

Suomalaisessa valtakirkollisessa kristillisyydessä on paljonkin älyllisesti korkeatasoista elämää: siihen aikaan kun itse sain vielä kirjoittaa maksua vastaan, uskontoa sivuavia juttujani kommentoitiin esimerkiksi körttifoorumilla varsin asiallisesti ja fiksusti. Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että olen Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton touhuissa ollut paljonkin tekemisissä körttien kanssa. Mutta amerikkalaistyyppinen ns. kristillisyys on eri juttu.

Det finns en hel del högklassigt intellektuellt liv inom finsk mainstreamkristlighet: när jag ännu tilläts skriva mot betalning, väckte mina drapor intresse och intressant debatt t ex på de finska pietisternas webbforum. Det här torde stå i något sammanhang med att jag inom Finlands Kristliga Studentförbund hade en hel del att göra med pietister. Men den "kristlighet" som importeras från Amerika är en helt annan historia.

Kristillisyys ei mitenkään itsestään selvästi liity kaikkeen siihen äärikonservatiiviseen tai taantumukselliseen tauhkaan, jota siihen yhdistävät kaikenlaiset laurahuhtasaaret. Vaikka pidänkin abortinvastaisuutta epäkäytännöllisenä ja pragmaattisista syistä virheellisenä asenteena, pystyn ymmärtämään ne vilpittömät moraaliset vaikuttimet, joista se kumpuaa. Mutta nykyiset äärikristillisemme leimaavat suurin piirtein kommunismiksi aivan kaiken sellaisen kristillisen sanoman, joka ei ole äärioikeistolaisuutta, ihmishalveksuntaa ja kuolemankulttia.

Kristlighet står inte i något naturligt och självklart sammanhang med alla de dumheter som Laura Huhtasaaris likar associerar med religionen. Även om jag anser att motståndet mot fri abort är en felaktig och opraktisk attityd p g a pragmatiska skäl, kan jag visa förståelse för de ärliga moraliska bevekelsegrunder som ligger bakom det. Men i dag utmålar våra "kristna" extremister som "kommunism" all sådan kristlighet som inte handlar om högerextremism, människoförakt och dödsdyrkan.

Edes äärikristillisissä piireissä asiat eivät ole aina olleet näin. Omassa nuoruudessani olin jonkin verran tekemisissä herätyskristillisen väen kanssa, joka vastusti rasismia ja puolusti pakolaisia maailman luonnollisimpana asiana. Eikä siitä niin kauan ole, kun silloinen nuori teekkari Teijo Virolainen meni ilmeisesti kristillisistä motiiveista Irakiin vapaaehtoiseksi ihmiskilveksi, puolustamaan irakilaisia muslimeja Yhdysvaltain pommituksilta. Virolainen oli käsittääkseni sittemmin jopa Kristillisdemokraattien vaaliehdokkaana.

Det har inte alltid varit så här, ens i extremistiskt kristna kretsar. I mina egna ungdomsår hade jag en hel del att göra med väckelsekristna, som var emot rasism och tog flyktingarna i försvar, och för dem var detta det naturligaste i världen. Och det är inte för alltför länge sen som den dåvarande unge teknologen Teijo Virolainen uppenbarligen av kristna motiv åkte till Irak för att med sin kropp skydda irakiska muslimer mot amerikanska bomber. Om jag rätt minns ställde Virolainen t o m upp som valkandidat för Kristdemokraterna.

Siihen aikaan tällainen sentään kelpasi Kristillisdemokraateille, koska heikäläiset eivät vielä olleet niin rappiolla, etteivät olisi tunnistaneet aitoa kristillisen etiikan mukaista tekoa, kun näkivät sellaisen. Nykyään kaikenlaiset huhtasaaret (jollaisia Kristillisdemokraateissakin riittää) luultavasti olisivat ensimmäisinä kutsumassa tätä kommunismiksi ja islamisoinniksi. Sehän ei käy mitenkään päinsä, että kristitty ihmiskilpenä suojelisi muslimeja. Ei, vaikka se on täysin Jeesuksen ydinopetusten mukaista.

På den tiden välkomnades Teijo av Kristdemokraterna, ty de insåg ännu att det Teijo gjorde stod helt i samklang med genuin kristlig etik. Sedan dess har partiet dock rutschat ner i förfall. I dag skulle Laura Huhtasaaris gelikar (som inte precis är en bristvara i kristdemokratiska partiet heller) antagligen utmåla Teijos bravad som kommunism och islamisering. Det går ju inte för sig att en kristen skulle sätta sitt liv i spel för att rädda muslimer - trots att det är absolut vad kärnan i Jesu läror går ut på.

"Vili" kaatui Donetskin suunnalla - "Vili" stupade vid Donetsk

On levinnyt tieto, että jonkinlaista herostraattista kuuluisuutta Itä-Ukrainan laittomiin venäläismielisiin joukkoihin liittymällä kerännyt herra, johon viittaan tässä vain salanimellä "Vili" (tietäjät tietävät kyllä oikean nimen, muiden ei tarvitse) on jo viime keväällä kaatunut jossain päin Donetskin tai Luhanskin rintamaa. "Vilin" tapaus on jo aikaisemmin herättänyt epäilyjä, että mies olisi saanut surmansa: netissä on siteerattu jotain hänen viesteikseen väitettyjä kirjoituksia, joista on saanut kuvan, että hän on kokenut olevansa eristyksissä tai jotenkin avuttomana taisteluiden keskellä tms. ja kaipaavansa kotiin. Tarina näyttäisi sitten loppuneen arvattavalla tavalla, eli henki lähti, joko ukrainalaisen luodilla tai venäläismielisten sisäisissä välienselvittelyissä. Sekin on mahdollista, että mies yritti päästä koti-Suomeen ja että tämä tulkittiin jonkinlaiseksi yritykseksi pettää sotatoverit.

Det har kommit till allmänhetens kännedom att en gentleman som åtnjutit någon sorts herostratisk berömmelse tack vare sitt medlemskap i de olagliga ryska paramilitärerna i östra Ukraina, här bara identifierad med pseudonymen "Vili" (de som vet, vem det är, vet), redan i våras stupat någonstans vid Donetsk-Luhanskfronten. Kring "Vili" har det redan tidigare förekommit spekulationer, enligt vilka han dött i Ukraina: på webben citerades det någon sorts skriverier han kantänka författat om hur han kände sig isolerad eller hjälplös mitt i bataljerna. Han träffades alltså av en ukrainsk kula eller dödades i skärmytslingar mellan de rysslandvänliga. Det är också tänkbart att han försökte ta sig hem till Finland och att detta uppfattades som svek mot krigskamraterna. 

Muuan nettituttu arveli nettilähteiden perusteella, että "Vili" olisi yksinkertaisesti kuollut kännisekoilujen yhteydessä, joiden taustalla oli epäsuotuisa henkilökemiallinen reaktio jonkin sotakaverin kanssa. Hän mainitsi myös samalla tavalla saadun tiedon mukaan, että "Vili" koki itänaapurimme kansallisvirvokkeet vähän liian maistuvaisina ja sai tämän takia parikin kertaa potkut siitä puolisotilaallisesta kaartista, jonka jäsen oli, ja joutui vaihtamaan toiseen yksikköön - ja kun kyse on venäläisestä aseellisesta ryhmittymästä, pitää olla poikkeuksellisen mieltynyt viinaksiin joutuakseen moisten kurinpitotoimien kohteeksi.

En onlinebekant ansåg p g a webbkällor att "Vili" helt enkelt dog som följd av någon sorts berusade sjabbel, bakom vilka det låg mindre gynnsam personkemi med någon krigskompis. Min bekant påpekade också, och även detta enligt webbkällor, att "Vili" hade blivit alltför förtjust i vår östra grannes nationaldryck och att han därför ett par gånger sparkades ur det paramilitära garde där han var medlem, och var tvungen att byta till en annan enhet - och när det rör sig om ryska paramilitärer, måste man vara särskilt förtjust i starka drycker för att bli så disciplinerad.

Sanalla sanoen, mies on kuollut, ja kuolintapa voi olla yksi monista muistakin vaihtoehdoista. Sotatoimialueella lyijyä lentää ilmassa niin paljon, että sitä osuu usein sivullisiinkin, kuten hyvin tiedämme - ja ilmeisesti Venäjän puolella taistelevista ns. sotilaista suuri joukko on hyvin epämääräisiä tussarinheiluttajia, jotka eivät edes poteroa osaa kaivaa saati vaivaudu tähtäämään asiallisesti, kunhan räiskivät pitkin peltoja luottaen siihen, että isossa maassa riittää pateja loputtomiin. Sodankäynnin kannalta tällainen paukuttelu ei ole viisasta, nutta viattomia uhreja sillä tavalla kyllä riittää.

Kort och koncist: en man är död, och det finns också många andra sätt att dö. På ett krigsoperationsområde flyger det så mycket bly i luften att också utomstående kan hamna i skottlinjen, som vi väl vet - och tydligen är många av de s k soldater som kämpar på ryska sidan mycket obskyra studsarartister, som varken bryr sig om att gräva en skyttegrav åt sig eller att ta sikte - de skjuter bara vilt omkring sig och litar på att det alltid finns mer patroner i stora Ryssland. Ur krigföringens synvinkel är detta inte klokt, men oskyldiga offer blir det så det räcker.

Mikä "Viliä" sitten motivoi? Toisen nettitutun mukaan tämän herran puheet olivat sekoitus postmodernin aikamme salaliittoteorioita ja vanhan kansan kommunismia - ihan lonkalta spekuloituna arvelen että jälkimmäinen on kotikasvatuksen peruja. Mistä sitten lieneekin kyse, tapaus on surullinen, kuten väärän asian puolesta uhrattu ja tuhlattu elämä aina on. Tarinan todellinen roisto on tietenkin Johan Bäckman, joka värväsi "Vilin" pahuuden armeijaan.

Vad motiverade "Vili" då? Enligt en annan onlinebekant uttryckte sig denne gentleman i en blandning av postmoderna sammansvärjningsteorier och gammaldags kommunism - för att spekulera, antar jag att det sistnämnda berodde på hur han hade uppfostrats. Vad det än handlar om, är det en sorglig historia, som ett liv bortslösat för fel sak alltid är. Den verklige skurken i den här historien är naturligtvis Johan Bäckman, som rekryterade "Vili" till ondskans armé.

TIMO HÄNNIKÄISEN ON PÄÄSTÄVÄ HELSINGIN SANOMIEN PÄÄTOIMITTAJAKSI!

Tietooni on tullut, että Timo Hännikäinen haluaa Helsingin Sanomien päätoimittajaksi ja on itse asiassa hakenutkin ao. työpaikkaa. Suhtaudun erittäin myönteisesti Hännikäisen pyrintöihin ja toivon sydämestäni, että hän saa kaipaamansa nimityksen. Se vastaisi täysin lehden nykyistä poliittista suuntausta ja sivistystasoa. Tai no, luultavasti jopa Hännikäisen yleissivistys on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin tyypillisen Hesarin päätoimittajan. Muistelen että hän olisi tutustunut Louis-Ferdinand Célinen, ranskalaisen kirjailijan, antisemiitin ja holokaustinkieltäjän, romaaniin "Voyage au bout de nuit" (ruotsiksi käännetty nimellä "Resa till nattens ände") ihan alkukielelläkin. Tähänhän ei Suomessa moni pysty, koska meillä ei juuri osata ranskaa bonjouria pitemmälle - en minäkään osaa, ja minua kiinnostaisivat joka tapauksessa enemmän Marcel Pagnol ja Alexandre Dumas vanhempi.

HEVOSEN KYRPÄ HEILUMAAN HESARIN PÄÄPALLILLE!

HEVOSEN KYRPÄ HESARIN PÄÄTOIMITTAJAKSI!

HEVOSEN KYRPÄ ON PÄÄTOIMITTAJA, JOLLA ON MUNAA!

HESARILLE ANSAITSEMANSA PÄÄTOIMITTAJA!

HESARILLE LEHDEN IDEOLOGIAN MUKAINEN JOHTO!

HESARIN NAISTOIMITTAJILLE ARVOISENSA RUILAUS HEVOSEN KYRVÄSTÄ!

TIMO HÄNNIKÄISESTÄ SUOMEN MEDIAMAAILMAN ARMOITETTU JOHTAJA - ONHAN SE JO NYKYISELLÄÄN HÄNEN LINJOILLAAN!

Runo Hommafoorumista

Homma on natsien keskustelulauta,

jolta löytyy joka kusipää ja nauta.

Sinne ne menee Suomen kaikki nuivat,

törkeitä jutellen vetävät he kuivat.

Hompanssi on yhteiskunnan syöpä,

solvailevainen ja turpihinkin lyöpä.

Kokoelma Venäjä-myönteisiä puheenvuoroja Hommafoorumilta (uusinta vuodelta 2020)

Nimimerkki Afrikan kirjeenvaihtaja, joka kirjoittaa päivämäärällä 1.3.2014, kuvittelee, että Venäjällä on ankara maahanmuuttopolitiikka (tietäisipä hän, kuinka paljon Venäjällä on muslimimaahanmuuttajia entisistä neuvostotasavalloista):

Kun Suomi on muuttunut rajattomaksi maaksi, jonne voi ilmaantua papereitta toiselta puolelta maapalloa oleilemaan tulevien veronmaksajasukupolvien kustannuksella, ainakaan venäläinen maahanmuuttopolitiikka ei vaikuta huonoimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Sama kirjoittaja samana päivänä masturboi kuvitelmillaan venäläisistä vankiloista (hänen mieleensä ei tietysti tulekaan sellainen mahdollisuus, että hän itse joutuisi oikeudettoman hirmuvaltahallinnon alaisuudessa syyttömänä vankilaan):

Vankiloista tuli mieleen, että Hommassa on usein moitittu suomalaista vankeinhoitopolitiikkaa ja toivottu, että mallia otettaisiin Venäjältä.

Nimimerkki ämpee, samana päivänä (hänkin ajattelee, että väkivaltaisena ja julmana maana Venäjä on varmasti oikeilla linjoilla hänelle tärkeissä kysymyksissä; näyttääkin siltä, että äärioikeisto tyypillisesti projisoi oman julmuutensa Venäjään joka asiassa): 

Valloitetussa Suomessa olisi voimassa venäläinen maahantulolaki, venäläinen sosiaalipolitiikka, ja venäläinen suhtautuminen kansalaistottelemattomuuteen.
Kaikissa noissa asioissa venäläinen laki taitaa olla suomalaista parempi nykyään.
Sosiaalipolitiikasta en tosin varmuudella tiedä.

Lisäbonuksena haluttomuus maksaa kenenkään toisen bisneksistään haalimia tappioita ei myöskään ole miinus.

Kyse on lähinnä toivottomuus nykyisten päättäjiemme kelvottomuudesta, melkein mikä tahansa on parempaa kuin nykyiset päättäjämme.

Nimimerkki Onnikka, samana päivänä, ottaa kantaa Krimin miehityksen puolesta (kuten muutkin äärioikeistolaiset, jotka haaveilevat venäläisestä miehityksestä Suomeen, hänkin lapsellisesti kuvittelee, että hän ja hänenlaisensa olisivat automaattisesti tasa-arvoisia kansalaisia Venäjällä ja voisivat muuttaa halutessaan vaikka Krimille, eivätkä esimerkiksi miehitetyn siirtomaan oikeudettomia alkuasukkaita):

Kun ei ole demokratiaa kumminkaan niin aika turha olisi puolustaa mielestäni. Nykyinen kehityssuunta on kovin kehno. Poliitikot antavat ilmaiseksi pois melkein kaiken, osasta pienet lahjukset saaden.
Jos oltaisiin venäläisiä voitaisiin piakkoin vaikka Krimin niemimaalle muuttaa lämpöseen? (No en tiedä voivatko, joskushan siellä oli ettei voinut luvatta muutella minnekään, ainakin niin lehdet kertoi, enkä ole perehtynyt sen vertaa että voiko nykyisin.)

Bienveillant, samana päivänä, paheksuu "sosialistista" Suomea ja haluaa idän ihantolaan:

Väittäisin, että Suomi-Venäjä vertailussa Suomi on paljon sosialistisempi kuin mitä Venäjä. Venäjällä on tasaveroprosentti 13% kaikista palkkatloista, alv 15 %, ja mahtavatko pääomatuloista maksaa veroja lainkaan, pikainen googletus ei tätä kertonut.

Korpisoturi, 2. maaliskuuta 2014, valitsee mieluummin idän kuin lännen, koska sieltä löytyy "tervettä järkeä":

Ruotsin kaltaiseksi en haluaisi maamme muuttuvan. Katse itään, sieltä löytyy enemmän jopa tervettä järkeä. ....jos on pakko valita.

matkamiehiii, samana päivänä:

Suomi on väärässä valtioliitossa.

matkamiehiii korostaa sikiämisen tärkeyttä ja kuvittelee omiaan muslimien jakaumasta Venäjällä (voitte olla varmoja siitä, että esimerkiksi Moskovassa asuu paljon muslimeja, eikä tataarien pääkaupunki Kazan ole Moskovaa pohjoisempana):

Putin on jo onnistunut lisäämään etnisten venäläisten syntyvyyttä ja sama trendi jatkuu tulevaisuudessa. Sitäpaitsi suurin osa muslimeista asuu omilla alueillaan etelässä eikä etnisten venäläisten naapurustoissa sossujonossa, joten heidän kasvunsa on jokseenkin merkityksetöntä venäläisille.

Korpisoturi, edelleen samana päivänä, ottaa todellisen YYA-asenteen (tuota iskulausetta "ei Venäjä meitä uhkaa" kuulee jatkuvasti myös tyhmemmän sortin vasemmistolaisilta):

Turha tässä on vapista, ei Venäjä meittiä uhkaa. Sen tekee EU-liittovaltioon ujutus, sieltä tulee paljon paskaa suomalaisen niskaan.

JmR, yhä 2. maaliskuuta 2014, ei halua puolustaa väärällä tavalla ajattelevia suomalaisia, eli talvisodan henki ei tätä herraa kauheasti kiinnosta:

Sosialismi, vihreys, maailmanhalaus, muiden kuin suomalaisten laittaminen etusijalle Suomessa, monikulttuuri,kulttuurimarxismi, kehitysapu , tulonsiirrot eteläeurooppaan, vitusti velkaa yms

Ei kauheasti kiinnosta kuolla noita puolustaessa.

Nimimerkki Tragedian synty, samana päivänä - tämä kaverihan on tunnettu myös venäläismielisenä bloggaajana:

Minusta on hämmentävä ajatus, että venäläismielisyys olisi aina ja kaikissa olosuhteissa pahuutta. Kylmän sodan aikana olisin ollut vahvasti länsimielinen, koska idässä oli marxilainen imperiumi. Nyt lännestä löytyy kulttuurimarxilainen, suvaitsevaisuutta ja monikultturismia huokuva EU-imperiumi, kun taas itä on muuttunut lähinnä kansalliskonservatiiviseksi imperiumiksi. Minusta on maailman selvin asia, että tässä tilanteessa sympatiani ovat vaihtaneet suuntaa. En varsinaisesti pidä nykyisestä Venäjästä tai ylipäätään nöyristelystä mihinkään suuntaan. Mutta jos nöyristely johonkin suuntaan on valittava, suunta on ehdottomasti itä. Lännen tiellä on vastassa kulttuurimme ja kansojemme tuhoutuminen afrikkalaisen invaasion alle. Venäläinen invaasio olisi sanomattomasti parempi, vaikka ei hyvä sekään.

Lisäksi: en pidä itseäni isänmaallisena. Kuinka voisin kokea mitään uskollisuutta Suomen valtioon, joka tekee omista kansalaisistaan toisen luokan kansalaisia ja ainakin edesauttaa kansamme ja kulttuurimme degeneroitumista afrikkalaisen maahanmuuton hyväksymisellä?

Paras asia Venäjän interventiossa olisi sen aikaansaama psykologinen muutos. Minusta olisi hauska, jos joku Dan Koivulaakso saisi kerrankin huomata olevansa samassa veneessä vihaamiensa fasistien kanssa. Maan ilmapiiri paranisi huomattavasti.

Tuo väite, että "joku Dan Koivulaakso saisi huomata olevansa samassa veneessä vihaamiensa fasistien kanssa", on lievästi sanoen naurettava. Kuten tämänkin sivun näytteistä ilmenee, fasistit rientäisivät kieli pitkällä ja pippeli pitemmällä riemusta kiljuen Venäjän miehitysjoukkojen yhteistoimintamiehiksi.

Tragedian synty, edelleen - tämän puheenvuoron ensimmäinen tässä siteerattu rivi on kiitettävän rehellinen:

Siis mistä on peräisin tuo ajatus hommalaisista jotenkin erityisen isänmaallisina ihmisinä?

Petän mieluummin maan kuin kansan. Suomen valtio ei tunnu pitävän suomalaisia kuin hyväksikäytettävinä alamaisina, mistä ulkomaalaisten "positiivinen" syrjintä ja verorahojen heittäminen milloin kehitysapuun, milloin eurotukiin on päivänselvä osoitus. Minulle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa on se, että suomalaisuus säilyy vielä pitkään itseni jälkeen. Jos Venäjään on sen vuoksi turvauduttava, miksi se olisi jotain pahuutta?

siviilitarkkailija, edelleen samana päivänä, tuntuu hyvin sisäistäneen Kekkosen ajan ulkopolitiikan vaatimat löpinät Venäjän reiluudesta. Huomatkaa, miten kunnioittavasti hän kirjoittaa Autonomisen Suuriruhtinaskunnan ja Tsaarin oikein isoilla kirjaimilla:

En näe mitään syytä olettaa, että eurostoliitto palvelisi millään tavalla suomalaisuuden säilymistä paremmin kuin Suomi. Historiallisiin esimerkkeihin verrattuna eurostoliittoon liittyminen on jopa itsenäisyydellemme paljon tuhoisampaa kuin Autonomiseksi Suuriruhtinaskunnaksi ja Venäjän Tsaarin henkilökohtaisen hallinnon alaiseksi päätyminen. Itseasiassa autonomisen Suuriruhtinaskunnan hallinnossa onnistuimme jopa luomaan oman valuuttamme, markan. Eurostoliitossa maamme sosialistipääministerin suuri saavutus oli tästä ja omasta valuuttapolitiikan päätöksenteosta luopuminen. Mutta kuin kirsikkana kakun päälle, Suomen Pankin toveriviroista ei tietenkään luovuttu vaikka sen ainoa tehtävä loppui. Siinä kelpaa ihmetellä miksi valtionhallinto vain paisuu ja paisuu ja terveyskeskukset, kirjastot ja hoitopaikat karsiutuvat, loppuvat ...häviävät.

Vasta sortovuosina ministerivaltiosihteeriksi nousi Vjatšeslav Konstantinovitš von Plehwe, aikansa Olli Rehn, joka ryhtyi voimakkaasti ajamaan venäläistämispolitiikkaa. Eli yhdentymistä ja yhteistä talous ja yhteiskuntapolitiikkaa. Eli jos pohdimme autonomisen Suuriruhtinaskunnan ja eurostoliittolaisen Suomen välistä eroa, niin on toki selvä että Suuriruhtinaskunnassa lainsäätäjä ei ollut valvomassa kurkkukasvin käyryyttä koska maassa ei ollut kurkkuja. Aina ei ollut edes ruokaa. Mutta eurostoliitossa lainsäädännöllinen ilo ja tulkintariemu ylittää kaikki aikaisemmin koetut ja tolkulliset mittasuhteet ja puuttumistarpeet. Aina vaatteiden pesuasteita ja veden kovuusaste mukaanlukien.

Venäjän hallinto on aina laiminlyöntiä ja vainoa. Eurostoliiton hallinto on jatkuvaa puuttumista, ahdistelua ja lopulta talouskatastrofi. Venäjän hallinnon etuna on sen laiskuus. Eurostoliitto sensijaan on täynnä ahkeria idiootteja (lue vihervasemmistolaisia maailmanparantajatolloja) jotka ovat huomattavasti tuhoisampia kuin lahjottavat ja korruptoidut venäläishallitsijat.

Tragedian synty jatkaa (kuten monet venäläismieliset hommalaiset, hän pyrkii esittämään Venäjän pragmaattisena pienempänä pahana):

En ole väittänyt, että venäläisvalta olisi hyvä asia. Väitin, että se on monella tapaa parempi kuin EU-valta, jonka missiona tuntuu olevan eurooppalaisen Euroopan tukahduttaminen. Kaikki juontaa maahanmuuttoon. EU ei näe ongelmaa Afrikan väestöpaineen purkautumisessa tänne, Venäjän ei uskoisi sitä sallivan. Pitkällä, monien sukupolvien mittakaavassa Suomen tulevaisuus olisi parempi venäläisvallassa. Kaikkein parhain tietenkin olisi suomalaisvalta, nationalistinen isänmaa. Silloin minäkin olisin isänmaallinen sanan oikeassa merkityksessä.

Jaska Pankkaaja, sama päivä (hänen isänmaansa on raha):

Fakta on se että Suomessa on satoja tuhansia ihmisiä, etupäässä omien ammattialojensa osaavia ammattilaisia, eli juuri niitä nettoveronmaksajia joiden elintaso voisi jopa nousta reilusti Puuttin-Suomessa.

Julkisen sektorin turhakkeilla, siis turhakkeilla ei hoitsuilla ym, sen sijaan tulisi kylmä eikä eläkeläiset pääsisi välttämättä enää talviksi Espanjaan. Elämäntapatyöttömistä ja juopoista nyt puhumattakaan. Opiskelijat olisivat myös häviäjiä kuten monet matalamman osaamisen työntekijät.

matkamiehiii edelleen (muistan ajat, kun äärioikeisto piti nolona sitä, että Suomi samaistettiin Itä-Eurooppaan):

Olennaista on se että Suomi pysyy homogeenisenä ns. suomalaisena, mieluiten myös ideologisesti arvokonservatiivisenä. Sen vastakohda on esim. Ranska missä 37% vastasyntyneistä omaa vähintään yhden afrikkalaisen vanhemman ja lähiöt on tulessa joka toinen vkl.
Se on ihan sama saavutetaanko tämä itsenäisenä, osana Ruotsia, osana Venäjää vai osana Kiinaa, varmaa on se että osana EU:ta sitä ei tulla saavuttamaan. Suomen kansa on kuitenkin niin aivopesty tähän EU monikulttuurisuus kiimaan joten todnäköisesti jopa itsenäinen Suomi tällä hetkellä jatkaisi pakolaisten tänne rahtaamista, joten Venäjän miehitys voisi vapauttaa Suomen tästä "illuusiosta" ja asettaa taas suomalaisuuden jalustalle tai kenties itä-eurooppalaisen kulttuurin mikä on myös varsin nuivaa vrt. länsieurooppaan.

Onnikka, 3. maaliskuuta 2014 (Venäjähän tietysti antaisi Suomen pitää luonnonvaransa, hehhee - muuten, muistatteko mitkä tahot sitä kaivoslakia ovat ajaneet? ettei vain Homman vihaama vihervasemmisto?):

Suomi ei ole pitänyt huolta luonnonvaroistaan vaan korruptoituneet poliitikot on lahjoitelleet niitä kilpaa pois.
Venäjän osana suomalaiset olisi Venäjän kansalaisia, osallisina Venäjän suurista luonnonvaroista.

Siinä missä vaikkapa jenkit takapihoillaan ja muualla maailmassa ovat laitelleet valloittamiinsa maihin nukkehallituksia, samoin kuin Suomessa on laittanut Ruotsi hallituksen joka yhäti kiusaa koko maata pakkoruotseillaan jne., Venäjä on ottanut maita osaksi itseään.

Turjalainen, samana päivänä (tämä Turjalainen on oikealta nimeltään Kortelainen, ja hän on ottanut paljon räikeämminkin kantaa Venäjän miehityksen puolesta):

Jos on ihan pakko valita kahdesta pahasta, ison kriisin tullen Venäjän kaverina riittää pidempään viljaa ja polttoainetta, vaikka muuten on paskaa. Demokratia ja itsenäisyys menee ihan samalla lailla niin EU:ssa kuin Venäjän kainalossakin.

Kimmo Pirkkala, edelleen 3.3. (tästä esimerkistä näkee, miten vahvasti Paasikivi-Kekkosen linja on sisäistetty äärioikeistossakin):

Tässä topicissa onkin hyvä kysyä, että vähäkö v-ttaisi joutua keskelle työttömyyttä, kriisiä ja hyvässä lykyssä sotaa, kun Stubb, Haglund, Katainen ovat etunenässä järjestämässä EU-tason pakotteita Venäjää vastaan piittaamatta Suomen edusta.

Tulkittakoon se p-seennuolemiseksi tai ihan miksi tahansa, tässä tarvittaisiin nyt paasikivimäistä todellisuudentajua. Ottaisin tuhat kertaa mieluummin hallitukseen nyt vaikka Väyrysen kuin nuo Brysselin euro/natofiilit. Me ei olla Amerikka, eikä me olla Ranska. Me ollaan Suomi. Työnnä Haglund sanonko mihin se ukrainasolmiosi!

mmmkk, alias Markus Jansson, jolla vuosituhannen vaihteen aikoihin oli ihan eri ääni kellossa:

Suomeen ainakin sopisi "pieni puhdistus" tuonne poliitikko ja viranomaispuolelle. En viitsi mitään nimiä mainita, mutta tiedätte varmasti keitä kaikkia tarkoitan. En usko, että Venäjällä olisi mitään moista vastaan, päinvastoin. Joten tervetuloa vaan. Niin juu ja ei tulisi gps-seurantaa autoihin, ei rahaa Kreikkaan, ei lisää mamuja sossurahoilla elämään, jne. jne.

Maailmanmies (kaipaa kovaa kyr... ehm, kovaa johtajaa, ja lähin löytyy Venäjältä):

Ei kukaan itsenäisesti ajatteleva voi kiistää sitä, että Venäjällä monet asiat ovat jo nyt siinä jamassa miksi me hommalaiset ne haluaisimme nyky-Suomessa muuttuvan.  Ei mamuhyysäystä, ei feministivaltaa, ei järjetöntä ympäristöbyrokratiaa, ei luomuhulluutta vaan rehellistä äijäsafkaa ilman kasvisruokapäiviä. Eihän tällainen voi jäädä näkemättä ja huomioimatta.

Koko Länsi-Eurooppa ja etenkin sen miessukupuoli on täysin impotentti ja tämä pätee erityisesti Pohjoismaihin.  Muutosta tähän ei ole näkyvissä. Me voisimme luoda oman versiomme maailmasta missä haluamme elää, mutta pahoin pelkään, että me emme siihen pysty ilman totaalista tuhoa.

Joten Herra EL SID:  Mieti vaihtoehtoja sokeassa ryssävihassasi. En minäkään venäläishallinnosta juuri perustaisi, mutta olihan se 1809 alkaessaan vähintään yhtä hyvä ellei parempikin kuin ruotsihallinto. Me emme osaa olla itsenäisiä kuin vaikeuksien ja pakon edessä. Parhaat vuotemme olivat 1945-1966. Sen jälkeen alkoi vasemmistoradikalismin kausi joka jatkuu yhä. Vuonna 1973 vannottiin Neuvostoliiton nimeen, nyt EU:n ja monikulttuurisuuden.

Parlamentarismilla saamme Suomen täydellisen päättämättömyyden ja pysähtyneidyyden tilaan. Siinä se on ollut jo Koiviston kauden alusta saakka. Kovaa johtajaa me kaipaamme, demokratia ei ole itsetarkoitus. Pääasia, että kansa on tyytyväinen.

Maailmanmies muistelee aikoja, joita ei takuulla itse muista: 

Venäjää vastaan voisi taistella oikean asian puolesta kuten vaikka 1939-1944, mutta ainakaan minua ei huvittaisi puolustaa vastaanottokeskuksia, vähemmistövaltuutettua, nimetöntä työnhakua, naisasialiitto Unionia jne. Ei suomalaista nuorta miestä kiinnosta lähteä sotimaan jos kaupunkiin jää muutama tuhat salskeaa moniosaaja-koneinsinööriä kotirintamasta huolen pitämään.

Suomi vaikka vuonna 1965 oli puolustamisen arvoinen, rehellinen ja työteliäs maa. Nyky-Suomi ei ole sitä. Monen asian täytyy muuttua.

Siviilitarkkailija (hän taas on sisäistänyt erinomaisesti ne lapselliset propagandajutut reilusta Venäjästä, joka nosti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon):

Ilman Suomensodan 1808-1809 katastrofaalista loppua, Venäläisten onnistunutta interventiota ja sitä seurannutta Porvoon valtiopäiviä ja autonomista asemaa, on vaikea uskoa että olisimme Ruotsin alaisuudessa koskaan saaneet vastaavaa.

Maailmanmies paheksuu demokratiaa, kun siinä ihmiset saavat olla toista mieltä kuin hän, eikä tietysti pysty kuvittelemaankaan sellaista mahdollisuutta, että joutuisi Venäjän hallitsemassa Suomessa sille puolelle, jonka mieltä ei saa olla. Tämä muuten osaltaan todistaa hommalaisten olevan Suomessa hyvin etuoikeutetussa asemassa eikä millään tavoin sorrettuja tai solvattuja. He eivät kerta kaikkiaan pysty samaistumaan oikean sorretun asemaan, eivät edes hypoteettisesti.

Mitä vaihtoehtoja meillä on? Omin voimin tehty vallankaappaus olisi se paras juttu, mutta sellaista ei tapahdu kuin todellisen kurjuuden kautta. Päätöksenteko on takalukossa. Suuria investointeja ei saada käyntiin. Jo 1990 tiedettiin, että lisää omaa sähköntuotantoa tarvitaan. Hanke torpattiin 1993. Keskellä lamaa. Meni yhdeksän vuotta ja vasta sitten saatiin lupa. Tänä aikana kaikki turvallisuusbyrokratia on mennyt ylihysteeriseksi ja uusi ydinvoimala valmistuu 30 vuotta myöhässä. Ihan vain siksi, koska vastustajia pitää heitäkin myötäillä ja ihan heidän mielikseen tehdä voimalasta mahdollisimman kallis. Vuosaaren satamaa arvottiin sitäkin todella kauan. Samoin Turun moottoritietä. Kuitenkin ne rakennettiin, tosin paljon kalliimmalla kuin olisi tarvinnut. Tätä on demokratia. Kovaa hintaa joka asialle.

Kiina on kehittynyt huimaa vauhtia ja kansa siellä tyytyväinen juurikin siksi, koska se ei ole demokratia. Katsokaa Viroa. Meininki on siellä ihan toinen kuin meillä. Miten me muuttuisimme Viron kaltaiseksi? Se kyllä minulle riittäisi.

Kaappihommailija näkee asioiden olevan niin huonolla tolalla, että Venäjä on pienempi paha:

Hyödyt ja haitat ovat selvät. Mokutus, EU (vieras valta sekin), hyysäys yms. loppuu. Haittana tilalle tulee Venäjä.

Tällainen ajatusleikki tuo mielestäni todella hyvin esille sitä, miten huonosti meillä on asiat, jos Venäjän interventio oikeasti parantaisi niitä edes jotenkin.

Maailmanmies paheksuu demokratiaa, osa tieskuinkamonta:

Kyllä minäkin Suomen itsenäisyyttä arvostan , mutta EU nykymuodossaan on aina vain kauempana siitä mitä on Suomen etu.  Kysyn edelleen -näin hypoteettisesti- miksi demokratia on joku itsestäänselvyys?  Miksi kaikkien mielipide pitää kysyä jos pieni vähemmistö tietäisi hiton paljon paremmin kuinka asiat tulisi hoitaa niin, että se olisi lopulta kaikille paras? Miksi ministerit valitaan sukupuolen, asuinpaikan, iän ja äänimäärän mukaan eikä sen kuka on paras ja kyvykkäin?

Maailmanmies ylistää Venäjää tulevaisuuden suurvaltana, ilmeisesti maan todellisuudesta mitään tietämättä:

Nyky-Venäjä on nouseva suurvalta myös taloudellisesti ja se on vapaa länsi-Eurooppaa mädättävästä poliittisesta korrektiudesta ja Islamin uhasta.

Siviilitarkkailija (4.3.2014) muistelee implisiittisesti läpikulkuoikeusaikoja jatkosodan aattona:

Suomessa on todella paljon ihmisiä jotka eivät näe mahdollisuutta testata Venäjän intervention hyötyjä tai haittaa muilla kuin suomalaisilla. Jostain syystä tämäkin keskustelu jämähtää ajatukseen että Venäläisen intervention kohde- ja loppumaa pitäisi olla Suomi. Minä kysyn että miksi? Miksi Suomen pitäisi olla tai miksi se olisi Venäläisen interventiopolitiikan loppupiste? Miksi emme voisi olla sen hyötyjä?

Miksi maamme puolustuspoliittiseen ajatteluun ei oteta suoraan mahdollisuutta rahastaa ja tukea Venäläistä interventiopolitiikkaa tarjoamalla rajoitettua ja valvottua kauttakulkua Ruotsiin ja Norjaan? Tarjoamalla venäläisille interventiopoliitikoille sekä sotavoimille taloudellisia etuja vastaan estettömän kauttakulun länsinaapuriimme, voisimme tienata interventiopolitiikalla sievoisen summan.

Oikeastaan voisimme samantein alkaa valmistelemaan vaikka Pohjoiseen Suomeen erinomaiset kauttakulkutiet ja logistiikan Venäläisten Ruotsinvalloitukselle. Sepäs olisikin aika mainio kepponen niille hulluille jotka haluavat tehdä Suomesta taas kerran sotatantereen naurettavia sotasankaruusmuistoja saadakseen. Ei niitä sotia voiteta pelkästään sotimalla. Oikein rahastamalla ja logistiikkaa tukemalla Venäläisestä interventiopolitiikasta voisi netota sievoisen summan keskittymällä tukemaan Venäjän hallituksen poliisivoimia jotka pistimin ajavat ihmiskarjan kohti hallitsijan määräämää hyökkäyskohdetta. Ja Ruotsi olisi erinomainen heikostiaseistettu ja helposti valloitettava kohde. Norja voisi olla vähän kovempi pala mutta sieltä Venäjä saisi haluamansa avomerisatamat...

sivullinen., yhä 4.3., samaistaa Euroopan unionin Neuvostoliittoon (missähän päin Euroopan unionia on pakkotyöleirejä poliittisille vangeille?):

Ensimmäisenä merkittävänä tekijänä pidän muutosta. Jos olisimme iäisesti ollut Venäjän vallan alla -- tai edes 1990-luvulle asti Neuvostoliiton osana, olisi tilanne ihan toinen. Silloin osaisimme venättän kieltä, ymmärtäisimme heidän toimintaansa ja jakaisimme saman historian. Nyt emme ole. Muutos siihen olisi iso asia. Se voisi tarkoittaa myös sotilaallista tappelua -- joka ei kuulosta mukavalta. Siten meille hyppy Venäjän alaisuuteen olisi paljon suurempi kuin Ukrainalle, Latvialle, Puolalle tai edes Virolle. Hallinnon muutoksen vertailu on vaikeampaa. Sitä ei tiedä mitä tulisi. Kuten jo useat arvailivat, voisivat vanhat tutut poliitikkomme ja yleiset syyttäjämme helposti vaihtaa puoltaan, ja siten käytännössä nykyinen valtiokoneisto voisi jatkaa toimintaa entisellään nuollen vain bryssän takamuksen sijasta ryssän takamusta. Se olisi yksi mahdollinen vaihtoehto -- ja tietyllä tavalla kivuton, mutta toisaalta en pidä nykyisestä koneistosta eli huono. Minuun itseeni muutos vaikuttaisi väistämättä. Opiskelemani englannin kieli muuttuisi arvottomaksi, amerikkalaisen propagandaviihteen luoma smalltalk taitoni turhaksi ja tutkimukseni euroopan historiallisesta kehityksestä merkityksettömäksi. Oppini menisi hukkaan. Tämä olisi selvä haitta.


Toinen tekijä olisi nykyisten järjestelmien toimivuuden vertailu. Nykyisellään Suomi ei enää ole itsenäinen, vaan osa Eurostoliittoa. Eurostoliitto edustaa kommunistisena jatkumona Neuvostoliittoa, jota vastaan 70 vuotta sitten taisteltiin. Veriuhrin hinta oli kova. Se on historiallinen syy vastustaa eurostokommunismia ja kannattaa Venäjää. Toiseksi vertaillaan talousjärjestelmiä. Venäjällä talous on kasvava, ihmisillä on töitä ja uskoa tulevaisuuteen; Venäjällä saadaan asioita aikaan. Eurostoliiton talouskriisi on jatkunut jo viisi vuotta. Vuoden 2000 Lissabonin sopimuksen tavoitteista tehdä Eurostoliitosta maailman johtava talousmahti ei ole puhuttu enää vuosiin. Se on taloudellinen syy vastustaa eurostokommunismia ja kannattaa Venäjää. Ongelmien jatkuvasti kasvaessa on lehdistön vapaus rajoitettu yhden totuuden sallivaksi. Venäjällä kirkkoon laittomasti tunkeutuneet ja paikkoja rikkoneet Pussy Riotit saivat pienemmän vankilatuomion kuin Suomessa netissä "sotannut" Seppo Lehto -- ja esimerkkejä voidaan jatkaa vertailemalla vaikka Halla-ahon ja Sini Saarelan tekoja ja tuomioita. Eurosto-Suomessa sananvapaus, mielipiteen ilmaisun vapaus ja kaikki vapaus on siten rajoitetumpaa. Viimein talouskriisi on johtanut myös tilastojen vääristelyyn ja valeiden uutisointiin. Ei enää puhuta työttömien määrästä; puhutaan työttömien "ilman tukitoimia olevien" "työnhakijoiden" "trendikorjatusta" määrästä. Sitä en totuuden rakastajana voi sietää. Venäjällä oli Neuvostoliiton aikaan sama tapa. Ei enää -- siellä menee hyvin, joten valehtelulle ei ole tarvetta. Siinä on vapaudellisia syitä vastustaa eurostokommunismia ja kannattaa Venäjää. Voisin jatkaa vertailua pidemmälle vertailemalla kansojen itsemääräämisoikeutta, oikeuslaitoksen tasapuolisuutta tai demokratian toteutumista, mutta vertailun voittaja tuli varmasti jo selvästi osoitetuksi: Venäjä. Siten paremmin toimiva järjestelmä olisi selvä hyöty Venäjän vallan alaisuudesta.

Eurostoliitto vuonna 2010 on kuin Neuvostoliitto vuonna 1970. Tällä hetkellä kaikki etääntyminen Eurostoliitosta on Suomelle eduksi -- jopa Venäjän alaisuuteen siirtyminen.

matkamiehiii, 5. maaliskuuta 2014, on valmis hyväksymään "kohtuulliset" toimittajamurhat:

Venäjällä on ollut aikoja jolloin toimittajia on tapettu mutta viime vuosina on ollut kohtuu rauhallista silläkin saralla. Suurin osa murhista ilmeisesti sijoittuu tuonne Tsetsenia/kaukasus alueelle missä muslimit ym. riehuu venäläisten kanssa ja henki on halpa ammatista riippumatta. 

siviilitarkkailija, sama päivä, näkee Venäjän oikeana, reiluna liittovaltiona toisin kun EU:n, vaikka jopa äärioikeistolainen nationalistijärjestö Suomalaisuuden liitto on ainakin takavuosina koettanut kiinnittää huomiota Venäjän "reilussa liittovaltiossa" vainottujen suomalaisugrilaisten vähemmistöjen asemaan:

Tuollainen kysymys sisältää monta oletusta ja arvosisältöisiä väitteitä. Yhtähyvin voin sanoa että onko Eurostoliiton vasallivaltiona olo parempi vaihtoehto kuin Venäläisfederaation jäsenyys. Venäjä on nimittäin federaatio. Se koostuu paikallisten kuvernöörien johtamista enemmän tai vähemmän itsenäisesti asioitaan hoitavista federaatiojäsenistä.

Eurostoliiton näkökannan mukaan reuna-alueilla olevat valtiot eivät eroa vasallivaltioista millään tavalla. Niistäkin matkustetaan ytimeen (Moskovaan tai Brysseliin) mukamas päättämään vaikka todellisuudessa päätökset tekee suurin jäsenvaltio ja käytännöllisesti katsottuna parlamentin edustajien tehtäväksi jää ainoastaan kumileimasimen esittäminen. Ja jos pohditaan ihan parlamentaarisen periaatteen mukaan niin EU presidenttiä eivät kansalaiset edes valitse, Venäjän federaation presidentti joutuu käymään sentään "vapaat" tai jonkunlaiset vaalit.

Suomen valtion ja kansalaisten kannalta ehdottomasti parasta olisi ollut liittoutumattomuus ja itsenäisyys sen raskaiden ja keveiden vaatimusten myötä. Valitettavasti sosialistipuolueen ja vihavasemmistolaisen roskalehdistön avulla itsenäisyydestä on tullut kirosana, kansallisesta päätöksenteosta halveksinnan kohde ja tasavallasta eurostoliiton vasalli. Muutamasta miljonääristä tuli miljardööri kun taas miljoonasta vähävaraisesta suomalaisista tuli leipäjonon asiakkaita.

Että kun tarkastelee asiaa ilman vihervasemmistolaisen roskaväen tai korporaatiokommarien propagandafiltteriä, eurostoliiton vasalliksi päätyminen ei eroa Venäjän federaatiohallinnon seurauksista mitenkään muuten kuin että kirjaimet ovat latinalaiset eivätkä kyrilliset. Se nyt itsessään hurraan arvoinen...hurraa? köh köh...uraa

Jaska Pankkaaja, 7. maaliskuuta, lainaa Natoa vihaavien äärivasemmistolaisten iskusanaa:

Natokiimaisten hommalaisten kannattaisi muistella mitäs se NAto onkaan TEHNYT Euroopassa neukkulan romahduksen jälkeen. Minulle ei tule mieleen muuta kuin se että Nato pommitti eurooppalaisia siksi että Eurooppaan saatiin muodostettua uusi muslimivaltio EU ikielätiksi. Elinkauppamafiakin voi siis olla "demokraattinen valtio" Naton ja EU mielestä.

kriittinen_ajattelija, 29. maaliskuuta, haluaa pois kauheasta arvoliberalismista:

Jos Suomi olisi itsenäinen maa joka kunnioittaisi omaa kulttuuriaan ja kansaansa niin olisin ehdottomasti valmis puolustamaan maatani ketä tahansa vastaan. Tällä hetkellä Suomi on kuitenkin osa EU:ta ja suomen kansan kunnioittaminen/kulttuuri on täysin lyöty maanrakoon ja tilalle on tuotu lähinnä monikulttuurisuutta ym. muita perversioita. Täten tällä hetkellä minulle on yhdentekevää onko Suomi osa EU:ta vai Venäjää, enkä siten taistelisi vastaan jos Venäjä päättäisi Suomen valloittaa.

Venäjän yleinen kulttuuri-ilmapiiri on myös arvokonservatiivinen toisin kuin EU:n jonka kulttuuri on arvoliberaalinen joten siitä ehdottomasti plussa Venäjälle. Elän mieluummin arvokonservatiivisessa maassa/valtioliitossa kuin arvoliberaalissa sellaisessa. En niinkään ole Venäjä mielinen siten, jos EU olisi enemmän arvokonservatiivinen eikä nykyisenkaltainen arvoliberaalinen kaikkine feminismi, monikulttuurisuus projekteineen niin voisin jopa puolustaa EU:takin. Jos EU onnistuu laittamaan kaikenmaailman pakolaiskiintiöt voimaan esim. Suomelle 20 000 pakolaista vuodessa, niin ehdottomasti alan viimeistään siinä vaiheessa toivomaan että Venäjä "vapauttaa" Suomen.

Pyöräilijä, 23. huhtikuuta (hyvin on sisäistetty tämä idänkauppaliturgia: Vot, rupla! Vot, izo rupla! Vot, KULDARUPLA! Näiden vot, izoa kuldaruplaa ylistävien kannattaisi miettiä, että siinä vaiheessa kun Suomi on miehitetty, suomalaiset eivät enää ole passausta vaativan kauppiaan asemassa, vaan siirtomaan alistettujen asukkaiden. Siinäkin tapauksessa, että Venäjällä olisi sellainen izo kuldarupla, tai että Venäjän suot olisivat täynnä kultaharkkoja, jotka saa kantaa kotiin jos jaksaa ja jos osaa venäjäksi lupaa kysyä, se kulta ei olisi enää tarjolla alistetuille suomalaisille):

Venäjän hyökkäys Suomeen laajentaisi kotimaisia markkinoita, mikä olisi hieno uutinen.

Samalla kun odottelemme, että Venäjän asevoimat valtaavat Suomen, voimme palauttaa mieleen muutaman kaupallisen yksityiskohdan. Viime vuonna Venäjä oli Suomen toiseksi suurin vientimarkkina. Ykkönen oli Ruotsi. Itäinen ja läntinen naapureimme ovat Suomen vientiyritysten selkäranka - kuten ovat olleet jo 50 vuotta.

Neuvostoliiton aikana idänkauppa ei ollut vain kommunistisaastaa ja punaperkelettä, vaan työllisti kymmeniätuhansia suomalaisia. Neuvostoliitto oli käytännössä Suomen ainoa metalliteollisuuden asiakas sotakorvausten jälkeen - ja ansiosta. Vaatetusteollisuus hankki Suomeen idänkaupan vuosina 20-30 miljardia markkaa, mikä olisi iso raha nykyisinkin.

Vaatetustehtaita ei maassamme enää ole, mutta meillä on - tai oli - pitkään käytössämme sen aikana kasvatettu teollisen ja modernin työn perinne. Ei agraari-Suomi olisi koskaan saanut elektroniikkateollisuutta ja Nokiaa aikaan.

Kasvava koululaitos, mittava asuntotuotanto ja kattava terveydenhoito rahoitettiin 1960- ja 1970-luvuilla idänkaupalla. Idänkaupan osuus oli korkeimmillaan neljännes viennistä, mitä rahaa - edes öljynä - me emme olisi koskaan saaneet länsimarkkinoilta.

On tietysti selvää, että idänkaupasta ei voida enää puhua sen jälkeen kun venäläiset ovat vallanneet Suomen. Silloin puhutaan kotimarkkinoista.

Ja tästä pääsemmekin tämän jutun opetukseen: suomalaiset yritykset ja palkansaajat eivät pysty milläään konstilla korvaamaan Venäjän vientikauppaansa länsimarkkinoilla. Suomalaisilla ei ole kielensä, osaamisensa, tapojensa, ullkonäkönsä, pääomiensa tai kilpailukykynsä kautta tarjota länsimaihin mitään sellaista, mikä korvaisi läntisen Venäjän maantieteellisen naapuruuden - koko Venäjästä puhumattakaan.

Venäjän hyökkäystä kannattaa toki pohtia ja odotella - sehän voi tapahtua koska tahansa. Samalla voi rauhakseen kerätä survival- tarpeita sitä hetkeä varten kun Putinin hallinnon Suuri Punainen käsi tulee ja ottaa.

Tai sitten voi tehdä taas huomenna kauppaa Venäjän suuntaan. Mutta sillähän ei ole suurta merkitystä.

siviilitarkkailija, 2. kesäkuuta 2014 (ja taaskin on hyvin sisäistetty kuvitelmat tsaarista rakkaana isänä ja reiluna isäntänä):

Erityisesti haluan painottaa sattuman (keisari Aleksanterin henkilön) vaikutusta asiassa. Suomi liitettiin Venäjään keisarin henkilön, personaaliunionin, kautta. Suomen Suuriruhtinaskunnan synty oli merkittävä asia ja hallintomuodoksi tuli autonomia. Suomi siis säilytti itsenäisiä tapojaan ja vältti venäläistymisen sekä sen hallinnotovaivoja koska maan elintaso oli aivan omalla tasollaan verraatuna Venäjän muihin osiin.

Venäjän läntisenä osana Suomen talous ja hyvinvointi kirjaimellisesti räjähti nousuun. Maamme teollisen ja maatalouden ja kaupan määrä ja laatu olivat aivan eri mittakaavassa verrattuna Ruotsinvallan aikaan jossa olimme itäinen sontamaa ja roskäväen keskitysleiri joka kelpasi lähinnä resurssipumpuksi kuinkaan seikkailujen maksuun.

Suomi alkoi olemaan sellainen maa jona sen tunnemme vasta kun ruotsinvalta ja sen aatelin kuppaus saivat keisarilliset suitset. Eurostoliitossa tulemme taas olemaan yksi kupattava idiootti muiden joukossa. Tuskin Putinin henkilkohtaisessa omistuksessa olisimme paremmin hallittuja. Mutta ei voi tietää. On historiamme tosiasia että Venäjän läntisenä ikkunana elintasomme oli rajusti parempi kuin Ruotsin itäisenä maakuntana.

Jaska Pankkaaja, samana päivänä, uskoo Venäjän olevan utopia ja ihantola, koska siellä on tasavero, autoilu halvempaa ja, vot, votkaa saa rajattomasti. Hän kehuu Venäjää myös siitä, että siellä koulujen historianopetuksessa korostetaan oman kansan suurmiehiä ja suurtekoja. Tuota, ihanko oikeasti, Jaska, haluaisit Suomen lapset sellaiseen kouluun, jossa opetetaan venäjäksi, kuinka Iivana Julma oli ihan helvetin siisti tyyppi tai kuinka talvisodassa oli kyse Neuvostoliiton johdon järkevästä rajanoikaisupyrkimyksestä suuren isänmaallisen sodan aattona?

Jaa, siltäkin varalta että nämä jo on mainittu:

+työhön ja yrittäjyyteen kannustava 13% tasavero
+paljon halvemmat autot ja bensiini, ylipäätään autoilun kulut
+paljon halvempi viina ja tupakka

+järkevämpi maahanmuuttopoliikka jossa vätystelevää paskasakkia ei yksinkertaisesti tuoda maahan loisimaan ja rötöstelemään

+järkevämpi tulonsiirtopolitiikka esim. eläkejärjestelmä jossa jopa 60 luvulla ja sen jälkeen syntyneet saattavat saada eläkettä ja toisaalta kotiperäinen sossupummiluokka saa järkevän tasoista tukea

+osin järkevämpi oikeuslaitos jossa kaiken väriset väkivaltarikolliset ja muu kuona saavat oikeita tuomioita, toisaalta itseään, perhettään ja omaisuuttaan saa myös puolustaa. Ei etnovähennyksiä.

+uskovaiset saavat uskoa uskoonsa ilman että usko on punamädätetty

+kiintiöneekerien, femakoiden, "vihreiden" ja kommunistien olematon osuus virkakunnasta

+monin osin terveempi kulttuuri jossa omien suurmiesten ja kansan saavutusten mollaaminen ei ole se media ykkösjuttu

+kansallismielisyyden korostus kouluissa ja mediassa suomalaisen moku-viherkommunismin sijaan

+mikäli joku ulkomalaisporukka aiheuttaa häiriötä missä tahansa niin se poistetaan esim. torikaupan ilmiöt takavuosina

+hallitus puolustaa ainakin jossain määrin kansalaisiaan jopa ulkomailla

+hallitus puolustaa kotimaisia yrityksiä

+hallitus ei salli ulkomailta rahoitettua mädätystä

jne

No miinuksiakin keksisin aika paljon mutta hyöty olikin topiccina 

Machine Head, 3. heinäkuuta 2015 (ketjuun kirjoittelu oli siinä vaiheessa harventunut) esittelee kliseen omin sanoin:

Miksi Venäjän hyökkäys nähdään niin negatiivisena? Väitän, että Venäjän vallan alla Suomen asiat ei olisi sen huonommin kuin nyt EU:ssa. Paljon hyvääkin Venäjä saisi Suomessa aikaan, kuten sukupuolineutraali avioliittolaki lentäisi romukoppaan, minne se kuuluukin.
Myös viherhumpalle saataisiin joku roti.

Nollatoleranssi, 4. heinäkuuta 2015:

Venäjän vallan alla Suomestakin tulisi öljyvaltio. Muita tuotteita ei sitten tarvittaisikaan... Paitsi ehkä ydinvoimaa.

Jussi Halla-ahon ininää sivarivastaisuudesta - Jussi Halla-aho gnäller om fientlighet mot civiltjänstgörare (uusinta vuodelta/repris från år 2020)

 Jossain päin nettiä joku siteerasi jotain Jussi Halla-ahon itsesääliä tihkuvia ininöitä siitä, kuinka "vihervasemmisto" oli hänen takiaan intoutunut lietsomaan sivarivihaa, vaikka se oli ajanut siviilipalvelusmiesten asiaa ennen kuin hän omassa persoonassaan osoittautui sivariksi. Tällaista ulinaa ei olisi voinut odottaa äärioikeistojohtajalta vielä pari vuosikymmentä sitten, mutta ajat muuttuvat, sano. No, selitetäänpä nyt kaikille, mikä Halla-ahon sivariudessa on omiaan herättämään halveksuntaa.

Nånstans på webben citerade någon Jussi Halla-aho, som den här gången med självömkans djupa bröstton gnällt om hur "gröna vänstern" för hans skull numera uppviglade till hat mot civiltjänstgörare, trots att den fört civarnas talan innan han i sin egen person visade sig ha gjort civiltjänst. Dylikt gnäll hade man inte kunnat förvänta av en ledare för extremhögern ännu för ett par årtionden sedan, men tiden lider och vi med den. Okej, tillåt mig förklara för alla varför Halla-ahos vapenvägran väcker så mycket förakt. 

Ns. vihervasemmistoksi Halla-aho toki luettelee käytännössä kaikki, jotka eivät ole hänen kanssaan samassa maailmankatsomuksellisessa kuplassa. Halla-ahon aateveljet ovat tunnetusti niin pahasti ulalla perinteisestä isänmaallisuudestamme, että saattavat nähdä jopa Sotaveteraaniliiton tunnuksessa musliminaisen ja nostaa asiasta tyypillisen nettikiihkoilukampanjan. Kun joku perinteistä isänmaallisuutta edustava henkilö närkästyy tästä ja kutsuu halla-aholaisia "siviilipalvelusmiehiksi", reaktio on siltä taholta täysin odotettu ja oikeutettu. 

I Halla-ahos ordförråd heter givetvis alla "grön vänster" som inte bebor samma bubbla som han och hans sekt. Som vi sett är Halla-ahos idéfränder så illa insatta i våra traditionella fosterländska värderingar att de kan se en muslimsk kvinna i krigsveteranernas emblem och göra ett stort nummer av detta på webben. När någon representant för gammalmodig fosterländskhet, irriterad över det här, kallar halla-ahoiterna för "civiltjänstgörare", är det en helt förväntad och berättigad reaktion.

Perinteisen isänmaallisuuden edustajat eivät muutu "vihervasemmistoksi" siksi, että Halla-aho heitä sellaiseksi nimittelee. Se nimittely kuitenkin osoittaa omalta osaltaan, että halla-aholaisten edustama kansainvälinen totalitarismiaate on eri asia kuin perinteinen isänmaallisuus. Halla-aholaisesta näkökulmasta "marxismia", "kommunismia", "vihervasemmistoa" ym. on käytännössä koko järjestäytynyt yhteiskunta ja koko järjestökenttä, myös sotaveteraanijärjestöt.

Traditionella fosterlands- och försvarsvänner blir inte "grön vänster" av att Halla-aho kallar dem så. Att han gör det, bevisar dock åter en gång att den internationella totalitära ideologi som Halla-ahos anhängarkår omhuldar är en helt annan sak än gammaldags patriotism. Ur Halla-ahos synvinkel representerar praktiskt taget hela det ordnade samhället och alla medborgarorganisationer "grön vänster", inklusive krigsveteranernas organisationer.

Mutta puhe oli Halla-ahon sivariudesta. Ns. "vihervasemmisto" on kannattanut vanhastaan oikeutta siviilipalvelukseen periaatteellisista pasifistisista lähtökohdista. Aseistakieltäytyjä on haluttu nähdä korkeamoraalisena henkilönä, joka omantunnon tähden ei voi opetella tappamista. Halla-ahoon ja hänen kannattajiinsa - ja aika moni hänen näkyvistä kannattajistaan on aseistakieltäytyjä - tämä ei kuitenkaan päde.

Men det var tal om Halla-aho som vapenvägrare. Den s k "gröna vänstern" har av gammalt främjat rätten till vapenvägran av principiella pacifistiska skäl. Man har inbillat sig att vapenvägrare är högt moraliska människor vars samvete inte tillåter dem att lära sig döda en annan människa. Men det här kan man knappast säga om vare sig Halla-aho eller hans anhängare, av vilka många faktiskt är vapenvägrare.

Halla-aho on rokkiviemärilehdelle antamassaan bändihaastattelussa jo teinipoikana esiintynyt rasistina, ja kuten hänen myöhempi henkilöhistoriansa osoittaa, kyse ei ollut teiniuhosta, josta hän olisi jälkikäteen järkiintynyt. Halla-ahon kannattajat ovat toki levittäneet tarinoita siitä, kuinka heidän suuri mestarinsa on äänestettyään ensin vihreitä viisastunut äärioikeistolaiseksi; kun tämä legenda oli ensin kiertänyt aikansa pitkin nettiä, Halla-aho alkoi kuitenkin kiistää sitä ja julisti kiukkuisena, ettei hän koskaan mikään vihreä ollut ollut. On siis selvää, että Halla-ahoa eivät ainakaan pasifistiset moraalipohdinnat ole aseistakieltäytymiseen motivoineet - sellaiset, jotka saivat monet nuoret miehet ennen vanhaan alkamaan vihreiksi.

Redan i den bandintervju han som gymnasieelev gav ett rockfanzin har Halla-aho bekänt sig till rasism, och som hans senare skeden visar rörde det sig inte om förbigående tonårstrots. Visserligen har anhängarna spridit på webben legender om hur deras store mästare kantänka i början röstade på de gröna för att sedan bli klokare, dvs högerextremist: när den här amsagan hade gått omkring tillräckligt länge, började Halla-aho bestrida den och förkunna förargad att han aldrig varit någon anhängare av de gröna. Det är sålunda klart att det inte var några pacifistiska moralgrubblerier som låg bakom hans vapenvägran, för det var precis såna grubblerier som förr i världen fick många unga män att identifiera sig som gröna.

(Muuten heitän tässä välissä, että tuo kääntymyskertomus vihreästä äärioikeistolaiseksi on mitä ilmeisimmin jonkin valmissabluunan mukaan väsätty. Presiis saman jutun ovat muka omana elämäntarinanaan kertoneet jo kymmenen vuotta sitten vähän liian monet anonyymit äärioikeistotrollit. Pistää epäilemään, että tämäkin tarinamalli olisi ollut säkissä ennen pussiin pääsemistään ja että säkki olisi venäläistä tekoa. Se ainakin selittäisi, miten niin epäkarismaattinen ja huumorintajuton ihminen kuin Halla-aho pystyi saamaan ympärilleen lauman kulttilaisia, joilla ei ole hänestä eroavaa älyllistä, emotionaalista eikä seksuaalista intressiä: joku muu kuin hän itse - ehkä hänen tietämättään - on rakentanut hänen ympärilleen kultin sellaisella osaamisella, jota Halla-aholla itsellään ei ole, mutta esimerkiksi KGB:n perijäorganisaatioilla on.)

(Förresten vill jag här påpeka, att den där omvändelsehistorien om en anhängare av de gröna som ser sanningens ljus och blir högerextremist är uppenbarligen baserad på en färdigschablon. Precis samma historia har sedan tio år tillbaka upprepats av alltför många högerextrema webbprovokatörer vars egen livserfarenhet det kantänka är. Man har intrycket att den här berättelsen var i säck innan den kom i påse och kan inte heller undvika föreställningen att säcken var av ryskt fabrikat. Det skulle åtminstone förklara varför en så humorlös och okarismatisk person som Halla-aho kan samla omkring sig en skara kultiska beundrare som inte har någon individualitet oberoende av Mästaren, utan som helt delar hans intellektuella, emotionella och sexuella intressen. Det förefaller att någon annan än mannen själv - och utan att han ens varit medveten om detta - byggt upp kulten genom att använda sig av politisk teknologi av en sort som Halla-aho själv saknar men som t ex KGB eller dess arvingar förfogar över.)

Miksi Halla-aho kieltäytyi aseista? Kuten kansankielisen venäläisen kirjallisuuden perustaja isä Avvakum aikoinaan, hän kirjoittaa itse omaa pyhimyselämäkertaansa jo eläessään, ja tätä henkilöhistoriaansa hän muokkaa uusiksi yhtä estottomasti kuin Orwellin 1984-romaanin totuusministeriö. Syitä sivariuteensa hän lienee vuosien varrella keksinyt useitakin, koska vielä hänen aloitellessaan äärioikeistolaisen poliitikon uraansa aseistakieltäytymistä katsottiin niissä piireissä kieroon, mutta pohjimmainen perussyy voi olla se, että hän ylhäisyydessään vain katsoo olevansa liian hieno ja suuri ja tärkeä mies armeijan kurilla kiusattavaksi.

Varför blev Halla-aho vapenvägrare? Som Avvakum Petrov, som lade grunden till rysk folkspråkig litteratur, skriver även han sin egen hagiografi, och denna sin personliga historia omredigerar han lika ohämmat som Sanningsministeriet i Orwells roman 1984. Svepskäl till sin vapenvägran har han under åren säkert hittat på om och om igen, ty när han ännu höll på att inleda sin karriär som högerextrem politiker såg man mycket snett på vapenvägrare i de kretsarna, men det grundläggande skälet torde ha varit att han i sitt mästerliga majestät anser sig vara en för fin och stor och viktig person för att underkastas militär disciplin. 

Jotain samanlaista on Halla-ahon suuresti kunnioittaman vallasherra ja aatelismies Junes Lokan asenteessa. Kuten tiedämme, yli-ihminen Lokka moittii maahanmuuttajataustaisia ihmisiä siitä, että nämä syyllistyvät huumerikoksiin ja välttelevät työtä samalla kun mahtimies Lokka itse on maahanmuuttajataustainen, tekee huumerikoksia ja välttelee työtä. Mutta tähänhän hänellä on oikeus, koska hän on niin paljon meitä muita parempi ihminen.

Någonting liknande kan man iaktta i den attityd som Junes Lokka, denne adelsherre och frälseman som även åtnjuter Jussi Halla-ahos respekt, ådagalägger. Som vi vet förebrår övermänniskan Lokka människor med invandrarbakgrund att dessa begår narkotikabrott och är arbetsskygga, medan den mäktige Lokka själv är av invandrarbakgrund och arbetsskygg samt begår narkotikabrott. Men som den bättre människa han är är han givetvis berättigad till allt detta.

Siitä on aikaa kun vaivauduin edes ottamaan selvää, millä tekosyyllä Halla-aho on perustellut aseistakieltäytymisensä, mutta muistamani virallinen totuus sillä kertaa meni jotenkin niin, että hän syytti Mauno Koivistoa päättämättömästä toiminnasta Baltian maiden vapaustaistelun yhteydessä ja selitti sivaripäätöksensä protestina tälle. Nyt itse asiassa tiedämme, että se mikä virallisesti oli Suomen kulttuuriyhteistyötä Viron kanssa oli pitkälti salavihkaista tukea Viron itsenäistymisponnisteluille, tukea jota ei olisi voitu antaa ellei presidentti Koivisto Suomen presidentin silloin vielä varsin vahvoin ulkopoliittisin valtuuksin olisi sitä hyväksynyt.

Det har gått flere år sedan jag tog reda på vilket svepskäl Halla-aho hade för att rättfärdiga sin vapenvägran, men den officiella sanning jag minns lydde den gången ungefär så, att han beskyllde Mauno Koivisto för obeslutsamt handlande under de baltiska ländernas befrielsekamp och bortförklarade sin civiltjänst som protest mot detta. Men i dag vet vi faktiskt att det som på ytan var finländskt kultursamarbete med Estland egentligen var hemligt stöd till Estlands självständighetsansträngningar. Och på den tiden förfogade presidenten i Finland över omfattande utrikespolitiska maktbefogenheter, så hade Koivisto inte gett grönt ljus hade vi inte kunnat stödja esterna. 

Jos Halla-aho oikeasti kieltäytyi aseista tuollaisella syyllä, hänen pitäisi nykyisen historiatiedon valossa myöntää munanneensa ja menneensä sivariin väärin perustein. Ei luulisi olevan vaikeaa, kun minäkin olen näin vanhoilla päivilläni kyennyt myöntämään, että esimerkiksi Venäjä on ihan oikeasti hyökkäyshaluinen ja vihamielinen ja että Venäjän militarismi ei ole puolustuksellista luonteeltaan, vaan ihan yhtä pahaa kuin mikä tahansa muukin militarismi. 

Om Halla-aho verkligen åberopade dylika skäl för sin vapenvägran, borde han nu, med historiens facit i hand, medge att han begick ett misstag och gjorde civiltjänst under falska förevändningar. Man kunde föreställa sig att det inte vore alltför svårt, när även jag så här på gamla dar kan medge att Ryssland verkligen är angreppslystet och fientligt och att rysk militarism inte handlar om självförsvar, utan utgör en precis lika stor fara för världsfreden som all övrig militarism.

Kyllä vain: minä kieltäydyin aseista väärin perustein, ja kyllä vain: minulla on velvollisuus osallistua omien jälkieni siivoamiseen puhumalla maanpuolustuksen puolesta. Ei mitään ongelmaa. Ja joo, onhan se vähän tekopyhää että nuorena tyhmänä sällinä kieltäytyy aseista ja sitten keski-ikäisenä alkaa maanpuolustuksen ystäväksi. Olen tekopyhä. Entä sitten, jos voin olla tekopyhä isänmaan hyväksi? Halla-aho ei myönnä tekopyhyyttään, eikä mikään hänen tekemänsä ole hyväksi isänmaalle.

Javisst: med facit i hand kan man säga att jag blev vapenvägrare under falska förevändningar, och javisst: det är sålunda min moraliska plikt att vara med om att reparera den skada jag åstadkommit genom att främja försvarsviljan i Finland. Visst är jag skenhelig, men än sen då, om min skenhelighet i längden nyttar fosterlandet? Halla-aho medger inte hur skenhelig han är, och ingenting han gjort har varit fosterlandet till nytta.

Halla-ahon oma puolue on tunnetusti täynnä Venäjän juoksupoikia ja -tyttöjä, mistä tässäkin blogissa on esitelty jo riittävästi esimerkkejä. Hommafoorumilla julistettiin jo aikoja sitten, että talvisota sodittiin väärää vihollista vastaan ja että jos se olisi hävitty kunnolla ja meidät liitetty itänaapuriin, Suomi olisi Neuvostoliiton romahdettua nyt itsenäinen ja kansa ajattelultaan "terveen" äärioikeistomyönteinen.

I Halla-ahos eget parti vimlar det som bekant av folk som gärna agerar springpojke åt Ryssland, med en massa exempel citerade också i den här bloggen. På det högerextrema diskussionsforumet Homma började man redan för ett antal år sen förkunna att vinterkriget utkämpades mot fel fiende och att, hade Finland förlorat ordentligt och införlivats med Sovjetunionen, vårt land nu efter sovjetsystemets krasch vore självständigt och vårt folk skulle förhålla sig "sunt" vänskapligt till högerextremism. 

Lisäksi Halla-aho itse on jo vuosikymmen sitten esiintynyt Venäjän Russia Today -desinformaatiokanavalla julistamassa, kuinka "Suomen maahanmuuttajagetot syttyvät palamaan". (Eivät syttyneet, ja jos syttyvät, niin näillä näkymin pikemminkin Halla-ahon omien käskyläisten sytyttäminä.) Hiljattain hän on maalittanut tahdottomien raajojensa kiusattavaksi Jessikka Aron, joka on suunnilleen ansioitunein Venäjän informaatiosodan vastustaja koko maassa. Siis miettikää: tässä informaatiosota-asiassa Halla-aho on visusti liittynyt itänaapurin riveihin.

Dessutom har Halla-aho själv redan för ett årtionde sedan uppträtt på den ryska desinformationskanalen Russia Today och förkunnat att "invandrargettona i Finland snart ska gå upp i lågor". Det har de inte gjort, och om det gör det, är det mest sannolikt att det är Halla-ahos egna anhängare som ska tutta eld på dem. Nyligen har han pekat ut för sina viljelösa kroppsdelar till anhängare Jessikka Aro som måltavla för koordinerad hatkampanj - samma Jessikka Aro som är ungefär den mest meriterade motståndaren till ryska informationskrigare i hela det här landet. Alltså vad gäller informationskriget har Halla-aho entydigt sällat sig till de ryska kollaboratörerna.

Toki Halla-aho väittää olevansa Venäjä-kriittinen, mutta se nyt on äärioikeiston tyypillistä kyynistä valehtelua. Sen hän osaa yhtä hyvin kuin koko puolueensa, tai vaikka amerikkalainen idolinsa Donald Trump (joka hänkin tunnetusti on Venäjän yhteistoimintamiehiä).

Naturligtvis påstår sig Halla-aho vara kritisk mot Ryssland, men det är ett exempel på hur cyniskt extremhögern ljuger. Det är han lika bra på som hela hans parti, eller hans amerikanska idol Donald Trump (som också han är en rysk kollaboratör).

Halla-ahon sivariutta moititaan ns. "vihervasemmistolaisissa" piireissä ehkä pohjimmiltaan siksi, että hän tulee sillä todistaneeksi oikeaksi kaikki ne latteudet, joilla maanpuolustusväki muutama vuosikymmen sitten haukkui sivareita. Katsotaanpa.

Om man ogillar Halla-ahos vapenvägran i s k "vänstergröna" kretsar, torde detta, när allt kommer omkring, snarast bevisa alla de argument som försvarsvänner för ett par årtionden sedan riktade mot civiltjänstgörare. Låt oss ta en närmare titt på saken.  

Sivareita soimattiin siitä, että he olivat tietämättömiä asioista, joista puhuivat, ja perustelivat sitten aseistakieltäytymisensä tällä hölynpölyllä. Jos Halla-aho oikeasti uskoi Mauno Koiviston jättäneen baltit pulaan, hän teki juuri tällä tavalla, ts. perusteli aseistakieltäytymisensä tietämättömällä hölynpölyllä. Jos taas Halla-ahon todellinen motiivi oli se, että hän pitää itseään kaikkia muita parempana miehenä, jota ei saa pakottaa rahvaanomaisen tykinruoan sekaan, tämäkin on ollut tavanomainen sivareita vastaan suunnattu syytös ennen vanhaan: luulevat olevansa jotain eliittiä... 

Civiltjänstgörare ansågs ingenting veta om vad de talade om och det hette att de motiverade sin vapenvägran med rent struntprat. Om Halla-aho verkligen trodde att Mauno Koivisto lämnat balterna i skicket gjorde han precis detta, dvs motiverade sin vapenvägran med ignorant struntprat. Och om Halla-ahos verkliga skäl att vägra vapen var att han såg sig som en representant för bättre folk som man inte ska tvinga att sova i samma stuga med vulgär kanonmat, har vi hört också det här av de som ogillat civiltjänstgörare: de där vapenvägrarna tror sig vara någon sorts elit...

Sivareita haukuttiin siitä, että he keksivät itselleen olemattoman vakaumuksen päästäkseen helpommalla ja käyttääkseen järjestelmää hyväkseen. Sekä minun että Halla-ahon aikana sivariin pyrkivien vakaumusta ei enää tutkittu, mutta ainakin Halla-ahon tapaus osoittaa, että tuo peruste tutkinnan säilyttämiselle oli aivan aiheellinen.

Civare beskylldes för att ha hittat på en låtsasövertygelse för att exploatera systemet och göra livet lättare för sig. På min tids, och på Halla-ahos, fanns det inte längre någon utredningsprocedur för att säkra att civiltjänstaspiranter verkligen hade pacifistiska övertygelser, men fallet med Halla-aho visar att det skulle ha varit helt berättigat att bibehålla utredningsproceduren.

Sivareita haukuttiin myös viidenneksi kolonnaksi ja itänaapurin myötäilijöiksi. Halla-aho koettaa valehtelemalla yhä ylläpitää mielikuvaa itsestään jonkinlaisena isänmaan miehenä, mutta tässä vaiheessa on tullut jo selväksi, että itsenäisen Suomen historian karkeimmin Venäjää myötäilevä puolue ovat Halla-ahon persut. Tosin puolueessa on nyttemmin myös Mika Niikon kaltaisia hahmoja, jotka sivuuttavat Venäjän tehdäkseen yhteistyötä suoraan idän uuden suurvallan, kommunistisen Kiinan kanssa.

Vapenvägrare kallades också för femtekolonnare och Rysslandsvänner. Halla-aho försöker med sina lögner fortfarande upprätthålla fosterländska kulisser, men vid det här laget har det blivit klart att det är sannfinnarna under Halla-aho som under Finlands självständighetstid har utmärkt sig som fräckare Rysslandsslickare än något annat parti någonsin. Visst hyser partiet också sådana existenser som Mika Niikko, för vilka samarbetet med Kina, den nya orientaliska stormakten, är viktigare än någon maskopi med Ryssland.

Yksi naiivi uskomus oli, että jos kaikki kieltäytyisivät aseista täällä, tuolla ja siellä, tulisi maailmanrauha. No, valitettava tosiasia on, että Halla-ahon poliittinen ura ei ole ollut minkäänlaista maailmanrauhan edistämistä, vaan aivan päin vastoin. Tulee mieleen, että armeijan kovassa kurissa kukonpojasta olisi rusikoitu ulos hänen röyhkeytensä.

En av pacifisternas naiva trossatser var att det skulle bli världsfred om alla bara här, där och var vägrade bära vapen. Men dessvärre har Jussi Halla-ahos politiska karriär inte främjat världsfreden på något vis, snarare tvärtom. Man kan inte låta bli att fråga, om inte hårdhänt armédisciplin hade uppfostrat den fräcke ynglingen till en vuxen karl.

Sanalla sanoen, jos "vihervasemmisto" jostain on katkera Halla-aholle, niin ainakin siitä, että hän koko elämällään on osoittanut virheellisiksi kaikki ne argumentit, joita 80-luvun aseistakieltäytyjäliike käytti aseistakieltäytymisen moraaliseksi oikeuttamiseksi. Ja sekös potuttaa kaikkia meitä, jotka niitä argumentteja viljelimme.

Kort och koncist: det är många saker som "gröna vänstern" är bitter på Halla-aho för, men inte minst för att han med hela sitt liv visat att alla de argument som åttiotalspacifisterna använde för att ge vapenvägran moraliskt berättigande var fel. Och visst irriterar det oss alla, oss som på sin tid odlade dessa argument.

Äärioikeiston ajama islamisaatio on parempaa islamisaatiota (uusinta vuodelta 2020)

  Kuten tiedämme, äärioikeisto tuhoaa suomalaista kulttuuria ja demokratiaa vedoten siihen, että sen uhrit ovat jotenkin muka tarkoitushakuisesti islamisoimassa Suomea. Mutta lukekaapa tämä puheenvuoro Homma-foorumilta (kirjoittajana nimimerkki Tavan, joka oli lukenut jonkin Michel Houellebecqin romaanin):

Käytännössä melkein kaikki meidän ajamamme asiat (luonnollisten hierarkioiden hyväksyminen, vanhempien arvostaminen, punavihermädätyksen eliminointi, feminismin torppaus ja normaalien sukupuoliroolien palauttaminen) toteutuisivat loistavasti myös islamisaation kautta.

Aloin teoksen perusteella ajatella, että jos tämä eurooppalainen nationalismi kuivuu kasaan eikä siitä tulekaan mitään, on meidän nationalistien viisainta alkaa tukea islamilaisia puolueita, koska vaikka islamisaatio ei olekaan ideaali ratkaisu, on se kuitenkin tuhannesti parempi ja lähempänä totuutta, hyvyyttä ja kauneutta kuin nykyinen silkan mädätyksen tie.

Siis miettikää. Yli kymmenen vuoden ajan tämä roskajoukko on särkenyt paikkoja, häirinnyt ja pahoinpidellyt ihmisiä sekä pilannut yhteiskunnan ilmapiiriä sillä perusteella, että kaikki jotka eivät ole sen puolella ovat muka islamisteja tai näiden asialla. Nyt se on sitten oivaltanut olevansa samalla puolella islamistien kanssa. 

Mutta hei, kai tämä sitten on sellaista PAREMPAA ISLAMISAATIOTA.

Onko Navalny natsi? Är Navalnyj en nazist? (uusinta vuodelta/repris från år 2021)

 Aleksei Navalny, Venäjän johtava toisinajattelija, on menneisyydessä laukonut kaikenlaista epäilyttävää, mikä on saanut niin kommunistit kuin äärioikeistonkin pilkkaamaan ihmisoikeusväkeä nationalistin tukemisesta ja jumaloimisesta. Katsotaanpa, mitä mieltä asiasta on sellainen johtava Putin-kriitikko kuin Masha Gessen.

Aleksej Navalnyj, Rysslands ledande oliktänkare, har förr i världen yttrat sig om ett och annat i såpass suspekta ordalag, att såväl kommunisterna som extremhögern nu gjort sig lustiga över att mänskorättsfolket stött och idealiserat en nationalist. Men låt oss ta reda på vad en ledande Putinkritiker som Masha Gessen anser om saken.

Tutustuin itse Masha Gessenin kirjoituksiin ensimmäisen kerran lukemalla netistä hänen ja hänen veljensä Keith (oikeastaan Konstantin/Kostja) Gessenin mielipiteenvaihdon, joka on ilmestynyt jo parikymmentä vuotta sitten. Sisarusten keskustelu koskee neuvostotoisinajattelijoita ja heidän myöhempiä kohtaloitaan. Lukekaa tekin, jos englannin kieli sujuu, ja keltäpä nykyään ei sujuisi. Keskustelusta sai minunlaiseni vanha tekijäkin paljon uutta tietoa aiheesta.

Jag stiftade första bekantskap med Masha Gessens skrifter när jag för två årtionden sedan läste på nätet hennes meningsutbyte med brodern Keith Gessen (egentligen Konstantin/Kostia). Diskussionen handlar om sovjetiska oliktänkare och deras senare öden. Läs själv om du behärskar engelska, och det behärskar ju alla nuförtiden - länken hittar ni ovan i den finska versionen av det här avsnittet. Diskussionen erbjöd också mig en hel del ny information om ämnet, trots att jag redan då var en gammal räv. 

Joka tapauksessa Masha Gessen on juutalainen ja jonkin sortin sateenkaari-ihminen, joten hän ei ole ihan sellainen henkilö, joka ensimmäiseksi puolustelisi natsia. New Yorker -lehdessä hän on kuitenkin alkuvuodesta julkaissut kriittisesti myönteisen kirjoituksen Navalnysta, jossa myös ruotii tämän maailmankatsomuksellisen kehityksen eri vaiheita.

Under alla omständigheter är Masha Gessen judisk och dessutom någon sorts regnbågsmänniska, så hon tar knappast någon nazist i försvar. I tidskriften New Yorker har hon dock snart efter årsskiftet publicerat en kritiskt positiv artikel om Navalnyj, där hon också dryftar hans politiska utveckling i dess skiftande skeden. 

Navalnyn poliittinen ura alkoi Jabloko-puolueessa. Puolueen nimi tarkoittaa "omenaa", mutta se tulee perustajiensa Grigori Javlinskin, Juri Boldyrevin ja Vladimir Lukinin sukunimien alkukirjaimista. Omenaväen tavoite on jonkinlainen länsimainen demokratia ja Venäjän jäsenyys EU:ssa - arvostettava puolue siis, mutta vähän liian hyvä brutaalille Venäjälle. Boris Nemtsovin oikeistoliberaalit ja Jabloko neuvottelivat jossain välissä yhdistymisestä yhtenäisen oppositioblokin luomiseksi, mutta mielipide-eroavaisuudet osoittautuivat liian suuriksi.

Navalnyj inledde sin politiska karriär i Jablokopartiet. Namnet betyder "äpple" och baserat på de första bokstäverna i partigrundarnas efternamn: Grigorij Javlinskij, Jurij Boldyrev och Vladimir Lukin. Äppelpartisterna eftersträvar någon sorts västerländsk demokrati och EU-medlemskap för Ryssland - dylika målsättningar förtjänar uppskattning, men partiet tycks vara för gott för det brutala Ryssland. Boris Nemtsovs högerliberaler och Jabloko förde vid något skede förhandlingar om partisammanslagning för att skapa ett förenat oppositionsblock i rysk politik, men projektet strandade på för stora åsiktsskillnader.

Jablokosta lähdettyään Navalny perusti vuonna 2007 kavereineen puolueen nimeltä NAROD. Se on venäjää ja tarkoittaa "kansaa" (ja tarkoittaa sitä aika monessa muussakin slaavilaisessa kielessä), mutta on myös lyhenne sanoista Natsional'noe Russkoe Osvoboditel'noe Dviženie eli Kansallinen Venäjän vapautusliike. Navalny osallistui noihin aikoihin Venäjä-marssiin (alkukielellä sananmukaisesti "venäläiseen marssiin", Russkij marš), vuosittaiseen kansallismieliseen mielenosoitusmarssiin, jonka organisoi pulju nimeltä Dviženie protiv nelegal'noi immigratsii (DPNI) eli "Laittoman maahanmuuton vastustusliike", äärioikeistolainen järjestö kuten arvata saattaa. 

När han väl lämnat Jabloko startade han med sina kompisar ett nytt parti, som hette NAROD. Ordet betyder "folket" både på ryska och flera andra slaviska språk, men är också en förkortning av orden Natsionalnoje Russkoje Osvoboditelnoje Dvizjenije, dvs. Rysslands nationella befrielserörelse. På den tiden deltog Navalnyj också i Rysslandmarschen, eller Ryska marschen, Russkij marsj - det är ett årligt nationalistiskt demonstrationståg, organiserat av en högerextrem organisation som kallar sig Dvizjenije protiv nelegalnoj immigratsii, Rörelsen mot olaglig invandring. 

Marssiin on osallistunut paljon Navalnya epämiellyttävämpiäkin toimijoita, kuten pahamaineinen Aleksandr Dugin, "geopoliitikko", joka haluaa liittää mm. Suomen osaksi Venäjää. Nyttemmin DPNI on ilmeisesti kielletty oikeuden päätöksellä, mutta marssille on löytynyt uusia järjestäjiä. Äärioikeistolaista roskaväkeähän Venäjällä riittää ja jää ylikin. Diktaattori Putinia voidaan pitää monilta mielipiteiltään sangen äärioikeistolaisena, mutta hän on myös joustava ja kilpailuttaa mielellään erilaisia autoritaarisia suuntauksia esiintymällä milloin kommunistina, milloin vanhoillisena kristittynä ja milloin KGB-veteraanina; jos hän kokee jonkin äärioikeistojärjestön kansallista yhtenäisyyttä hajottavana, se voidaan kieltää.

Det är även betydligt mindre trevliga aktörer än Navalnyj som deltagit i marschen, inte minst den beryktade "geopolitikern" Aleksandr Dugin, som bl a vill annektera Finland till Ryssland. Sedan dess har DPNI förbjudits med domstolsutslag, men i Ryssland finns det högerextrem pöbel så det räcker och blir över, och marschen har fått nya arrangörer. Diktatorn själv, Vladimir Putin, kan sägas vara på många sätt högerextrem, men han är också flexibel och konkurrensutsätter olika auktoritära riktningar i ryska samhället: ibland uppträder han som kommunist, ibland som auktoritär kristen och ibland som KGB-veteran, och om han uppfattar någon högerextrem organisation som hot mot rikets enhet, kan den alltid förbjudas.

Navalnyn syntilistalla on mm. pari noihin aikoihin tehtyä ikävän näköistä propagandavideota, joissa vaadittiin loppua laittomalle maahanmuutolle sekä etnisille venäläisille "oikeutta elää venäläisinä Venäjällä" - siis tyypillisiä äärioikeistolaisia latteuksia. Vuonna 2008 Navalny hyväksyi hyökkäyksen Georgiaan, jos kohta - kuten Gessenkin huomauttaa - tämä oli siihen aikaan venäläisten enemmistön kanta: sitä tutkainta vastaan potkiminen olisi ollut poliittinen itsemurha. Vuonna 2014 Navalny yritti ratsastaa kahdella kaakilla suhtautumisessaan Krimin laittomaan miehitykseen: toisaalta hän tuomitsi sen, toisaalta hän sanoi, ettei mahdollinen Putinin jälkeen valtaan tuleva hallitus voi Krimiä tuosta vain palauttaakaan. Eli syödään ja säästetään kakku.

Navalnyj väckte visst ont blod med ett par propagandistiska videoklipp som han på den tiden spred: i klippen krävde han slut på olaglig invandring och "rätten att leva i Ryssland som ryssar" för etniska ryssar - alltså typiska högerextrema plattityder. År 2008 gillade Navalnyj invasionen av Georgien, låt vara - som också Gessen påpekar - att det här på den tiden var vad majoriteten ryssar också tyckte, så att det hade varit ett politiskt självmord att spjärna mot den här udden. År 2014 skedde den illegala ockupationen av Krim, och då försökte Navalnyj samtidigt äta kakan och ha den kvar: han fördömde ockupationen, men medgav att den regering som eventuellt kommer till makten efter Putin inte utan vidare kan återbörda Krim.

Gessenin mukaan Navalnyn takapiruna on toiminut Jevgenija Albats, USA:ssa valtiotieteellisen koulutuksen hankkinut paluumuuttaja, joka asettui asumaan Moskovaan vuonna 2004 ja jonka ympärille kehittyi nuorten aktivistien keskustelukerho - yhtenä näistä Navalny. Tuohon aikaan Putin oli haalimassa itselleen hegemoniaa ja panemassa käytännössä lopun politiikalle ylipäätään; vanhemmat poliitikot eivät osanneet tehdä asialle mitään, mutta maailmanmuuttamishaluisia nuoria maassa kyllä oli, ja Albats oli politiikan tutkijana nimenomaan käsitellyt ruohonjuuritason organisoitumista. Albats tuskin olisi alkanut tutoroida äärioikeistolaista antisemiittiä, koska hän oli avoimesti uskontoaan harjoittava juutalainen.

Enligt Gessen har den gråa eminensen bakom Navalnyj varit Jevgenija Albats, en återflyttare som skaffat sig statsvetenskaplig utbildning i USA, bosatt sig i Moskva år 2004 och samlat omkring sig en diskussionsklubb för unga aktivister - bland dem Navalnyj. Det var just på den tiden Putin höll på att bygga upp sin hegemoni, vilket innebar att det blev slut på politik i Ryssland överhuvudtaget. Äldre politiker kunde inte göra någonting åt saken, men det fanns en hel del unga ryssar som ville förändra världen, och som politikforskare hade Albats specialiserat sig på gräsrotsorganisering. Det är svårt att tro att Albats, en troende och öppet praktiserande judinna, skulle ha börjat agera tutor åt en högerextrem antisemit.

Navalny oli Albatsin keskustelupiirin jäsenistä vanhin ja työväenluokkaisin. Siinä missä muu porukka oli yliopisto-opiskelijoita, Navalny oli itseoppinut. Hänen asenteensa politiikkaan on myös ollut itse tekeminen ja itse oppiminen, eikä ole aivan mahdotonta, että hänen äärioikeistolaisessa vaiheessaan on ollut kyse itseoppijan harharetkistä kokemuksen hankkimiseksi.

Navalnyj var den äldste av medlemmarna i Albats diskussionscirkel, dessutom var han snarare av arbetarklass, medan resten av dem var universitetsstuderande. Navalnyj var självlärd, och som politiker är han också autodidakt som lärt sig detta yrke genom att pröva allt på egen hand, genom att treva sig fram genom misslyckanden och felsteg. Det är inte helt omöjligt att de högerextrema plumpheter han begått hänger ihop med detta.

Venäjän tuonaikaisessa poliittisessa tilanteessa (mahdollisesti myös nykyisessä) ilmapiiriä leimasi nationalistis-venäläinen katkeruus, jota sekä vasemmalla että oikealla pyrittiin hyödyntämään vastavetona Putinin edustamalle neuvostonostalgialle (nyttemminhän eklektikko Putin osaa joustavasti hyväksikäyttää nationalismia tarpeen vaatiessa). Siksi jopa länsimaisen demokratian kannattajat katsoivat joutuvansa hakemaan yhteistä pohjaa pimahtaneiden äärinationalistien kanssa. 

Den politiska atmosfären i dåvarande (förmodligen även nuvarande) Ryssland präglades av nationalistisk bitterhet, som både vänstern och högern försökte få utbyte av för att bekämpa den sovjetiska nostalgi som Putin då stod för (i dag förstår sig eklektikern Putin på att flexibelt utnyttja nationalism när det behövs). Därför såg sig t o m anhängare av västerländsk demokrati tvungna att söka gemensam grund med vrickade extremnationalister.

Tästä esimerkkinä Gessen mainitsee sen, että šakkimestari ja demokratia-aktivisti Garri Kasparov pyrki yhteistyöhön kansallisbolševikkien kanssa. Kansallisbolševikit ovat liike, joka ainakin työn jäljestä päätellen pyrkii yhdistämään natsismin ja kommunismin pahimmat puolet: oppi-isiä ovat mm. natsien vasemmistosiiven ajattelija Georg Strasser, italialainen fasisti-intellektuelli Julius Evola ja - tietenkin - Stalin.

Som ett exempel påpekar Gessen att schackmästaren och demokratiaktivisten Garri Kasparov eftersträvade samarbete med nationalbolsjevikerna. Nationalbolsjevikerna är en rörelse som av allt att döma vill förena det värsta i nazismen och kommunismen: typiska lärofäder är Georg Strasser (som representerade vänsterflygeln i nazistpartiet), Julius Evola (en italiensk fascistisk intellektuell) och - naturligtvis - Stalin.

Albats ja Navalny osallistuivat Venäjä-marssille siksi, että heidän mielestään radikalisoituminen oli pysäytettävissä ja peruutettavissa, jos vain löytyisi keskustelunhaluisia poliitikkoja puhumaan skinheadien kanssa ja selvittämään, mitä heidän käytännön ongelmansa olivat. Albats lähti marssille korostetun juutalaisia tunnuksia, kuten suurta Daavidin tähteä, käyttäen, ilmeisesti Navalny osittain turvamiehenään. Navalny saikin sitten kuulla kaikenlaista törkyä siksi että kulki juutalaisen mukana. Keskusteluyhteyden luominen äärioikeistolaisiin kuitenkin epäonnistui, ja parin vuoden päästä Albats ja Navalny eivät enää edes yrittäneet.

Albats och Navalny deltog i Rysslandsmarschen därför att de inbillade sig att radikaliseringsprocessen kunde stoppas och annulleras om det bara fanns diskussionsvilliga politiker som i samspråk med skinnskallarna kunde ta reda på vad dessa egentligen har för problem och hur problemen kunde avhjälpas. Albats uppträdde på marschen med en stor davidsstjärna och gjorde det överhuvudtaget klart att hon var judinna, och Navalnyj verkar delvis ha agerat livvakt åt henne. Han fick också höra allehanda okvädinsord därför att han ledsagade en judinna. Någon diskussionskontakt blev dock aldrig av, och efter ett par år gav Albats och Navalnyj upp hoppet på att förhandla med skinnskallar.

Läheisen poliittisen taistelutoverinsa Leonid Volkovin mukaan Navalny pitää Venäjä-marssia periaatteessa legitiiminä poliittisena mielenilmauksena ja katsoo edelleenkin, että skinheadit tulee voida ylipuhua väkivallattoman poliittisen toiminnan puolelle. Volkovin kertoman perusteella Navalny on verrannut Venäjä-marssia Pyhän Patrikin päivän paraateihin Irlannissa ja Yhdysvalloissa: jos Venäjä olisi kunnollinen maa ja toimiva demokratia, marssi olisi kansan yleinen ilojuhla, ei kansallismielisen katkeruuden näytteillepano.

Enligt Leonid Volkov, som står Navalnyj nära, ser denne Rysslandsmarschen som ett i princip legitimt sätt att uttrycka politiska åsikter: Navalnyj anser i princip fortfarande, att skinnskallarna bör kunna vinnas för våldsfri politisk verksamhet. Volkov berättar att Navalnyj jämfört Rysslandsmarscherna med St Patricks parader på Irland och i Förenta Staterna: vore Ryssland ett normalt land och en fungerande demokrati, så skulle marschen vara en glad folkfest, inte en utställning för alla befintliga former av nationalistisk förbittring.

Masha Gessenin artikkelissa on paljon muutakin kiintoisaa, mutta sen johtopäätös on jota kuinkin, että Navalnyn flirtti äärioikeiston kanssa oli vain yksi vaihe hänen poliittisessa kehityksessään. Navalnyn tavoitteena on Gessenin mielestä oikean imperiuminjälkeisen isänmaallisuuden kehittäminen venäläisille, ja mitä sitten tulee maahanmuuttoon, Navalny on sanonut haluavansa Venäjälle lakiperustaisen, oikeusvaltiollisen oleskelulupajärjestelmän.

Masha Gessens artikel innehåller en hel del annat intressant, men dess slutsats lyder ungefär, att Navalnyjs flört med extremhögern bara varit ett skiftande skede i hans politiska utveckling. Navalnyj strävar enligt Gessen till att utveckla en genuin postimperialistisk fosterländskhet för ryssarna. Vad sen gäller invandring, säger Navalnyj sig vilja upprätta ett legalistiskt, rättsstatligt system för att utdela och förvalta uppehållstillstånd.

Meidän äärioikeistommehan on vähän väliä kehunut Venäjän maahanmuuttopolitiikkaa pelkästään siksi, että pitää sitä julmana ja armottomana, koska itänaapuri on julma ja armoton maa, ja julmuus ja armottomuushan on Homman pojille sun muille halla-aholaisille tosi hieno juttu: Hommalla, tai sen edeltäjäfoorumilla Kansallismielisillä keskustelusivuilla, on julistettu kehua ja kiitosta jopa Stalinille siksi, että tämä joukkomurhasi ja leiritti ihmisiä. Todellisuudessa kuitenkin itänaapuriin tullaan kaikista Keski-Aasian entisistä neuvostotasavalloista kuin hollitupaan, ja kontrolloimaton maahanmuutto on ainakin yhtä suurta kuin Yhdysvalloissa.

Vår extremhöger har ju gärna lovordat Rysslands invandringspolitik bara därför att de anser den vara grym och obarmhärtig, ty grannlandet är grymt och obarmhärtigt, och för hommaiter och halla-ahoiter har grymhet och obarmhärtighet ett egenvärde. På diskussionsforumet Homma, eller dess företrädare Kansallismieliset keskustelusivut ("De nationellt sinnade diskussionssidorna"), har man prisat t o m Stalin därför att han massmördare människor och internerade dem på koncentrationsläger. I verkligheten är dock Ryssland vidöppet för invandrare från exsovjetiska republiker i mellersta Asien, och okontrollerad invandring äger rum i samma omfattning som i USA. 

Tunnen vahvaa houkutusta sanoa, että tämä lepsuilu on seurausta venäläisten laveasta luonteesta, mutta sen takana on muutakin. Nimittäin venäläinen imperialismi ja imperiumiajattelu. Entisiä osatasavaltoja ei haluta tunnustaa itsenäisiksi, erillisiksi valtioiksi, vaan niitä pidetään jossain mielessä vieläkin osana Venäjää, tai takaisin kaipailtua Neuvostoliittoa. 

Jag känner mig lockad att säga, att dylik slapphet är en följd av ryssarnas "breda natur", men det ligger också annat bakom det: rysk imperialism och imperiementalitet. Man vill inte acceptera att ex-sovjetiska republiker är självständiga, separata stater, utan de uppfattas alltjämt som en del av Ryssland, eller av det i åminnelse saliga Sovjetunionen.

Kun maahanmuuttajia tunkee jostain taka-Tadžikistanista Venäjälle vaivautumatta rekisteröitymään viranomaisten rulliin, se on normimeininkiä nykyään, aivan kuten se oli Neuvostoliiton aikana - veikkaisin itse asiassa, että neukuilla oli ankarammat säännöt. Jos esimerkiksi Navalnyn kaltainen poliitikko haluaa ankaraa maahanmuuttopolitiikkaa, se tarkoittaa, että entiset neuvostoalusmaat tunnustetaan käytännössäkin, eikä vain paperilla, Venäjästä erillisiksi valtioiksi (ei "lähiulkomaiksi", vaan ihan ulkomaiksi) ja että niiden asukkaat saavat muuttaa maahan vain lainmukaista proseduuria noudattaen.

När det kommer in invandrare från Bortre Tadzjikistan och ger katten i att registrera sig officiellt, är det det normala idag, precis som på sovjettiden - jag misstänker faktiskt att det var strängare regler i Sovjet. Vill en politiker som Navalnyj striktare invandringspolitik, innebär det att före detta sovjetkolonier också i praktiken accepteras som oberoende stater, som utlandet i ordets egentliga betydelse och inte som "nära utlandet" - så att invandring från dessa länder hädanefter bör förvaltas med rätsstatliga procedurer.

Lopputulemaksi jää, että niiltä osin kuin Navalny on natsi, hän on vain yhtä natsi kuin Venäjän kansa on natsikansa. Toki - kuten olen erinäisiä kertoja sanonutkin - Venäjän kansa on pitkälti natsistinen. Mutta se ei ole mitenkään Navalnyn syy, eikä ole selvää että Venäjä tuosta muuttuisi natsistisemmaksi, jos Navalny saisi enemmän vaikutusvaltaa, tai alkajaisiksi vaikka vapautensa takaisin.

Slutklämmen blir att Navalnyj inte är nazist, eller om han är det beror det på att ryska folket är ett folk av nazister. Som jag flera gånger om konstaterat, är ryska folket ett nazistisk folk, åtminstone i viss utsträckning. Men det är inte Navalnyjs fel, och skulle han få mera inflytande i Ryssland, eller åtminstone återfå sin frihet, skulle Ryssland inte bli avsevärt mer nazistiskt av det, tycker jag.