Sami Koivisto, joka toimii Ylen yleisövuorovaikutuspäällikkönä (pitää kai olla kiitollinen että tuo tehtävänimi on suomeksi eikä englanniksi tyyliin public interaction special officer tai jotain yhtä naurettavaa), itkeskeli tuossa tammikuussa sitä, kuinka äärioikeisto oli ottanut hänet silmätikukseen ja maalitettavakseen hänen uskaltauduttuaan kritisoimaan Jussi Halla-ahoa, eli herjaamaan Taivaan Pyhää, Prinssieverstiä ja Upseerisherrasmiestä, Suurta Mestaria, jonka Kakkakin on Kultaa, Terskojen ja Kivesten Presidenttiä (juu ei tosiaankaan sydänten presidenttiä, ei) ja Kansakunnan Herneprinsessaa. Halla-ahon kultti on ollut täysin MAGA-tasolla jo siinä vaiheessa kun itse Trump vielä omistautui kunniallisemmille harrastuksille Stormy Danielsin seurassa. Kumma kyllä median samikoivistot eivät huomanneet tätä siinä vaiheessa kun "homma" oli jo "lähtenyt helvetinmoiseen nousuun".
Sami Koivisto, chef för publikdialog på vår rundradio (man måste väl vara glad att hans titel är på finska och svenska i stället för public interaction special officer eller någonting lika löjligt på engelska) grät i januari över hur extremhögern börjat trakassera honom när han vågat kritisera Jussi Halla-aho, dvs smätt Himlens Helige, Prinsöversten och Officerargentlemannen, Store Mästaren vars självaste Skit är Guld, Alla Ollons och Testiklars (men inte "alla hjärtans", nää) President och Nationens Prinsessa på Ärten. Halla-ahos kult befann sig på MAGA-nivån redan när Trump ännu ägnade sig åt ärbarare sysselsättningar i Stormy Daniels' sällskap. Märkligt nog uppmärksammades detta inte av Sami Koivistos gelikar när utvecklingen mot den nuvarande situationen redan pågick för fullt.
Ja kyllä vain, muistutan edelleenkin siitä, että äärioikeisto savusti minut vuosien kiusanteolla ulos kolumnistinpaikaltani ja sen jälkeen mm. levitti nimissäni törkeyksiä, joiden vuoksi jouduin peräti poliisikuulusteluihin. Siitä aidosta omasta kuohahduksestani, josta minut pantiin syyteharkintaan, en sitten päätynyt ollenkaan edes oikeuteen, koska valtakunnansyyttäjä totesi minun ja eräiden muiden nettikirjoittajien välillä vallinneen pitkäaikaista katkeruutta ja ristiriitaa, eli minua ei voitu pitää kiistan alullepanijana eikä syyllisenä. Olin tietysti toimittanut syyttäjälle mojovan otannan siitä törystä, jota olin saanut nettikolumnini kommenttilaatikkoon vuosien varrella. Lisäksi ne uhkaavat sanat, jotka olin kirjoittanut, eivät vastanneet minkään rikoksen tunnusmerkistöä.
Och javisst, jag vill än en gång påminna om att extremhögern genom åratal av trakasserier lyckades köra ut mig från medierna och att den därefter bl a spred under mitt namn fräckheter, vilket ledde til att jag förhördes av polisen. Den gång jag på riktigt tappade humöret så att jag åtalsprövades, blev det inget åtal och ingen rättegång, eftersom riksåklagaren konstaterade att det berodde på en långvarig bitterhet och konflikt mellan mig och vissa andra webbskribenter och att jag sålunda inte kunde ses som den ursprungligen skyldige till detta gruff. Jag skickade naturligtvis till riksåklagaren ett omfattande prov på det skräp jag under åren mottagit i kommentarlådan. Och mina hotfulla ord uppfyllde inte rekvisitet för något brott.
Oman käsitykseni mukaan tietysti valtakunnansyyttäjän päätös oli sikäli vinoutunut, etten alun perin ollut millään tavalla erityisesti provosoinut äärioikeistoa jutuillani ja että törkeyksiä tuli sellaistenkin kirjoitusten kommenttiosastoille, jotka käsittelivät täysin politiikkaan liittymättömiä aiheita. Mutta ymmärrän toki oikein hyvin, miksi valtakunnansyyttäjä päätyi päätökseensä ja miksi se oli käytännössä oikeudenmukaisin mahdollinen. Ihan sääliksi kävisi sitä rikostutkijaa, joka joutuisi syventymään Halla-ahon Panu-pakkomielteen nettiarkeologiaan selvittääkseen, oliko muna ennen kanaa vai päinvastoin. Jo silloin, yli kymmenen vuotta sitten, kerrostumia oli liikaa ja vanhimmat olivat alkaneet kadota netistä.
Enligt min egen åsikt hade riksåklagarens beslut givetvis en viss slagsida: jag hade aldrig på något sätt särskilt provocerat just extremhögern, och fräckheter förekom i kommentarlådan också under sådana blogginlägg som handlade om helt opolitiska teman. Men visst förstår jag hur riksåklagaren kom att fatta sitt beslut och varför detta beslut var det mest rättvisa möjliga så som saker och ting låg till. Jag skulle verkligen tycka synd om den brottsutredare som skulle se sig tvungen att fördjupa sig i hela den internetarkeologi Halla-ahos tvångsföreställningar om mig har gett upphov till för att ta reda på vem som varit den egentliga initiativtagaren. Den arkeologin hade alltför många avlagringar redan för ett drygt årtionde sedan, och de äldsta hade redan försvunnit från webben.
Oikeuslaitos siis toimi minun tapauksessani niin oikeudenmukaisesti kuin voi, jos kohta nämäkin Jumalan myllyt jauhoivat turhan hitaasti. Mutta sekä silloinen mediatyönantajani että media-ala ylipäätään kohtelivat minua suoraan sanoen kuin sontaa. Minkäänlaista työturvallisuutta ei järjestetty, ja sekä työnantaja että sivuston tuottaja käytännössä pitivät minua syyllisenä kiusantekoon - jo ennen edellä mainittua syyteharkintaepisodia.
Rättsstaten arbetade i mitt fall sålunda så rättvist den kunde, låt vara att dess kvarnar malde rätt långsamt. Men både min dåvarande mediearbetsgivare och mediebranschen överhuvudtaget bemötte mig som vore jag skit. Något arbetsskydd var det inte tal om, och både mediearbetsgivaren och sajtproducenten såg trakasserierna som någonting jag själv pådragit mig - alltså redan före episoden med åtalsprövning.
Oikeutta Suomessa siis voi saada - oikeuslaitokselta. Mutta ei vääryyslaitokselta, eli suomenkieliseltä medialta. Minut oli aluksi värvätty kirjoittajaksi suurella riemulla ja ryminällä, oikealla mielistelykampanjalla. Sitäkin oli lupailtu, että saisin julkaista kirjana valikoiman kirjoituksistani. Kissan viikset, sekin kirja piti julkaista tamizdatina skotlantilaisella pienkustantamolla. Käytännössä sain raataa seitsemän vuotta orjana, ja on aika kuvaavaa, että niin kauan kuin kirjoituksistani loukkaantuivat esimerkiksi sosiaalidemokraatit tai feministit, työsuojelu ja esimiehen tuki olivat kunnossa. Sitä vastoin kun persut tai heitä lähellä oleva nettiäärioikeisto ryhtyivät remuamaan kommenttilaatikossa, mitään tukea ei ollut tarjolla.
Man kan alltså få rättvisa i Finland - från rättsväsendet. Men inte från orättsväsendet, dvs de finskspråkiga medierna. Till en början riktade man en veritabel kampanj av fjäsk och lismeri mot mig för att rekrytera mig som bloggskribent. Det antyddes också att jag kanske kunde ge ut ett urval blogginlägg i bokform. Men nehej, den boken kunde bara komma ut som tamizdat, på ett småförlag i Skottland. I praktiken fick jag slita som en slav i sju år, och det är typiskt att sajtadministrationen nog tog mig i försvar så länge det var sossarna eller feministerna som angrep mig. Men när det var sannfinnarna eller den dem närstående onlineextremhögern som började vältra sig i kommentarlådan försvann det försvaret som en vind.
Niin että ainoatakaan myötätunnon sanaa ei täältä heru Sami Koivistolle. Silloin kun minut paiskattiin mediasta pellolle äärioikeiston tyynnyttelemiseksi, kukaan ao. alan silmäätekevistä ei hiiskahtanutkaan. Minut heitettiin susille siinä toivossa, että sudet tyytyisivät tähän. Näin ei käynyt, sen sijaan äärioikeisto hyökkäilee jo sellaisten minua parempien mediaäänien kimppuun, jotka luulivat olevansa turvassa.
Så jag tänker inte uttala ett enda ord av medkänsla eller solidaritet för Sami Koivisto. När jag gavs sparken för att lugna extremhögern, hördes inte ett knyst av någon höjdare inom branschen. Jag kastades ut till vargarna i det hoppet att vargarna skulle nöja sig med detta. Så gick det inte, i stället har extremhögern nu börjat ansätta också de medieröster som ansåg sig vara förmer och sålunda väl skyddade.
