Minähän varoitin, osa 2 - Jag varnade er ju, del två

Oikeistolla on tapana esittää itsensä taloudellisesti rationaalisena toimijana, joka haluaa säästää ja tehostaa, siinä missä vasemmisto vain jakelee rahaa ja kerää velkaa. En ota kantaa tähän näkemykseen maltillisen oikeiston osalta, mutta äärioikeisto on omaksunut saman ajatuksen propagandaansa. Todellisuudessa kuitenkin on ollut jo pitkään selvää, että äärioikeistoa ei pätkääkään kiinnosta mikään järkevä taloudenpito edes oikeistolaisesta näkökulmasta, vaan koko maan paneminen pirstoiksi oman ideologian nimessä. 

Högern brukar framställa sig själv som en ekonomiskt rationell aktör som föredrar sparsamhet och effektivitet, medan vänstern bara strör skattepengar omkring sig så det blir kassakris många gånger om. Jag tar inte ställning till om detta är uppriktigt menat när det gäller den moderata högern, men extremhögern har införlivat samma ide med sin egen propaganda. I verkligheten har det dock för länge sen blivit klart att extremhögern inte intresserar sig för någon rationalitet i statshushållning ens utifrån någon högersynvinkel - den vill slå hela landet i stycken i sin egen ideologis namn.

Marinin hallitus ei varmaankaan tehnyt aivan kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla, mutta yksi kiistämätön ansio sillä oli: se teki asiat jonkinlaisesta järjellisesti pohditusta ja perustellusta näkemyksestä käsin. Sellainen järkiperäisyys vain on Suomen kaltaisessa hyvin koossapysyvässä ja järjestäytyneessä maassa niin itsestäänselvyys, ettei kyetä näkemään mahdollisena poliittista ryhmittymää, joka tieten tahtoen pyrkii sitä vahingoittamaan piittaamatta laajemmista yhteiskunnallisista seurauksista. Tällainen porukka meillä kuitenkin on ja se istuu nyt jopa hallituksessa.

Jag kan föreställa mig att regeringen Marin inte gjorde allting på det bästa möjliga sättet, men en obestridlig förtjänst hade den: den handlade utifrån ett någorlunda överlagt och begrundat perspektiv. Dylik rationalitet uppfattas i Finland - ett välorganiserat land med god sammanhållning - som någonting självklart, vilket innebär att man inte ens kan föreställa sig att någon politisk gruppering ville tillfoga skada för själva sammanhållningen, själva nationen, och strunta i tänkbara följder. Men nu har vi en sådan gruppering, och den sitter t o m i regeringen.

Sanoin jo aikoja sitten, että perinteisen työväenliikkeen piirissä elänyt väki, joka antaa villitä itsensä ulkomaalaisvastaisuuteen ja joka sitten erehtyy äänestämään äärioikeistoa, sahaa omaa oksaansa. Kaikki ne likaiset temput, jotka tehdään maahanmuuttajille, tehdään nimittäin varmasti myös kotimaisille köyhille. Mutta aivan saman virheen tekevät elinkeinoelämän isot herrat. He kuvittelevat oikeistopopulistien olevan parempi vaihtoehto kuin jokin ay-liike tai demarit, joille olisi tehtävä myönnytyksiä (hirveää!) ja joiden kanssa olisi neuvoteltava (kauheaa!).

Jag har för längesen konstaterat att folk som levt större delen av sitt liv i den traditionella arbetarrörelsens inflytelsesfär men låter sig uppviglas till utlänningsfientlighet för att sen rösta på extremhögern bara sågar i sin egen gren. Alla de smutsiga spratt som man spelar mot invandrare kommer nämligen med all säkerhet att också spelas mot infödda fattiglappar. Men de stora herrarna i näringslivet begår precis samma sorts fel. De inbillar sig nämligen att högerpopulisterna är ett bättre alternativ än fackrörelsen och sossarna som man måste göra eftergifter (så förskräckligt!) och som man måste förhandla med (vad hemskt!).

Kuten Harri Junttila vastikään kirjoitti Tekniikka ja Talous -lehdessä, perussuomalaisille taantumuksellinen ideologia on tärkeämpi kuin Suomen kansainvälinen kilpailukyky. Koko maan talous voidaan persujen mielestä romuttaa siitä ilosta, että estetään maahanmuuttajia asettumasta Suomeen. Työväenliike ei sitä vastoin halua romuttaa taloutta, se haluaa vain kannattajilleen tarpeeksi ison ja mahtavan siivun kakusta. Työnantajien olisi pitänyt jo aikoja sitten oppia, että on parempi neuvotella siivun koosta kuin antaa yhtään siimaa hulluille, jotka paskovat koko kakun pilalle eivätkä vaivaudu ajattelemaan, mitä sitten tehdään kun mahassa alkaa kurnia eikä kakkua ole minkäänlaista.

Som Harri Junttila nyligen skrivit i tidskriften Tekniikka ja Talous, är den reaktionära ideologin viktigare för Sannfinnarna än Finlands internationella konkurrensförmåga. Sannfinnarna kan ha sönder hela statsekonomin om de bara kan stoppa all invandring. Arbetarrörelsen vill däremot inte ha sönder ekonomin, den vill bara en större del av kakan. Arbetsgivarna borde för länge sedan ha insett att det är bättre att förhandla om hur kakan delas än ge efter för galningar som skiter i kakan och inte tänker på vad man ska göra när man blir hungrig och det inte finns någon kaka att äta.

Kannattaa miettiä sitä, että Sanna Marinin paljon parjattu hallitus oli valmis viemään Suomen Natoon, vaikka Nato-vastaisuus - usein hyvinkin asiattomilla ja idän propagandasta kotoisin olevilla "argumenteilla" perusteltu - on ollut vuosikymmenet hyvinkin oleellinen osa koko vasemmiston aatepalettia. Toden tullen kuitenkin Marin ja kumppanit ajattelivat enemmän isänmaan ja maanpuolustuksen etua kuin omaa ideologista puhtauttaan. Luuleeko kukaan, että persut olisivat missään olosuhteissa valmiita samalla tavalla luopumaan rasismistaan ja maahanmuuttajavihastaan isänmaan edun nimissä? 

Det lönar sig att komma ihåg, att den så smutskastade regeringen Marin var beredd att söka medlemskap i Nato för Finland, trots att Natofientligheten - begrundad med osakliga, uppenbarligen från rysk propaganda hämtade "argument" - sedan årtionden tillbaka ingått i vänsterns idépalett. I allvarets stund tänkte dock Marin och regeringskollegorna mera på fosterlandets och försvarets nytta än på sin egen ideologisk renhet. Inbillar någon sig att sannfinnarna under några omständigheter vore villiga att på samma sätt avstå från sin rasism och sitt hat mot invandrare för att rädda fosterlandet?

Eivätpä tietenkään. Siihen romahtaisi koko persupuolue. Itse asiassa sellainen persu, joka ymmärtää rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden olevan huonosti koossapysyvä ja sisäisesti ristiriitainen aatehäkkyrä, on jo hyvää vauhtia matkalla entiseksi persuksi. Ja sellaiset epäilykset ovat puolueessa tavallisempia kuin äkkinäinen luulisi. Rasismin voi nimittäin kyseenalaista jo tavallisen rehellisen juntin terveellä maalaisjärjellä.

Naturligtvis inte. Det skulle få hela sannfinska partiet att kollapsa. I själva verket är en sannfinne som inser vilken illa ihopsatt, motsägelsefull ideologisk struktur rasismen och "invandringskritiken" är redan på väg att bli en före detta sannfinne. Och dylika dubier är vanligare inom partiet än man föreställer sig. Rasism är nämligen någonting t o m en vanlig ärlig lantsare kan ifrågasätta med sitt sunda bondförnuft.

Esimerkiksi Sheikki Laakso innostui tuossa joitakin aikoja sitten kysymään itseltään, mihin se syntyperäisen suomalaisuuden raja oikein vedetään. Hänen mietteensä tämän asian tiimoilta olivat kiintoisia ja osoittivat sokean kanan olevan hyvin lähellä jyvän löytämistä, mutta sitä suurta itsenäisen ajattelun askelta hän ei sentään ollut valmis ottamaan. Persujen uuskielessä kun "itsenäisesti ajatteleminen" tarkoittaa sitä, että ajattelet samalla tavalla kuin muutkin persut, ja kaikki muunlainen ajattelu on heidän mielestään vihervasemmistolaista aivopesua. Lisäksi väärällä tavalla itsenäisesti ajatteleviksi mielletyiltä saatetaan hakata vasaralla aivokoppa tohjoksi, kuten Pekka Katajalle yritettiin tehdä. Ilmeisesti Laakso ymmärsi olla ottamatta sitä riskiä.

Riksdagsman Sheikki Laakso frågade sig själv nyligen, var gränsen för "infödd finskhet" egentligen borde dras. Hans reflektioner över detta spörsmål var genuint intressanta och antydde att den blinda hönan var mycket nära att hitta ett korn, men när allt var sagt och gjort vågade han ändå inte ta det sista steget till självständigt tänkande. Sannfinnarna har i sitt newspeak omdefinierat begreppet "självständigt tänkande" till att betyda "att tänka som alla andra sannfinnar gör", och tänker man verkligen självständigt tolkas det i sannfinska kretsar som vänstergrön hjärntvätt. Och vågar man självständigt tänka "fel", kan man få skallen inslagen av partikamrater, vilket en del av dem försökte göra med valchefen Pekka Kataja. Uppenbarligen föredrar Laakso att inte ta den risken.

Tietysti siinä on oma hassunkurisuutensa, että Laakso on nykyään virallistanut islamilaiseen kulttuuriin viittaavan lempinimensä. Vielä hupaisampaa on, että Laakson alkuperäinen etunimi oli Kristian, joka tulee tietysti kristittyä tarkoittavasta latinan tai kreikan sanasta. Kun persu muuttuu kristitystä sheikiksi, se kuulostaa ihan siltä hiipivältä islamisaatiolta, josta juuri persut ovat meitä vuosikaudet kokeneet varoittaa. Mutta historiansa lukeneet tietävät, että ristiretkiaikanakin, kun kristittyjen ja muslimien välillä oli ihan oikea sota, kulttuurivaikutteet kulkivat rintaman yli suuntaan jos toiseenkin. Esimerkki tästä oli moniavioisuus, jota Pyhän maan pyhyydessä alkoivat harrastaa myös kristityt. Moniavioisuuden kokemusasiantuntija, meidän aikamme ristiritari Jussi Halla-aho on siis vankan perinteen lujalla maaperällä omine jalkavaimoineen. Deus vult, sano.

Det ligger en viss löjlig ironi i att Laakso nu gjort sitt gamla smeknamn, som har med islam att göra, till sitt officiella förnamn. Ännu löjligare är det att Laakso ursprungligen hette Kristian, ett namn som härstammar från det latinska eller grekiska ordet för kristen. När en sannfinne som tidigare hette Kristen blir Schejk, låter det precis som den krypande islamisering just sannfinnarna sedan många år tillbaka varnat oss för. Men de som vet någonting om historien vet också att det även under korsfarartiden, då den kristna och den islamiska världen låg i krig med varandra, gick kulturella influenser över fronten i båda riktningar. Ett exempel på detta var polygamin, som även kristna i det allthelgande Heliga landet började ägna sig åt. Jussi Halla-aho, erfarenhetsexperten i polygami och en vår tids korsriddare om någon, befinner sig sålunda på den långa traditionens fasta grund med sin egen konkubin. Deus vult, heter det minsann.

Tavallinen väite persuja puolustelevissa piireissä, persuista itsestään puhumattakaan, on se, että heikäläiset torjuvat vain laiskoja ja suomalaiseen yhteiskuntaan mukautumattomia tulokkaita. Riikka Purran epäinhimillistävät puheet musliminaisista "säkkeinä" osoittavat tällaiset väitteet komeasti vääriksi. Purra paheksui nimenomaan sitä, että musliminainen oli kirjastossa töissä, siis ei laiskana sosiaalituilla: ilmeisesti naisen sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan oli päässyt hyvään alkuun. Itse asiassa kaikki Purran julkisuudessa siteeratut lausumat osoittavat kiistattomasti, että juuri maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan se häntä eniten potuttaakin.

Ett vanligt påstående i de kretsar som tar sannfinnarna i försvar, för att inte nämna sannfinnarna själva, är att partiet bara är emot lata invandrare som inte vill finna sig tillrätta i vår kultur och vårt samhälle. Riikka Purra bevisar med sina avhumaniserande yttringar om muslimska kvinnor att dylika påståenden inte har något i gemen med sanningen. Purra ogillade en muslimsk kvinna som arbetade på ett bibliotek - alltså arbetade i stället för att leva loppan på inkomstöverföringar: uppenbarligen hade denna kvinna redan börjat anpassa sig till samhället. I själva verket tyder alla de yttranden av Purra som citerats i offentligheten på att det är precis de välanpassade invandrarna som mest går henne på nerverna.

Kun Purra oli käymässä Barcelonassa, hän innostui kahdesta asiasta: katalonialaisten nationalismista ja siitä, että tummaihoiset ulkomaalaiset olivat kadulla nöyristelevän kaupustelijan asemassa. Katalonialainen nationalismi ei kuitenkaan missään järkevässä mielessä ole samaa nationalismia kuin äärioikeiston "nationalismi" Suomessa - olemassa on ollut, ja on varmasti edelleenkin, muun muassa vasemmistolaisia, jopa äärivasemmistolaisia katalonialaisia kansallismielisiä (äärioikeiston sankari Francisco Franco ei näet oikein tykännyt katalonian kielestä eikä katalonialaisten erilliskulttuurista). Ja mitä sitten niihin kadulla kaupitteleviin maahanmuuttajiin tulee, Suomessa maahanmuuttajatytöt, myös tummaihoiset muslimitytöt, tuntuvat päätyvän kantakalpeanaamoja useammin lääkikseen opiskelemaan, vaikka ammatinvalinnan ohjaajat tekevät kaikkensa pakottaakseen heidät lähihoitajiksi.

På sitt Barcelonabesök entusiasmerade sig Purra över två saker: den katalanska nationalismen och de mörkhyade utlänningar som var ute på gatorna och ödmjukt sålde krimskrams. Den katalanska nationalismen är dock inte i någon vettig bemärkelse samma nationalism som den som extremhögern i Finland skyltar med. Det har funnits, och finns säkert fortfarande, vänstersinnade, t o m vänsterextrema katalanska nationalister, vilket säkert hängde ihop med att Francisco Franco, extremhögerns hjälte, inte riktigt gillade vare sig katalanska språket eller den separata katalanska kulturen.

Lässytys siitä, kuinka rasismi muka ei tarkoita mitään ja kuinka koko käsite on laajentunut yli rajojensa, saa luvan ainakin Purran osalta loppua. Hänen lausuntojensa perusteella on ilmiselvää, että hän ei halua nähdä vauraita ja hyvän ammatin hankkineita, työteliäitä ja pitkälle koulutettuja maahanmuuttajia Suomessa. Hän haluaa pois nimenomaan sellaiset. Sitä vastoin maahanmuuttajat saavat kaikella muotoa kaupitella massalle ja missukselle rihkamaa. Silloin he näet ovat siinä asemassa, jonka Purrakin on valmis suomaan alempiarvoisina pitämilleen.

Svamlet om hur ordet "rasism" kantänka inte längre betyder någonting och om hur hela begreppet kantänka överansträngts till oigenkännlighet bör sluta, åtminstone vad gäller Purra. Av hennes uttalanden att döma är det självklart att hon inte vill se några välmående, arbetsamma och välutbildade invandrare i respekterade yrken i Finland. Bort med sådana, tycker hon. I stället får invandrare gärna saluföra krimskrams till massa och missus. Då befinner de sig i den ställning i samhället som t o m Purra är beredd att erbjuda de som hon ser som mindervärdiga.

Muuan vanhan blogikulttuurin aikainen tuttavuuteni, joka oli kasvanut kokoomuslaisessa perheessä, määritteli kokoomuslaisuuden ytimen olevan pelko siitä, että ruoka ihan konkreettisesti loppuu pöydästä. Tämä pelko on vuosien varrella ohjannut Kokoomuksen pyrkimystä pitää Suomi maailmalla luotettuna ja arvostettuna kauppakumppanina. Tätä viisasta pelkoa olisi Kokoomuksen syytä osoittaa nyt kun persut tuhoavat kaiken vuosikymmenten mittaan rakennetun.

En kille som jag på gamla bloggkulturens tid kände tillräckligt väl för att träffa honom personligen var uppvuxen i en samlingspartistisk familj. Han definierade kärnan i den samlingspartistiska mentaliteten som en uppriktig ängslan för att inte längre ha råd att köpa mat. Den här ängslan har under årtionden legat bakom Samlingspartiets strävan att göra Finland till en trovärdig, pålitlig och respekterad handelspartner ute i världen. Den här kloka ängslan är någonting Samlingspartiet alltjämt borde känna i sitt hjärta nu, när sannfinnarna håller på att kullkasta allt som under gångna årtionden byggts upp.

Suomen hyvä maine maailmalla perustuu pitkälti siihen, että täällä on oltu valmiita sovittelemaan yhteiskunnan eturyhmien kesken kompromisseja ja tarttumaan muuttuvan maailman antamiin tilaisuuksiin. Ne kompromissit neuvotellaan nimenomaan vastakkaisten poliittisten ryhmien kesken. Persuille sitä vastoin kaikki muut poliittiset ryhmät ja yhteiskunnalliset intressiryhmät ovat pahoja kommunisteja, myös Supo ja elinkeinoelämä. Kompromissi on heille sortoa ja epäreiluutta, ja oikeudenmukaisuutta se että he saavat yksin määrätä. Itse kunkin sopii miettiä, missä määrin tällaisen porukan kanssa on järkevää edes yrittää yhteistyötä.

Finlands goda rykte ute i världen beror främst på att vi har varit beredda att kompromissa mellan intressegrupper och tillgripa de chanser som en värld i förändring har erbjudit oss. Dessa kompromisser förhandlas fram motsatta politiska krafter emellan. För sannfinnarna är däremot alla andra politiska grupper och samhälleliga intressegrupper onda kommunister - också Skyddspolisen och näringslivet. Kompromiss är för dem förtryck och orättvisa, medan det enda rättvisa är att alla andra underkastar sig dem. Är det månne klokt att ens försöka samarbeta med ett sådant gäng?