Vieraskynä Michael Halila: Se että persuilla ei ole edes varsinaista vaaliohjelmaa...

(Toim. huom.: Michael Halilan poliittinen tausta on alun perin libertaristeissa - jos ajattelitte syytellä kommariksi.)

Se, että persuilla ei ole edes varsinaista vaaliohjelmaa, ja aivan keskeisiltä vaikuttavia asioita voidaan puhua milloin mitenkin päin, ei ole heille lainkaan ongelma aivan yksinkertaisesta syystä. Valtaosa persujen äänestäjistä kyllä tietää tasan, miksi he persuja äänestävät, ja ymmärtää aivan hyvin, ettei sitä kannata suoraan mihinkään asiakirjaan kirjoittaa.

Jo siitä asti kun Jussi Halla-aho oli vain blogia pitävä eksentrikko, on ollut täysin selvää mikä tämän liikkeen ytimessä oleva ideologia on. Sille on keksitty aikojen saatossa erilaisia kiertoilmaisuja, milloin "nuivuus" tai suoremmin "maahanmuuttokriittisyys".

Suomalaisen politiikan ja etenkin poliittisen journalismin keskeisin absurdius on se, ettei tätä ideologiaa jostain syystä saa julkisesti nimetä, ja silloin harvoin kun joku sen tekee, sitä pidetään aivan käsittämättömänä hyökkäyksenä.

Laajemmin ajateltuna tää on vaan räikein esimerkki siitä, miten oikeiston ideologioita ei lainkaan kohdella ideologioina, vaan ne häivytetään. Ikään kuin rasismi olisi vääjäämättä ja ikuisesti olemassaoleva luonnonvoima, josta ei edes kannata puhua. Miljardien leikkaukset on vain pakko tehdä. Oikeiston veroalennuksilla ei voi olla negatiivisia vaikutuksia. Poliisin toimintaa ohjaa pelkästään puhdas laki. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Kaikki nämä ovat neutraaleja, itsestäänselviä faktoja.

Tästä syystä ei ole mitenkään yllättävää, että Yleisradio julkaisee vaalien alla "koulukoneen", joka syyllistää S2-oppilaita koulujen ongelmista, ja "leikkauspelin", joka pakottaa meille oikeiston talouspolitiikkaa. Kaikkien Suomen isojen medioiden poliittinen linja on peittelemättömän oikeistolainen. Kaikki niistä myötäilevät rasisteja, hyssyttelevät ilmastokriisiä ja lietsovat velkahysteriaa.

Mutta kun tätäkään ei saa sanoa. Se on niin hirvittävän epäkohteliasta. Suoranainen loukkaus.

Näin meillä saadaan aikaiseksi näitäkin vaaleja hallitseva tilanne: siellä, missä pitäisi olla todellinen poliittinen keskustelu taloudesta, arvoista ja ihmisoikeuksista, on ammottava hiljaisuus ja keskiluokkaista hymistelyä.

Uusliberaalin leikkauskonsensuksen kyseenalaistajat marginalisoidaan haihattelevina, vastuuttomina utopisteina, joilla on joku kamala _ideologia_. Oikeistolaiset ideologit esitetään sankarillisina realisteina, jotka Uskaltavat Tehdä Vaikeita Päätöksiä.