Lyhyt Hännikäis-päivitys

 Helsingin Sanomien tuleva päätoimittaja Timo "Hevosen kyrpä" Hännikäinen on (lähde: Punkinfinland-foorumi) sanonut, etteivät häntä kiinnosta mitkään transhumanistiset teknologiat, vaan tajunnan laajentaminen LSD:llä. Vaikka periaatteesta vieroksunkin kaikenlaisia päihteitä, olen kyllä sitä mieltä, että siinä voittavat sekä Hänski itse että koko suomalainen yhteiskunta, jos hän narkkaa itsensä truit tööt tättärää tillintallin. Olisi myös monella tapaa mielenkiintoista nähdä hänen tekevän sen ajantasaisessa striimilähetyksessä. 

Mitä helkuttia nyt taas, luulin että tällainen sekoilu oli lopetettu? Vad fan är det nu igen, jag som trodde att det var förbi med sånt här?

 Markku Kivinen. aiemmin Aleksanteri-instituutin johtaja, on soluttautumassa Vasemmistoliiton vaaliehdokkaaksi tekemään myyräntyötä sekä Putinin että persujen puolesta. Kivinen on antanut Kansan Uutisille haastattelun, josta ilmenee, että hän ei ole oppinut yhtään mitään sitten Aleksanteri-instituutin aikojen. Kyseinen instituutti on tunnettu venäläismielisestä tutkimusotteestaan, jota on arvosteltu ulkomailla asti. Myös virkojen miehitys on tehty vähän miten sattuu, sillä Markku "Ei se Venäjä Krimiä ota eikä ainakaan Ukrainaan hyökkää" Kangaspuro, Kivisen seuraaja instituutin johtajana, nousi virkaansa ilman avointa kilpailua.

Markku Kivinen, tidigare direktör för Alexanderinstitutet, håller på att infiltrera Vänsterförbundet som valkandidat för att göra mullvadsarbete åt både Putin och sannfinnarna. Kivinen har i en intervju med Kansan Uutiset i praktiken medgett att han inte lärt sig någonting sedan han lämnat institutet. Institutet är välkänt för Rysslandvänlig forskning som kritiserats t o m utanför Finland. Också tillsättningen av tjänsterna på institutet förefaller gå för sig lite si och så, för Markku Kangaspuro efterträdde Kivinen utan att ha några konkurrenter. Kangaspuro är välkänd för sina uttalanden om att Ryssland inte skulle ockupera Krim eller invadera Ukraina.

Haastattelun otsikossa Kivinen toki myöntää, että Venäjä vaikuttaa yhä enemmän fasistiselta eikä maassa ole mitään vasemmistolaista. Tämän jälkeen hän kuitenkin valuu takaisin instituutille tyypilliseen yya-retoriikkaan. Ukrainan pitäisi hänen mielestään pyrkiä rauhan, ei sodan, voittamiseen, ja Venäjän kanssa pitäisi olla välilöissä. Ja tietystikään Ukraina ei saisi vaatia kaikkia alueitaan takaisin.

I rubriken på intervjun medger Kivinen visserligen att Ryssland gör ett allt mera fascistiskt intryck och att det är ingenting "vänster" med landet. Därefter glider han dock ner till den vsb-retorik som institutet så gärna skyltar med. Enligt honom borde Ukraina vinna freden, inte kriget, och med Ryssland borde man liksom eftersträva vänliga relationer. Och naturligtvis borde Ukraina inte kräva att återfå sina ockuperade områden.

Tajuaako Kivinen ollenkaan miten moraaliton hänen positionsa on? Tajuaako hän, että jos Ukraina luovuttaa Venäjälle alueita, alueiden asukkaat joutuvat mielipuolisen murhaajavaltion armoille? Hän voisi yhtä hyvin vaatia, että Hitlerin kuolemanleireihin luovutettaisiin juutalaisia kaasutettaviksi hyvän tahdon eleenä.

Inser Kivinen inte hur omoralisk hans position är? Inser han inte vad det innebär om Ukraina avträder områden till Ryssland - att invånarna då överlåts till en vansinnig mördarstats nåder? Han kunde lika väl kräva att man som goodwillgest överlät judar till Hitler för att gasas ihjäl i dödslägren.

Ajetaanpa poijat...

Ajetaanpa poijat kyydillä, 

kyllä Puuttini kyydin maksaa.

Puuttinin talliss' on sellainen hepo,

että kyllä se juosta jaksaa.

Vaskesta on varsa ja dieselistä henki

ja renkailla kengitetty.

Sillä on montakin mammanpoikaa

Siperiaan kyyditetty.

Hesarin toimittajat oikeuden edessä - Helsingin Sanomats journalister inför rätta

Alkaneen joulukuun aikana saadaan tuomio Viestikoekeskuksen (nyttemmin lakkautettu erillisenä laitoksena ja sulautettu osaksi puolustusvoimien tiedustelupalvelua) tietovuotoasiassa. Kysehän on tästä jo viiden vuoden takaisesta lehtijutusta, jonka yhteydessä Helsingin Sanomien toimittajat joutuivat epäillyiksi turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tai sen yrityksestä. Totean jo alkajaisiksi, että jos toimittajille heilahtaa häkki, en sääli heitä yhtään. Toivon että heiltä katkeaa mediaura siihen paikkaan, mutta sitä ei toki tapahdu - se kohtalo on varattu minunlaisilleni kaikista syytteistä vapautetuille.

Nu i december kommer det att bli domslut i brottmålet kring informationsläckan om Signalprovanstalten (den finländska motsvarigheten till Försvarets radioanstalt i Sverige; i dag har Signalprovanstalten nedlagts som separat institution och uppgått i finländska försvarets underrättelsetjänst). Det rör sig om en redan fem år gammal tidningsartikel, som ledde till att journalister på dagstidningen Helsingin Sanomat blev misstänkta för att ha avslöjat eller försökt avslöja en försvarshemlighet. Redan i början konstaterar att jag inte tycker synd om dessa murvlar om de blir dömda till frihetsstraff. Helst borde det bli slutet för deras karriär i medierna, men det är ett fåfängt hopp - det ödet är reserverat för mina likar, som frikänts från alla åtal.

Viestikoekeskus on vuosikymmeniä ollut jokseenkin groteskin mielenkiinnon kohde. Se on nähty jännänä salaisena James Bond -juttuna ja sen on uskottu puuhaavan Suomen puolustusvoimille sopimattomia hommia. Minun nuoruudessani tällainen lapsellinen intoilu ja kauhistelu oli lähinnä vasemmistolle ominaista. 

Anstalten har under åren varit föremål för ganska groteskt intresse. Den har uppfattats som en spännande, hemlighetsfull James Bondinstitution, och man har inbillat sig att den håller på någonting som inte är korrekt för Finlands försvarsmakt. I min ungdom har det varit främst vänstern som ägnat sig åt sådana spekulationer.

Tiedämmehän, että laitavasemmisto, myös se osa laitavasemmistosta, joka piti itseään kovinkin kriittisenä Neuvostoliittoa kohtaan, oli perinnesyistä taipuvainen esiintymään hyvien idänsuhteiden vaalijana. Sen mielestä oli periaatetasolla sopimatonta, että Suomessa oli salaisia signaalitiedustelulaitoksia, joissa mahdollisesti kuunneltiin Neuvostoliiton sotilaallisia sanomia. Sellainen näet oli itänaapurin tahallista ärsyttämistä, ja koska itänaapuri koettiin eräänlaiseksi oikulliseksi jumalolennoksi (eikä vain vasemmistopiireissä), oli syytä pelätä tämän jumalan kostavan.

Vi vet ju att radikalvänstern, inklusive den del av radikalvänstern som ansåg sig vara mycket kritiskt inställd till sovjetkommunismen, av traditionsskäl ville uppträda som garant för fredliga relationer med den östra grannen. Att det fanns hemliga inrättningar som idkade signalspaning genom att avlyssna Sovjetunionens militära meddelanden var någonting radikalvänstern av principskäl såg på med oblida ögon. Sådant tyckte man innebar att medvetet störa och irritera grannen, och grannen framstod, inte bara för vänstern, som en sorts lättretad gudom - och denne gud skulle säkert hämnas, var man rädd.

Näinä YYA-mentaliteetista vapautuneina aikoina voisi luulla, että puolustusvoimien tarvetta varjella salaisuuksiaan ymmärrettäisiin paremmin. Mutta kissan viikset. Tietokonenörttien keskuudessa esiintyy sellaista naiivia vapaudenpalvontaa (sen poliittinen ilmaus on tietysti oikeistolibertarismi, mutta läheskään kaikki vapaudenpalvojanörteistä eivät koe olevansa libertaristeja eivätkä oikeistolaisia), jonka näkökulmasta salaisten tietojen paljastaminen on itsetarkoituksellisesti hyvä juttu. Ja ilmeisesti tämä vapaudenpalvonta rehottaa myös mediassa.

I dessa vsb-fria tider kunde man kanske inbilla sig att man hade mer förståelse för försvarets behov att slå vakt om sina hemligheter. Men katten också. Under datornördar finns det en hel del naiv frihetsdyrkan ur vars synvinkel det är ett egenvärde att avslöja vilken hemligstämplad information som helst. Det är vanligen högerlibertarianismen som är det politiska uttrycket för dylik frihetsdyrkan, men det är inte tillnärmelsevis alla frihetsdyrkande nördar som ser sig som libertarianer eller högermän. Tydligen grasserar denna frihetsdyrkan också bland mediemurvlarna.

Tästähän johtuu esimerkiksi Edward Snowdenin ja Julian Assangen (mielestäni ilmiselvien ja pesunkestävien venäläisvakoojien) nostaminen jonkinlaiseksi sankareiksi ja pyhimyksiksi. Kuitenkin snowdenilais-assangelaistyyppisen paljastelun looginen seuraus on, että vaikkapa todistajansuojelussa olevien kruununtodistajien ja mafian suurilmiantajien uudet nimet ja osoitteet pitää paljastaa vain siksi, että kansalla, tota, on niiku oikeus tiätää, tiäksä. Mafian kummisetä 'Nghiulinu Tuttolomondo (nimi muutettu) kiittää kauniisti siitä, että vapaushössöttäjä säästää aikaa hänen picciottoiltaan: ei tarvitse organisoida etsintöjä omin voimin, riittää kun lähettää murhaajat paljastettuihin osoitteisiin.

Därför framställs ju t ex Edward Snowden och Julian Assange (som enligt min mening är uppenbara och tvättäkta ryska spioner) som någon sorts hjältar och helgon. Ändå är den logiska följden av den avslöjandemani som Snowden och Assange representerar att de kronvittnen och storangivare av maffiahemligheten också ska prisgivas för offentligheten, eftersom "folket liksom bör få veta vetdu". Maffiagudfadern 'Nghiulinu Tuttolomondo (okej, namnet är fiktivt) tackar vackert frihetsentusiasterna för att ha sparat tid för hans picciotti: maffian behöver inte organisera egna sökningar, mördarna kan direkt sändas ut till de adresser som frihetsdyrkarna offentliggjort.

Samanlainen asenne tuntuu olevan takana siinä että Hesari urkki Viestikoekeskuksen asioita. Kansalla tota on niiku oikeus tiätää, tiäksä, mutta ei edes mietitä, miksi kansalla tota pitäis niiku olla oikeus tiätää tiäksä. Suomi on kaikesta huolimatta aika vapaa maa noin yleisesti - itse luotan kokemukseni perusteella oikeuslaitokseen määrättömän paljon enemmän kuin mediaan - ja kun täällä jotain salaiseksi julistetaan, siihen on asialliset perusteet eikä kyse ole mistään diktaattorin mielivallasta. Mutta Hesarin toimittajat lähtivät soitellen tekemään mafiosojen - tällä kertaa venäläisten mafiosojen (Venäjällä mafiosot ovat osa valtiokoneistoa) - työtä heidän puolestaan.

En liknande attityd förefaller ligga bakom Helsingin Sanomats försök att snoka i Signalprovanstaltens angelägenheter. Folket bör liksom få veta vetdu, men man frågar sig inte ens, varför folket liksom bör få veta vetdu. Finland är trots allt ett relativt fritt land sådär i största allmänhet - jag för min del litar mer på rättsväsendet än på medierna och har personliga skäl till detta - och om någonting hemligstämplas i vårt land beror detta på sakliga skäl och inte på något diktatoriskt godtycke. Men redaktörerna på Helsingin Sanomat gjorde det till sin mission att springa ärenden åt maffian - i detta fall åt ryska maffian, som är hopplöst sammanflätad med statsmaskineriet.

Jos Viestikoekeskuksen toiminnassa on jotain päivänvaloa kestämätöntä, kyllä sitä saa tutkia ja selvittää. Mutta paljastuiko tässä tapauksessa mitään sellaista? Ei. Paljastui lähinnä se, että Puolustusvoimilla on velvollisuus harjoittaa signaalitiedustelua, että Puolustusvoimat velvollisuutensa mukaisesti harjoittaa signaalitiedustelua ja että tämän toiminnan on luonteensa vuoksi oltava salaista. Oli siinäkin kauhea skandaali. Seuraavaksi sankarijournalistit paljastavat varmaankin, että armeija on valmistautunut ampumaan kohti ja kovilla siinä tapauksessa, että venäläisiä solttuja alkaa tulla pyssyjen kanssa organisoidusti rajan yli. Hirveetä!

Om det är någonting skumt med vad Signalprovanstalten håller, eller höll, på med, så är det fritt fram att utreda det. Men avslöjades det någonting sådant i det här fallet? Nej. Det som avslöjades var att försvaret får utöva signalspaning, att försvaret så som det bemyndigats att göra utövar signalspaning och att denna verksamhet p g a sin karaktär bör ske i hemlighet. Vilken skandal, javisst. Nästa gång ska väl journalismens hjältar också offentliggöra den toppenhemlisen att armén är förberedd att ge verkanseld på ryska soldater om dessa beväpnade och välorganiserat kommer på besök utan inbjudan. Va hemskt!

Paljastusjuttua perusteltiin sillä, että tiedustelulakeja oltiin uusimassa ja että tämä uhkasi kansan yksityisyyttä ja vapautta. Perustelu ontuu. Tiedustelulakien muuttamisesta tai niiden muuttamatta jättämisestä  tulee voida käydä keskustelua, se on selvä, mutta siihen ei tarvita salaiseksi julistettuja papereita, joita Hesarin haltuun oli ilmeisesti joutunut isoja pinoja.

Avslöjandena motiverades med att det var meningen att inom kort ändra på spaningslagarna och att detta hotade folkets privatliv och frihet. Motiveringen var mindre trovärdig. Det är klart att man bör kunna föra offentlig diskussion om huruvida nya spaningslagar ska se ut och hur sagda lagar ska se ut, men att låta en dagstidning, som Helsingin Sanomat, lägga beslag på massor av hemliga dokument förefaller inte behövas för att inleda en sådan diskussion.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osasto asettui tietysti tukemaan Helsingin Sanomia, mutta on kuvaavaa, että sen puheenjohtaja Ilkka Nousiainen erosi vuoden 2017 lopussa katsottuaan Helsingin Sanomien "ampuneen liian järeällä tykillä" levitellessään salaiseksi julistettua materiaalia. Valitettavasti Nousiainen jäi vaille ymmärtämystä omassa järjestössään, koska sitäkin tuntuu ohjaavan "kansalla kato on niiku oikeus tiätää tiäksä" -periaate.

Den finska avdelningen av organisationen Reportrar utan gränser tog naturligtvis ställning för Helsingin Sanomat i det här debaclet, men det är betecknande att dess ordförande Ilkka Nousiainen redan i slutet av år 2017 avgick som protest mot att Helsingin Sanomat genom att prisge hemligstämplat material hade gjort övertramp. Dessvärre möttes Nousiainen inte med förståelse inom organisationen, för vilken principen "folket bör liksom få veta vetdu" är viktigare än någonting annat.

Sotilastiedustelun päällikkö Harri Ohra-aho otti asiasta käydyssä keskustelussa hyvinkin sovinnollisen kannan. Hän katsoi, että sotilastiedustelu voisi tietyin ehdoin osallistua kansalaiskeskusteluun ja kertoa työnsä yleisistä periaatteista. Jos kerran tiedustelulakien uudistuksesta oltiin huolissaan yksilönvapauksien kannalta, olisi voitu kysyä sotilastiedustelulta suoraan, millaisin periaattein esimerkiksi yksityishenkilöiden toimia valvotaan tai valvottaisiin - ja jos olen tulkinnut Ohra-ahoa oikein, tähän hänkin olisi ollut valmis.

Försvarsmaktens spaningschef Harri Ohra-aho intog en mycket försonlig hållning i diskussionen. Han tyckte att militärspaningen på vissa villkor kunde delta i medborgerlig diskussion och redogöra för de allmänna principerna som styr dess arbete. Var man på riktigt oroade över nya lagar om militärspaning. kunde man faktiskt ha riktat en direkt fråga till den militära underrättelsetjänsten om hur man t ex övervakar eller skulle övervaka privatpersoner - och om jag rätt förstått Ohra-aho, skulle han också ha varit beredd till detta. 

Käteen jää se, että Helsingin Sanomien toimittajat ovat tässä itsetarkoituksellisesti horjuttaneet yhteiskunnan instituutioita vieläpä ilmeisestikin lakeja rikkoen. Tämän voisi antaa anteeksi, jos heillä olisi ollut jonkinlainen yleinen etu puolustettavanaan. Ei kuitenkaan ollut. He puolustavat "sananvapautta", myös nettivainoajien, rasistien ja Venäjän trollien sananvapautta. Toisin sanoen he toimivat nettivainoajien, rasistien ja Venäjän trollien tahdottomina lakeijoina.

Med facit i hand konstaterar jag att journalisterna på Helsingin Sanomat här som självändamål rubbat samhällets institutioner - det förefaller t o m uppenbart att de därvid brutit mot lagen. Även detta kunde man förlåta om de hade gjort det för att försvara någon sorts samhällsintresse. Det gjorde de inte. De försvarar "uttrycksfriheten", också onlineförföljarnas, rasisternas och de ryskstyrda trollens uttrycksfrihet. Det här betyder att de verkar som viljelösa lakejer åt onlineförföljare, rasister och ryska troll.

Mikä on Reichsbürger-liike? Vad är Reichsbürgerrörelsen för någonting?

 Saksassa paljastuneen natsiterroristien juonen taustalta löytyy äärioikeiston liepeillä kummitteleva Reichsbürgerien eli "valtakunnan kansalaisten" liike. "Valtakunnan kansalaisuus" tarkoittaa sitä, että liikkeen jäsenet eivät tunnusta nykyistä Saksan liittotasavaltaa lailliseksi Saksaksi, vaan julistautuvat sitä edeltävän Saksan valtakunnan kansalaisiksi. Tämä tarkoittaa tietysti Natsi-Saksaa, jos kohta Reichsbürgerien tärkeimpänä tunnuksena toimivat ensimmäisen maailmansodan lopussa romahtaneen Saksan keisarikunnan liput. Tässä kuitenkaan ei juuri ole kyse muusta kuin hämäyksestä: natsilippujen liehuttaminen on Saksassa laitonta, joten niiden sijasta on pakko turvautua muihin historiallisiin lippuihin.

I Tyskland har det avslöjats en nazistisk-terroristisk komplott, bakom vilken det spökar en rörelse som kallas Reichsbürgerbewegung, "rörelsen för medborgarna i Riket" och som står extremhögern nära. "Medborgarna är Riket" betyder att medlemmarna i rörelsen inte accepterar det nuvarande Tyskland som en laglig stat, utan påstår sig vara medborgare i ett äldre och mer autentiskt tyskt "Reich". Det här bör givetvis helst tolkas som Nazityskland, låt vara att Reichsbürgergänget helst hissar upp flaggorna från tyska kejsarriket, det rike som kraschade i första världskrigets slut. Men det här handlar bara om att slå blå dunster i ögonen på alla andra: det är laga förbud mot hakkorsflaggor i Tyskland, så i stället ser sig högerextremisterna tvungna att ta till andra historiska flaggor.

Kuten kaikki muutkin äärioikeistolaiset liikkeet nykyään, myös Reichsbürgerit ovat amerikkalaisen esikuvan häthätäinen kotoutusyritys. Yhdysvalloissa on toiminut jo maailman sivu erilaisia aidomman ja oikeamman Amerikan elvytysliikkeitä, joiden jäsenet, "suvereenit kansalaiset" (Saksassa myös Selbstverwalter, "itsensähallinnoijat"), julistavat poliisin pidättäessä, että heitä eivät liittovaltion lait koske, koska he eivät tunnusta liittovaltiota. Tähän touhuun liittyy yleensä erilaisia huijauksia, koska se perustellaan huuhaajuridiikalla, joka tekee vaikutuksen vain hölmömpiin.

Som alla andra högerextrema rörelser i dag är också Reichsbürgerrörelsen egentligen någonting man importerat från Amerika. I Förenta Staterna har det sedan länge verkat allehanda rörelser som säger sig försöka återuppliva ett mera äkta och autentiskt Amerika. Deras medlemmar, som kallar sig "suveräna medborgare" (i Tyskland finns det också ordet Selbstverwalter, "självförvaltare"), protesterar alltid när polisen tar fast dem att de inte erkänner förbundsstaten. Det är ofta mångahanda bedrägerier som hänger ihop med det här: ideologin underbyggs med pseudojuridisk trams, som bara imponerar på de mest korkade.

Jo vuosia sitten totesin, että Homma-foorumilla yksi jos toinenkin jässikkä oikeuttelee rasismiaan viittaamalla yksittäisiin lakikirjan sitaatteihin, joita hän pitää jonkinlaisina vapaudut vankilasta -kortteina. Hommalla on tietysti omat lakimiehensä valmiina kynimään putipuhtaiksi nämä tällaiset huijattavat hölmöt. Riittävän lipevä pykälänvääntäjä voi esimerkiksi lupautua hommalaisen edustajaksi aivan toivottomassa oikeusjutussa, ja kun hommalainen sitten häviää juttunsa, lakimies toteaa, että näin epäreiluksi ovat vihervasemmistolaiset lain virittäneet, eikä rehellinen (heh) asianajaja voi sille mitään, mutta maksathan veli hyvä toki kulunkini. Ja koska hommalainen on juuri niin typerä, ettei hän voi myöntää joutuneensa huijatuksi, hän jatkaa pennostensa haaskaamista vaikka ylimpään oikeusasteeseen saakka.

Redan för ett antal år konstaterade att det är en och annan typ på det högerextrema webbforumet Homma som motiverar sin rasism med enstaka citat ur lagboken och inbillar sig att det rör sig om någon sorts fribrev. På Hommaforumet vimlar det naturligtvis av jurister beredda att plundra dessa lättlurade stollar på överloppspengar. En tillräckligt klipsk brännvinsadvokat kan till exempel representera en hommait i en helt hopplös rättssak, och när hommaiten sen förlorar sin sak, konstaterar advokaten bara att grönvänstern också kommit åt att förvränga lagen så att en ärlig (ha!) jurist inte kan göra någonting åt det - men här är min räkning, kära vän, som du säkert ska betala. Och hommaiten är så urdum att han inte kan medge att han blivit lurad - han fortsätter att föra vidare sin rättssak ända upp till högsta instansen, trots att han bara bliv av med sina pengar.

Huijarilakimiehet tietysti ovat näiden piirien harmittomin ilmiö. Itse asiassa he saattavat tehdä yhteiskunnalle jopa palveluksen vapauttaessaan varakkaammat äärioikeistolaiset rahojensa taakasta. Mutta kuten tämä Saksankin tapaus osoittaa, näissä porukoissa riittää terroristista potentiaalia, ja siksi äärioikeistolaiset hörhösakit tulisi yhteiskuntarauhan nimissä panna kuriin lihaa säästämättä ja luodeista tinkimättä.

Brännvinsadvokaterna är givetvis de minst skadliga i dessa kretsar. Egentligen gör de samhället t o m en tjänst genom att frigöra de mer förmögna högerextremisterna från penningbördan. Men som fallet med den nyligen i Tyskland avslöjade ligan bevisar, ligger det en hel del terroristisk potential i dessa kretsar, och därför borde högerextrema grupper av tokstollar obarmhärtigt sättas på sin rätta plats i marginalens marginal. 

Sitä kyllä olen miettinyt, mikä voisi olla Reichsbürger-liikkeen suomalainen vastine. Suomessa ei ole ollut sellaista isoa murrosvaihetta kuin siirtyminen vanhasta keisarikunnasta Weimarin tasavaltaan ja toisaalta natsi-Saksasta sodanjälkeiseen liittotasavaltaan. Suomen perustuslakia on toki paranneltu pikku hiljaa, mutta puheet ensimmäisestä, toisesta jne. tasavallasta eivät vastaa mitään suuria perustuslakimuutoksia. Äärioikeisto joutuisi siis vaatimaan paluuta tsaarivallan aikaiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Det är nog en bra fråga att reflektera över, vad som kunde utgöra en finsk motsvarighet till Reichsbürgerrörelsen. I Finland har det inte förekommit sådana stora brytningsskeden som övergången från gamla kejsarriket till Weimarrepubliken eller från Nazityskland till Förbundsrepubliken Tyskland. Finlands grundlag har visserligen av och till utvidgats och reformerats, men snacket om "första republiken", "andra republiken" osv. motsvarar inte några stora författningsändringar. Extremhögern skulle sålunda vara tvungen att kräva återgång till Storfurstendömet Finland.

Veteraanien mollaamisesta (uusinta vuodelta 2021) - Om att smutskasta krigsveteranerna (repris från år 2021)

 Joulukuussa käytiin jonkin verran keskustelua siitä, missä määrin käsitys sotaveteraanien haukkumisesta ja halveksimisesta kuusi-seitsemänkymmenluvuilla pitää paikkansa. Niinkin äärioikeistoystävällisenä tunnettu tutkija kuin Markku Jokisipilä oli mennyt sanomaan, että sotaveteraanien huono kohtelu olisi ollut pitkälti myytti. "Journalisti" Ulla Appelsin, joka käyttää perinteisen isänmaallisuutemme elementtejä aseenaan mm. rasismin vastustajia vastaan - asettuen näin Venäjän tukeman äärioikeistomme kannatusjoukkoihin - oli pahentunut Jokisipilän puheista. Siksi asiantuntevat historioitsijat Katja-Maria Miettunen ja Jussi Jalonen ottivat asiaan kantaa Twitter-viestiketjuilla. Koska aihe kiinnostaa, minulla on jo pitkään ollut suunnitelmissa ao. ketjujen referointi ja kommentointi.

I december fördes det diskussion om och i vilken utsträckning det stämmer att krigsveteraner på sextio- och sjuttiotalet utskälldes och smutskastades. En så extremhögervänlig historieforskare som Markku Jokisipilä hade nämligen påstått att det snarare var en myt att krigsveteranerna vanvördades av unga radikaler. "Journalisten" Ulla Appelsin, som utnyttjar element av vår traditionella fosterländskhet som retoriska vapen bl a mot antirasister - och tar härigenom vår ryskstyrda extremhöger i försvar - hade uttryckt ogillande av Jokisipiläs åsikter. Därför tog de sakkunniga historikerna Katja-Maria Miettunen och Jussi Jalonen ställning till saken med meddelandekedjor på Twitter. Intresserad av temat som jag är har jag länge planerat att skriva en särskild bloggdrapa för att sammanfatta och kommentera dessa meddelandekedjor.

Pohjustukseksi totean, että veteraanikeppihevosella ovat aina ratsastaneet kaikenlaiset hevoshullut, eivätkä vähiten Appelsinin kaltaiset kyyniset ja moraalittomat journalistit. Nämä hyväksikäyttäjät ovat sitten koettaneet leimata kaiken heitä itseään kohtaan esitetyn kritiikin "veteraanivastaisuudeksi". En ole ollut halukas kiistämään kaikkia puheita veteraanivastaisesta vasemmistosta, mutta omissa mielikuvissani tyypillisempi puheenvuoro siltä suunnalta on Hectorin (aikoinaan hyvinkin vasemmistolaisen lauluntekijän) kappale "Tuntematon sotilas".

Till att börja med konstaterar jag att veteranerna alltid varit en populär käpphäst att rida på, och hästvännernas klubb har alltid inkluderat cyniska och omoraliska journalister av Appelsins snitt. Dessa exploatörer har sedan försökt utmåla all kritik mot dem själva som "veteranfientlighet". Jag har av gammalt inte varit villig att blankt förneka alla historier om en veteranfientlig vänster, men i min föreställning är t ex Hectors låt "Tuntematon sotilas" ("Okänd soldat") ett mycket mera typiskt vänsteryttrande om detta tema. (Hector var på sin tid känd som en öppet vänstersinnad låtmakare.)

Kappale kuvaa sodan jälkeen alkoholisoitunutta ja spurguuntunutta sotaveteraania, joka viimeisessä säkeistössä menehtyy lumikinokseen. Tämä tuntematon sotilas on tietysti syntyjäänkin vasemmiston periaatteessa puolustamaa köyhälistöä, joka on saanut varsin niukat eväät elämään: "faija tietä pitkin laittoi, kun mä täytin kymmenen". Jos Hectorin laululla poliittista sanomaa on, se on lähinnä moite porvarillista isänmaallisuutta vastaan: käytitte hyväksenne tällaisia "tuntemattomia sotilaita" ettekä antaneet heille mitään korvaukseksi sotavammoista ja -traumoista.

I låten berättas det om en krigsveteran som blivit en alkoholiserad lodis och som i den sista versen dör i snödrivan. Den här okände soldaten är givetvis sedan sina barnaår en representant för det av vänstern i princip försvarade proletariatet och har inte direkt fötts med en silversked i munnen: "när jag fyllde tio år, sa pappan att jag nu skulle gå hemifrån". Hade Hectors låt något politiskt innehåll var det främst en förebråelse riktad mot borgerlig patriotism: sådana här "okända soldater" utnyttjade ni utan att ge dem någon ersättning för deras krigsskador och psykiska trauman.

Poliittista ratsastamista veteraaneilla oli tietysti omalla tavallaan myös Hectorin kappale. Kuten Jalonen Twitter-ketjussaan korosti, käytännössä kaikki puolueet pyrkivät ajamaan sotaveteraanien asiaa: näytteeksi hän myös esitti lehtileikkeen Hämeen Yhteistyö -sanomalehdestä (kyseinen lehti oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton eli Vasemmistoliiton edeltäjän Pohjois-Hämeen piirin julkaisu), jossa ohjeistettiin "työläissotainvalideja" hyödyntämään heille tarjolla olevia sosiaalietuja. Vasemmistopuolueiden sanoma oli "äänestäkää sotaveteraanit meitä, koska ajamme teille oikeita etuja ja korvauksia, porvarit vain kiillottavat kilpeään teidän verellänne", porvarien taas "äänestäkää sotaveteraanit meitä, me pidämme teidät kunniassa, vasemmisto haluaa sosialismin, jossa teitä ei arvosteta eikä suvaita".

Hectors låt kan givetvis också ses som en sorts politiskt utnyttjande av veteranerna. Som Jalonen i sin Twitterkedja påpekade, ville i praktiken alla politiska partier föra krigsveteranernas talan, vilket han illustrerade med ett urklipp från den nordtavastländska vänstertidningen Hämeen Yhteistyö: urklippet uppmanade "arbetarkrigsinvalider" att ansöka om de sociala förmåner de var berättigade till. Vänsterpartiernas budskap lydde: "rösta på oss, krigsveteraner, för vi ska dela ut riktiga förmåner och ersättningar till er, borgarna vill bara polera sin image med ert blod", borgarnas däremot: "rösta på oss, krigsveteraner, vi ska försvara er heder, vänstern vill införa ett socialistiskt system där ni varken uppskattas eller tolereras".

Mitä tulee paljon puhuttuun veteraanien pilkkaamiseen, Jalonen ottaa puheeksi vuonna 1968 - siis selvästi ennen taistolaisuuden 70-lukua - Tampereella järjestetyn mielenosoituksen, jossa nuoret vasemmisto-opiskelijat lauloivat punakaartilaishoilotuksia ja julistivat kylteissään sotaveteraanien uhrin olleen turha. Mielenosoitus oli kuitenkin suunnattu ennen kaikkea Suomen vapaussodan voiton 50-vuotisjuhlaa vastaan, ja mielenosoittajien joukossa oli myös sisällissodan punaveteraaneja, vanhoja ihmisiä, joiden katkeruus valkoista Suomea kohtaan oli heidän elämänkokemuksensa perusteella inhimillisesti ymmärrettävää: Jalosen mukaan tilaisuudesta joutui poliisin suojiin 64-vuotias mies - siis sisällissodan aikana 14-vuotias poika, ja itse kukin voi kuvitella, mitä hän oli silloin poikasena joutunut näkemään ja kokemaan.

Vad sedan gäller själva smutskastningen av veteraner, tar Jalonen upp en demonstration i Tammerfors år 1968, dvs i god tid före sjuttiotalsstalinismen, där unga vänsterstudenter sjöng rödgardistiska slagdängor och förkunnade i sina skyltar att krigsveteranernas offer varit förgäves. Demonstrationen var dock riktad främst mot 50-årsjubileet av segern i Finlands frihetskrig, och bland demonstranterna skymtade även röda veteraner från inbördeskriget, gamla människor, som var bittra på vita Finland - en bitterhet som utifrån deras livserfarenhet ter sig som mänskligt förståelig. Enligt Jalonen anhöll polisen på demonstrationen en 64-årig man - som alltså varit 14 år gammal under inbördeskriget: var och en kan föreställa sig vad han i den åldern fått se och uppleva.

Kyseessä ei siis ollut vain poispilatun nuorison kyynistely ja vasemmistonihilistinen provosointi, vaan kyse oli myös sisällissodan muistoista. Koko itsenäisen Suomen historiaa on luonnehtinut jako kahteen, joka esimerkiksi vielä minun lapsuudessani näkyi siinä, että työväenurheilijat ja porvariurheilijat eivät mahtuneet edes samoihin urheiluliittoihin saati urheiluseuroihin. Tässä on ollut kyse paljon syvällekäyvemmästä kuin missään "taistolaisuudessa": asiasta, joka on jakanut myös sotaveteraaneja.

Det handlade alltså inte om bortskämda ungdomars cyniska pose och vänsternihilistiska provokationer, utan också om minnen från inbördeskriget. Hela det självständiga Finlands historia har präglats av tudelning, vilket ännu i min barndom syntes i att arbetaridrottare och borgerliga atleter inte rymdes vare sig i samma idrottsförbund eller -föreningar. Det här är inte en fråga om sjuttitalsstalinister, det här är en schism som gått igenom hela samhället, inklusive krigsveteranerna.  

Jalonen mainitsee toisenkin tapauksen, vuodelta 1960, siis ennen suurten nuorisoprotestien 1960-lukua ja ennen taistolaisuutta - muistutan, että mitään Vietnamin sodan vastaisen liikkeen vauhdittamaa antiamerikkalaisuutta ei Suomessa tuolloin ollut, ja vuonna 1963 nuoriso hihkui riemusta Lyndon Johnsonin vieraillessa Helsingissä. Silloin USA totisesti oli "vapaan maailman johtaja", luultavasti merkittävässä määrin myös vasemmistolaisten mielestä - olivathan amerikkalaiset olleet natseja nujertamassa, ja "amerikkalaisuus" lienee tuonaikaisessa tietoisuudessa tarkoittanut myös amerikkalaista ammattiyhdistysliikettä ja siitä vaikutteita saaneita suomalaisia ay-jyriä, etunenässään syndikalisti ja Merimies-Unionin johtaja Niilo Wälläri.

Jalonen nämner ett annat exempel från år 1960. Det var alltså före de stora ungdomsprotesterna på sextiotalet och före ungstalinismen. Då fanns det i Finland inte ännu någon antiamerikanism av den sorten som inspirerades av rörelsen mot Vietnamkriget: när dåvarande vicepresident Lyndon Johnson år 1963 besökte Helsingfors, var det precis ungdomarna som välkomnade honom med jubelrop. Då var USA minsann "ledaren för fria världen", och det tyckte i ingen ringa utsträckning också vänstermänniskorna. Amerikanerna var ju med om att bekämpa nazismen, och "amerikanska influenser" torde dåförtiden också ha förknippats med amerikansk fackrörelse, som inspirerat en hel del fackpampar i Finland, inte minst syndikalisten och ledaren för Sjömans-Unionen, Niilo Wälläri.

Mutta mikä se Jalosen toinen esimerkki oli? Se sijoittui Hämeenkyröön. Siellä kyseessä oli talvisodan muistoristien sijoittaminen kunnantalolle, joka herätti paheksuntaa paikallisessa vasemmistossa. SKDL:n kunnanvaltuutetut tuomitsivat tällaisen oikeistolais-porvarillisena sodanlietsontana ja verenhimona, vaikka kyseessä oli - kuten Jalonenkin huomautti - talvisota, eli yksiselitteisesti puolustussota. Yksi protestoijista oli itse sotaveteraani Summan taistelukentiltä, huomauttaa Jalonen. Eli siis taas kerran asiaan liittyivät nämä sotaveteraanien - ja koko Suomen kansan - keskinäiset, sisäiset riidat ja erimielisyydet, jotka palautuivat vuoden 1918 tapahtumiin asti.

Men vad var nu den andra incidenten Jalonen nämnde som exempel? Den ägde rum i Tavastkyro. Där höll man på att upprätta kors till vinterkrigets minne på kommungården, vilket väckte ogillande bland lokala vänstermänniskor. DFFFs fullmäktigeledamöter fördömde detta som högerborgerlig krigsuppvigling och blodtörstighet, trots att det rörde sig - som också Jalonen påpekade - om vinterkriget, som ju entydigt var ett försvarskrig. En av de protesterande var själv krigsveteran som utmärkt sig i slaget vid Summa, upplyser oss Jalonen. Än en gång var det alltså en historia inspirerad av oenigheter och gräl krigsveteranerna emellan, som givetvis omfattade hela folket och som återgick ända till år 1918.

Jalonen otti myös puheeksi sen mustan legendan, jonka mukaan sosiaalidemokraattinen pääministeri Rafael Paasio olisi pitänyt pilkkanaan veteraaneja sanomalla heille "Mitäs menitte". Tälle ilmeisesti ei löydy vahvistusta aikalaislähteistä: Jalosen siteeraama sotaveteraanilehti kertoo veteraanilähetystön tavanneen Paasion vuonna 1966 esittäen toivomuksia paremmista etuuksista, jolloin Paasio suhtautui periaatteessa myötämielisesti veteraanien toiveisiin, mutta päivitteli - kuten Suomen pääministerin toimenkuvaan kuuluukin - valtiontalouden heikkoa tilaa.

Jalonen dryftade också den svarta legenden om att den socialdemokratiske statsministern Rafael Paasio hade gjort sig lustig över veteranerna och frågat dem, "varför ni egentligen var dit och krigade". Den här historien förefaller inte kunna bestyrkas med samtida källor: Jalonen citerar en tidskrift för krigsveteraner där det rapporteras att en veterandelegation år 1966 besökt Paasio och framfört önskemål om bättre förmåner. Paasio förhöll sig i princip positivt till veteranernas önskemål, men himlade sig över den hårt ansatta statsekonomin, som finska statsministrar sedan urminnes tider gjort.

Todennäköisenä lähteenä "mitäs menitte" -legendalle Jalonen pitää - ei suinkaan Paasiota, vaan Väinö Leskistä, joka tosin hänkään ei sanonut sanasta sanaan näin. Leskinen paheksui vuonna 1969 pitämässään puheessa sotaveteraanien marsseja ja antoi ymmärtää rinnastavansa ne Lapuan liikkeen talonpoikaismarssiin. Tästä hän joutui sitten maksamaan kalliin poliittisen hinnan, kun hän seuraavan vuoden vaaleissa putosi eduskunnasta - kaksi vuotta tämän jälkeen hän kuoli sydänkohtaukseen vain 55-vuotiaana, tiedä vaikka terveydentilaan olisi vaikuttanut tuo poliittisen uran katkeaminen.

Jalonen anser det mera sannolikt att det var en annan socialdemokratisk politiker som gav upphov till legenden, nämligen Väinö Leskinen, låt vara att inte ens han ställde den retoriska frågan om varför veteranerna varit dit och krigat. Leskinen höll år 1969 ett tal där han ifrågasatte det förnuftiga i att krigsveteranerna anordnade demonstrationståg, och han jämställde dem implicit med den högerextrema Lapporörelsens bondetåg år 1930. Det fick han dock betala ett högt politiskt pris för, ty i nästa val förlorade han sitt mandat som riksdagsledamot, och att hans politiska karriär så avbröts måtte ha bidragit till att han två år därefter avled efter en ödesdiger hjärtattack.

Leskinen oli itsekin sotaveteraani, ja Jalonen arvelee, että tässä olisivat olleet takana sotaveteraanijärjestöjen - Sotaveteraaniliiton ja Rintamaveteraaniliiton - väliset ristiriidat. En ole kyllin perehtynyt alaan tietääkseni, mistä nämä ristiriidat oikein johtuivat, mutta jos tässäkin on kyse siitä, että toinen oli työläisvetoisempi järjestö kuin toinen, en tosiaankaan aio olla asiasta pätkääkään hämmästynyt.

Leskinen var också krigsveteran, och Jalonen misstänker att hans tal fick inspiration av konflikter mellan olika veteranorganisationer - Krigsveteranförbundet och Frontveteranernas förbund. Jag är inte tillräckligt insatt i det här för att veta, vad dessa konflikter gick ut på, men om det nu rör sig om att en av organisationerna var avsedd för arbetarklassen och den andra inte, tänker jag inte vara ett dugg förvånad.

Jalonen korostaa, että näitä veteraanimarsseja tosiaankin järjestettiin ja sai järjestää, ja niitä järjestettiin kyllä myös minun lapsuudessani 70-luvulla. Puheet siitä, kuinka Mannerheimin ristiä olisi pitänyt piilotella, ovat siis liioiteltuja. Veteraanithan eivät olleet mikään vainottu vähemmistö, vaan iso ja vaikutusvaltainen osa suomalaista yhteiskuntaa - lähes kaikki tiettyihin vuosikohortteihin kuuluvat suomalaismiehet olivat veteraaneja. Ei se mennyt niin, että olisi ollut esim. vasemmisto ja veteraanit kahtena täysin erillisenä ryhmänä, vaan oli veteraanit, jotka olivat poliittisesti yhtä jakautuneita kuin suomalaiset yleensäkin.

Jalonen betonar att några förbud mot att anordna dessa veteranmarscher inte förelåg, och dylika demonstrationståg förekom nog också i min barndom på sjuttiotalet. Påståendet att man kände sig tvungen att inte visa öppet sitt Mannerheimkors låter sålunda överdrivet. Veteranerna var ju inte någon förföljd minoritet, utan en stor och inflytelserik grupp i det finländska samhället - nästan alla finländska män som ingick i vissa årskohorter var veteraner. Vänstern och veteranerna var inte två separata entiteter, utan veteranerna var politiskt lika delade som finländarna i allmänhet.

Ja tähän jakaantuneisuuteen liittyy oleellisesti se Katja-Maria Miettusen ketju, jossa kerrotaan asunnottomien ja alkoholisoituneiden veteraanien kohtalosta. En muista millä foorumilla joku sanoi pari vuotta sitten jotain siitä, kuinka vuosikymmeniä sodan jälkeen hänen kotikaupunkinsa lähimetsissä oli suoranaisia sotaveteraani-ikäisten spurgukyliä, siis ihan kehitysmaatyylisiä känniläisen kohmeisilla ja epävarmoilla kourilla kyhättyjen hökkelien slummeja. Ja näitä tällaisia "asevelikyliä" oli varmaan useamman kuin yhden kaupungin liepeillä. Asunnottomat veteraanit olivat siis merkittävä ongelma.

Och den här tudelningen hänger tätt ihop med Katja-Maria Miettunens kedja av Twittermeddelanden, där hon redogör för bostadslösa och alkoholiserade veteraner och deras öde. Jag minns inte längre på vilket forum jag för ett par år sen läste en forummedlems minnen om hur det flera årtionden efter kriget i skogarna kring hans hemstad existerade ruckelslummar i värsta ulandsstil, bebodda av lodisar i krigsveteransåldern, som byggt upp sina kojor med egna darriga händer. Och man kan utgå från att det fanns flera städer omgivna av sådana här "vapenbrödrabyar". Bostadslösa veteraner utgjorde sålunda ett betydande samhällsproblem.

Miettunen nostaa oman ketjunsa aiheeksi Marraskuun liikkeen, joka perustettiin marraskuussa 1967 auttamaan työttömiä, syrjäytyneitä, mielenterveyspotilaita ja vankeja - edellä siteeraamani Hectorin kappale itse asiassa kuulostaa siltä, että sitä olisi innoittanut juuri Marraskuun liike. Sen perustivat nimenomaan ne nuoret radikaalit, joita jälkiviisaat nyt moittivat veteraanien halveksunnasta. Tästä tulee kuitenkin itselleni mieleen se Kari Suomalaisen pilapiirros, jossa nuoret pitävät mielenosoitusmarssia erilaisten vähemmistöryhmien puolesta - vankien puolesta, mielisairaiden puolesta, alkoholistien puolesta - ja marssin takana kulkee keski-ikäinen setä, jonka kyltissä lukee "Tavallisten kunnon kansalaisten puolesta".

Miettunens kedja av Twittermeddelanden handlar främst om Novemberrörelsen, som grundades i november 1967 för att erbjuda arbetslösa, marginaliserade, psykpatienter och fångar hjälp och lindring - Hectorlåten, som jag ovan citerat, låter faktiskt som om den hade inspirerats av just denna rörelse. Den startades av precis de unga radikaler som de efterkloka nu beskyller för förakt mot krigsveteraner. Jag känner mig dock här påmind om den karikatyr av Kari Suomalainen, där unga människor håller demonstration för allehanda minoritetsgrupper - fångar, psykiskt sjuka, alkoholister - och marschtåget beledsagas av en medelålders farbror med skylten "För vanliga anständiga medborgare".

Kaikesta päätellen pilapiirroksessa irvailtiin nimenomaan Marraskuun liikkeelle tai samantyyppisille aloitteille. Ei puhettakaan, että Kari olisi nähnyt ne nuorten radikaalien auttamat rappioalkoholistit omina sotakavereinaan. Ehei, eihän Kari nyt sentään mikään Jeesus ollut. Spurgut olivat spurguja, joiden kanssa kunnon kansalaiset eivät halunneet olla missään tekemisissä, vaikka spurgu ja kunnon kansalainen olisivatkin seisseet aikoinaan samassa rivissä neuvostoarmeijaa vastassa.

Av allt att döma gick karikatyren ut på att förlöjliga just Novemberrörelsen och liknande initiativ. Kari Suomalainen såg ingalunda de förfallna alkoholister som unga radikaler ville hjälpa som sina egna vapenbröder. Nähä, Kari var inte direkt någon Jesus. Lodisar var lodisar som anständiga skattebetalare inte ville bli sedda med, hur mycket lodisen och den laglydige medborgaren än hade kämpat tillsammans mot ryssen.

Syksyllä 1967 lehdistö kirjoitti Miettusen mukaan laajasti rappioalkoholistien ahdingosta ja kuolemanvaarasta kovilla pakkasilla, ja yleisessä tietoisuudessa ilmeni muutos: asunnottomia juoppoja ei enää nähty itse elämänsä sotkeneina, vaan yhteiskunnan kovien asenteiden uhreina. Mitä todennäköisimmin monet kirjoittajat myös näkivät yhteiskunnan kiittämättömyyttä siinä, että tällaiseen tilaan päätyi juuri sotaveteraaneja. Marraskuun liike syntyi vastauksena juuri tähän lehtikirjoitteluun. Liikkeen aloitteesta perustettiin uusi alkoholistien yömaja, Liekkihotelli, sittemmin nuorisomusiikin toimintakeskuksena, Lepakkoluolana, kuuluisaksi tulleeseen hylättyyn varastorakennuksen.

Under hösten 1967 rapporterade pressen enligt Miettunen omfattande om lodisarnas utsatta läge och om den dödsfara de befann sig i när det blev frostkallt, och det allmänna medvetandet genomgick en förändring: bostadslösa fyllon skuldbelades inte längre för tillståndet de befann sig i, utan kom att uppfattas som offer för samhällets hårdhjärtade attityder. Det är mycket sannolikt att många skribenter såg det som otacksamhet från samhällets sida att det var just krigsveteraner som hamnade i dylikt läge. Novemberrörelsen uppstod som ett svar på just dessa tidningsskriverier, och det var på rörelsens initiativ som det grundades ett nytt nattboende för alkoholister, Liekkihotelli, i en övergiven lagerbyggnad, senare känd som Lepakkoluola.

Miettunen mainitsee, että ao. vuonna Marraskuun liike järjesti myös itsenäisyyspäivän tilaisuuden asunnottomille alkoholisteille, joiden joukossa oli tietysti paljon sotaveteraaneja. Tilaisuus näytettiin televisiossa, jolloin se herätti paljon julkista närkästystä, ilmeisesti siksi, että ao. lähetysten katsottiin ihannoivan spurguja tai mahdollisesti leimaavan sotaveteraanit spurguiksi. Kuitenkin olisi voinut luulla olevan monesta näkökulmasta - ei vähiten kristillisestä, liikkuihan Jeesuskin oman aikansa hyljeksittyjen pultsarien joukossa - hyväksyttävää kiittää Suomen itsenäisyydestä juuri niitä rappioalkoholisteiksi päätyneitä "tuntemattomia sotilaita".

Miettunen påpekar att Novemberrörelsen samma år ordnade en självständighetsfest åt bostadslösa alkoholister, bland dem givetvis många krigsveteraner. Festen visades på teve och väckte en hel del offentlig förargelse, antagligen därför att sändningen ansågs idealisera lodisar eller kanske utmåla krigsveteranerna som lodisar. Ändå kunde man föreställa sig att det ur många synvinklar - inte minst ur den kristliga, som vi vet var det sin egen tids föraktade lodisar som Jesus mest umgicks med - vore acceptabelt att tacka just de där "okända soldater" som hamnat bland lodisarna för Finlands självständighet. 

Johtopäätös on nähdäkseni, että vaikka "veteraaneja pilkkaava taistolainen" ei välttämättä ole täysin virheellinen tai valheellinen klisee, sen taakse on kuitenkin piilotettu joukoittain muita suomalaisen yhteiskunnan ristiriitoja, jotka olivat varsin usein veteraanien välisiä.

Slutsatsen är enligt min mening att klichén om "ungstalinisten som gör sig lustig över veteraner", även om den inte nödvändigtvis är helt fel- eller lögnaktig, tjänar till att dölja en hel del andra konflikter och motsättningar i det finländska samhället, också konflikter mellan olika grupper av veteraner.

Uhrin ansiosta lippu liehuu - Tack vare offren får flaggan vaja (uusinta vuodelta/repris från år 2020)

 Sitä voisi peräti luulla, että äärioikeiston postmodernisoituminen saavutti huippunsa, kun kiihkokristillinen nuorehko naiseläjä luulee Sotaveteraaniliiton tunnusta jonkinlaiseksi muslimimerkiksi. Mutta vielä hurjemmaksi homma näkyy menevän, sillä kaimaseni Panu Huuhtanen on maalittanut Sotaveteraaniliiton tiedottajan Ariela Säkkisen, koska Säkkinen esitteli kaatuneiden muistopäivänä liiton Twitter-tilillä tataaritaustaisen muslimivainajan, 17-vuotiaan Gayär Nasretdinin. Tämä nuori poika oli matruusina suomalaisella kauppalaivalla, joka oli matkalla Saksan Königsbergiin (nykyään Kaliningrad Venäjän eksklaavialueella Liettuan ja Puolan välissä), kun venäläinen sukellusvene yhytti laivan ja torpedoi sen upoksiin. Miehistöstä jäi eloon vain lämmittäjä, alle kaksikymppinen nuorukainen hänkin.

Man kunde kanske inbilla sig att postmoderniseringen inom extremhögern nått sin kulmen när en relativt ung kvinnlig kristen fundamentalist missuppfattat Krigsveteransförbundets emblem som en muslimsk symbol. Men nähä, det är etter värre: min namne Panu Huuhtanen har nämligen utpekat Ariela Säkkinen, taleskvinnan för förbundet, för en koordinerad hatkampanj bara därför att Säkkinen på de stupades dag presenterade på förbundets Twitterkonto en ung muslim av tatarisk härkomst, Gayär Nasretdin, som bara var sjutton år gammal när den finska handelsbåt där han arbetade som matros torpederades av en sovjetisk ubåt. Det var bara eldaren, också han en mindre än tjugoårig yngling, som överlevde.

"Skicka till Krigsveteranförbundets verksamhetsledare Sakari Martimo e-post om hur fräckt Ariela Säkkinen betett sig mot fosterländska finländare. Eller ring, kontaktinformationen ser ni på bilden."

Huuhtanen ja hänen sometilejään seuraavat aatetoverit raivostuivat siitä, että muslimeja ja juutalaisia esitellään sotaveteraaneina ja sodassa kaatuneina. Heikäläisille nimittäin merkittävää ei ole se, että suomalaiset etnisestä alkuperästä ja poliittisesta kannasta riippumatta puolustivat maataan Neuvostoliittoa vastaan. Heikäläisille merkittävää ei ole talvisodan henki. Ainoa, mikä merkitsee, on ulkomailta tuotu, aiemmin siirtomaaimperiumeja ylläpitäneissä suurvaltamaissa kehitelty rotuviha, jolla kyseiset maat kokevat lääkitä imperialismikrapulaansa. Tähän myrkkytroppiin ei toki ole varaa niillä isoillakaan mailla, mutta vielä vähemmän siitä on iloa pienelle Suomelle.

Huuhtanen och idéfränderna som följer hans konton på sociala nätverk blev rosenrasande över att se muslimer och judar presenterade som krigsveteraner och stupade hjältar. För dem är det inte viktigt att finländare oavsett etnisk grund och politiska åsikter försvarade fosterlandet mot Sovjetunionen. Vinterkrigsandan ger de katten i. Det enda de intresserar sig för är ett rashat som importerats från utlandet och som uppkommit i före detta stormakter som tidigare härskat över kolonialimperier. Med detta rashat försöker nu dylika länder bota bakfyllan efter imperialismen. En så farlig medicin borde inte ens de ovannämnda länderna förgifta sig med, men ännu mindre nytta drar Finland av den.

Kuten hyvin muistatte, minut ajettiin ulos mediapaikaltani juuri tuon saman roskaväen voimin, koska olin yrittänyt modernisoida isänmaallisuutta ja tehdä siitä houkuttelevan ja hyväksyttävän myös vasemmistolle - koska olin yrittänyt herättää talvisodan hengen. Mutta ei siinä kyllin. Ylikansallista rasismiaatetta tunnustava äärioikeisto hyökkää nyt jo perinteisiäkin isänmaallisia järjestöjä vastaan. Miksi? Koska se haluaa tuhota suomalaisten historiatietoisuuden ja nostaa oman aatteensa perinteisen isänmaallisuuden tilalle.

Som ni säkert kommer ihåg, var det precis samma pack som rökte ut mig som webbkåsör precis därför att jag hade velat modernisera fosterländskheten och göra den lockande och acceptabel även för vänstermänniskor - för att jag hade velat återuppväcka vinterkrigsandan. Men det var inte nog. Nu angriper extremhögern, som omhuldar en internationell rasideologi, t o m traditionella fosterländska organisationer. Varför? För att den vill förstöra genuint historiskt medvetande i Finland och införa sin egen ideologi istället.

Suomenkieliset tiedotusvälineet eivät toki tästä hiiskahdakaan - ne samat tiedotusvälineet, jotka antoivat minulle potkut ja rekrytointikiellon seitsemän vuotta sitten. Ne ylläpitävät edelleen aikaansaelänyttä mielikuvaa rasisteista jonkinlaisina kommunistien vainoamina ja väärinymmärtäminä isänmaanystävinä. Kukaan sillä taholla ei uskalla esimerkiksi avoimesti puhua nykyisen äärioikeiston myötämielisyydestä Putinin Venäjää kohtaan, mukaan lukien Homma-foorumilla jo vuosikymmen sitten avoimesti esitetyt haaveet venäläisestä miehittäjästä, joka tulee Suomeen ja tappaa maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset.

Finskspråkiga medier säger dock inte flaska om det här - samma medier som under högerextrem påtryckning för sju år sedan gav mig sparken och belade mig med rekryteringsförbud inom hela branschen. De upprätthåller fortfarande den för länge sedan föråldrade uppfattningen av rasister som någon sorts missförstådda och av kommunister förföljda fosterlandsvänner. Ingen på det hållet vågar öppet t ex ta upp den nuvarande extremhögerns välvilliga inställning till det putinistiska Ryssland, trots att det på webbforumet Homma redan för ett årtionde sedan var accepterat att t ex vakendrömma om rysk ockupation och massmord på invandrare och finlandssvenskar.

Mutta näen tässä jotain riemullisen ironista. Vasemmisto- ja rasisminvastaisella taholla on suhtauduttu epäluuloisesti liian julistavaan sotaveteraanimyönteisyyteen, koska ns. kiitospaidat on mielletty äärioikeistolaisten törkimysten ja rasistien lempivaatetukseksi. Mutta ehkä olemme saavuttamassa sellaisen tilanteen, että leijonakoruista ja kiitospaidoista tuleekin yksi tapa protestoida rasismia vastaan ja uhmata niitä äärioikeistolaisia törkimyksiä.

Men på sätt och vis är det här härligt ironiskt. Inom vänstern och i de antirasistiska kretsarna har det varit utbrett att ogilla alltför öppen förkunnelse av krigsveteranvänliga attityder, eftersom de s k tacksägelseskjortorna uppfattats som någonting bara högerextrema grobianer och rasister kan klä sig i. Men kanske allting håller på att förändras. Kanske vi snart kan gå klädda i tacksägelseskjortor och ha lejonsmycken precis därför att vi vill uttrycka protest mot rasism och trotsa de där högerextrema grobianerna.

Uhrin ansiosta lippu liehuu. Tack vare offren får flaggan vaja. Kiitos - tack - рәхмәт, Gayär.

Itsenäisyyspäivän suuri viinahaaste