Hesarin toimittajat oikeuden edessä - Helsingin Sanomats journalister inför rätta

Alkaneen joulukuun aikana saadaan tuomio Viestikoekeskuksen (nyttemmin lakkautettu erillisenä laitoksena ja sulautettu osaksi puolustusvoimien tiedustelupalvelua) tietovuotoasiassa. Kysehän on tästä jo viiden vuoden takaisesta lehtijutusta, jonka yhteydessä Helsingin Sanomien toimittajat joutuivat epäillyiksi turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tai sen yrityksestä. Totean jo alkajaisiksi, että jos toimittajille heilahtaa häkki, en sääli heitä yhtään. Toivon että heiltä katkeaa mediaura siihen paikkaan, mutta sitä ei toki tapahdu - se kohtalo on varattu minunlaisilleni kaikista syytteistä vapautetuille.

Nu i december kommer det att bli domslut i brottmålet kring informationsläckan om Signalprovanstalten (den finländska motsvarigheten till Försvarets radioanstalt i Sverige; i dag har Signalprovanstalten nedlagts som separat institution och uppgått i finländska försvarets underrättelsetjänst). Det rör sig om en redan fem år gammal tidningsartikel, som ledde till att journalister på dagstidningen Helsingin Sanomat blev misstänkta för att ha avslöjat eller försökt avslöja en försvarshemlighet. Redan i början konstaterar att jag inte tycker synd om dessa murvlar om de blir dömda till frihetsstraff. Helst borde det bli slutet för deras karriär i medierna, men det är ett fåfängt hopp - det ödet är reserverat för mina likar, som frikänts från alla åtal.

Viestikoekeskus on vuosikymmeniä ollut jokseenkin groteskin mielenkiinnon kohde. Se on nähty jännänä salaisena James Bond -juttuna ja sen on uskottu puuhaavan Suomen puolustusvoimille sopimattomia hommia. Minun nuoruudessani tällainen lapsellinen intoilu ja kauhistelu oli lähinnä vasemmistolle ominaista. 

Anstalten har under åren varit föremål för ganska groteskt intresse. Den har uppfattats som en spännande, hemlighetsfull James Bondinstitution, och man har inbillat sig att den håller på någonting som inte är korrekt för Finlands försvarsmakt. I min ungdom har det varit främst vänstern som ägnat sig åt sådana spekulationer.

Tiedämmehän, että laitavasemmisto, myös se osa laitavasemmistosta, joka piti itseään kovinkin kriittisenä Neuvostoliittoa kohtaan, oli perinnesyistä taipuvainen esiintymään hyvien idänsuhteiden vaalijana. Sen mielestä oli periaatetasolla sopimatonta, että Suomessa oli salaisia signaalitiedustelulaitoksia, joissa mahdollisesti kuunneltiin Neuvostoliiton sotilaallisia sanomia. Sellainen näet oli itänaapurin tahallista ärsyttämistä, ja koska itänaapuri koettiin eräänlaiseksi oikulliseksi jumalolennoksi (eikä vain vasemmistopiireissä), oli syytä pelätä tämän jumalan kostavan.

Vi vet ju att radikalvänstern, inklusive den del av radikalvänstern som ansåg sig vara mycket kritiskt inställd till sovjetkommunismen, av traditionsskäl ville uppträda som garant för fredliga relationer med den östra grannen. Att det fanns hemliga inrättningar som idkade signalspaning genom att avlyssna Sovjetunionens militära meddelanden var någonting radikalvänstern av principskäl såg på med oblida ögon. Sådant tyckte man innebar att medvetet störa och irritera grannen, och grannen framstod, inte bara för vänstern, som en sorts lättretad gudom - och denne gud skulle säkert hämnas, var man rädd.

Näinä YYA-mentaliteetista vapautuneina aikoina voisi luulla, että puolustusvoimien tarvetta varjella salaisuuksiaan ymmärrettäisiin paremmin. Mutta kissan viikset. Tietokonenörttien keskuudessa esiintyy sellaista naiivia vapaudenpalvontaa (sen poliittinen ilmaus on tietysti oikeistolibertarismi, mutta läheskään kaikki vapaudenpalvojanörteistä eivät koe olevansa libertaristeja eivätkä oikeistolaisia), jonka näkökulmasta salaisten tietojen paljastaminen on itsetarkoituksellisesti hyvä juttu. Ja ilmeisesti tämä vapaudenpalvonta rehottaa myös mediassa.

I dessa vsb-fria tider kunde man kanske inbilla sig att man hade mer förståelse för försvarets behov att slå vakt om sina hemligheter. Men katten också. Under datornördar finns det en hel del naiv frihetsdyrkan ur vars synvinkel det är ett egenvärde att avslöja vilken hemligstämplad information som helst. Det är vanligen högerlibertarianismen som är det politiska uttrycket för dylik frihetsdyrkan, men det är inte tillnärmelsevis alla frihetsdyrkande nördar som ser sig som libertarianer eller högermän. Tydligen grasserar denna frihetsdyrkan också bland mediemurvlarna.

Tästähän johtuu esimerkiksi Edward Snowdenin ja Julian Assangen (mielestäni ilmiselvien ja pesunkestävien venäläisvakoojien) nostaminen jonkinlaiseksi sankareiksi ja pyhimyksiksi. Kuitenkin snowdenilais-assangelaistyyppisen paljastelun looginen seuraus on, että vaikkapa todistajansuojelussa olevien kruununtodistajien ja mafian suurilmiantajien uudet nimet ja osoitteet pitää paljastaa vain siksi, että kansalla, tota, on niiku oikeus tiätää, tiäksä. Mafian kummisetä 'Nghiulinu Tuttolomondo (nimi muutettu) kiittää kauniisti siitä, että vapaushössöttäjä säästää aikaa hänen picciottoiltaan: ei tarvitse organisoida etsintöjä omin voimin, riittää kun lähettää murhaajat paljastettuihin osoitteisiin.

Därför framställs ju t ex Edward Snowden och Julian Assange (som enligt min mening är uppenbara och tvättäkta ryska spioner) som någon sorts hjältar och helgon. Ändå är den logiska följden av den avslöjandemani som Snowden och Assange representerar att de kronvittnen och storangivare av maffiahemligheten också ska prisgivas för offentligheten, eftersom "folket liksom bör få veta vetdu". Maffiagudfadern 'Nghiulinu Tuttolomondo (okej, namnet är fiktivt) tackar vackert frihetsentusiasterna för att ha sparat tid för hans picciotti: maffian behöver inte organisera egna sökningar, mördarna kan direkt sändas ut till de adresser som frihetsdyrkarna offentliggjort.

Samanlainen asenne tuntuu olevan takana siinä että Hesari urkki Viestikoekeskuksen asioita. Kansalla tota on niiku oikeus tiätää, tiäksä, mutta ei edes mietitä, miksi kansalla tota pitäis niiku olla oikeus tiätää tiäksä. Suomi on kaikesta huolimatta aika vapaa maa noin yleisesti - itse luotan kokemukseni perusteella oikeuslaitokseen määrättömän paljon enemmän kuin mediaan - ja kun täällä jotain salaiseksi julistetaan, siihen on asialliset perusteet eikä kyse ole mistään diktaattorin mielivallasta. Mutta Hesarin toimittajat lähtivät soitellen tekemään mafiosojen - tällä kertaa venäläisten mafiosojen (Venäjällä mafiosot ovat osa valtiokoneistoa) - työtä heidän puolestaan.

En liknande attityd förefaller ligga bakom Helsingin Sanomats försök att snoka i Signalprovanstaltens angelägenheter. Folket bör liksom få veta vetdu, men man frågar sig inte ens, varför folket liksom bör få veta vetdu. Finland är trots allt ett relativt fritt land sådär i största allmänhet - jag för min del litar mer på rättsväsendet än på medierna och har personliga skäl till detta - och om någonting hemligstämplas i vårt land beror detta på sakliga skäl och inte på något diktatoriskt godtycke. Men redaktörerna på Helsingin Sanomat gjorde det till sin mission att springa ärenden åt maffian - i detta fall åt ryska maffian, som är hopplöst sammanflätad med statsmaskineriet.

Jos Viestikoekeskuksen toiminnassa on jotain päivänvaloa kestämätöntä, kyllä sitä saa tutkia ja selvittää. Mutta paljastuiko tässä tapauksessa mitään sellaista? Ei. Paljastui lähinnä se, että Puolustusvoimilla on velvollisuus harjoittaa signaalitiedustelua, että Puolustusvoimat velvollisuutensa mukaisesti harjoittaa signaalitiedustelua ja että tämän toiminnan on luonteensa vuoksi oltava salaista. Oli siinäkin kauhea skandaali. Seuraavaksi sankarijournalistit paljastavat varmaankin, että armeija on valmistautunut ampumaan kohti ja kovilla siinä tapauksessa, että venäläisiä solttuja alkaa tulla pyssyjen kanssa organisoidusti rajan yli. Hirveetä!

Om det är någonting skumt med vad Signalprovanstalten håller, eller höll, på med, så är det fritt fram att utreda det. Men avslöjades det någonting sådant i det här fallet? Nej. Det som avslöjades var att försvaret får utöva signalspaning, att försvaret så som det bemyndigats att göra utövar signalspaning och att denna verksamhet p g a sin karaktär bör ske i hemlighet. Vilken skandal, javisst. Nästa gång ska väl journalismens hjältar också offentliggöra den toppenhemlisen att armén är förberedd att ge verkanseld på ryska soldater om dessa beväpnade och välorganiserat kommer på besök utan inbjudan. Va hemskt!

Paljastusjuttua perusteltiin sillä, että tiedustelulakeja oltiin uusimassa ja että tämä uhkasi kansan yksityisyyttä ja vapautta. Perustelu ontuu. Tiedustelulakien muuttamisesta tai niiden muuttamatta jättämisestä  tulee voida käydä keskustelua, se on selvä, mutta siihen ei tarvita salaiseksi julistettuja papereita, joita Hesarin haltuun oli ilmeisesti joutunut isoja pinoja.

Avslöjandena motiverades med att det var meningen att inom kort ändra på spaningslagarna och att detta hotade folkets privatliv och frihet. Motiveringen var mindre trovärdig. Det är klart att man bör kunna föra offentlig diskussion om huruvida nya spaningslagar ska se ut och hur sagda lagar ska se ut, men att låta en dagstidning, som Helsingin Sanomat, lägga beslag på massor av hemliga dokument förefaller inte behövas för att inleda en sådan diskussion.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osasto asettui tietysti tukemaan Helsingin Sanomia, mutta on kuvaavaa, että sen puheenjohtaja Ilkka Nousiainen erosi vuoden 2017 lopussa katsottuaan Helsingin Sanomien "ampuneen liian järeällä tykillä" levitellessään salaiseksi julistettua materiaalia. Valitettavasti Nousiainen jäi vaille ymmärtämystä omassa järjestössään, koska sitäkin tuntuu ohjaavan "kansalla kato on niiku oikeus tiätää tiäksä" -periaate.

Den finska avdelningen av organisationen Reportrar utan gränser tog naturligtvis ställning för Helsingin Sanomat i det här debaclet, men det är betecknande att dess ordförande Ilkka Nousiainen redan i slutet av år 2017 avgick som protest mot att Helsingin Sanomat genom att prisge hemligstämplat material hade gjort övertramp. Dessvärre möttes Nousiainen inte med förståelse inom organisationen, för vilken principen "folket bör liksom få veta vetdu" är viktigare än någonting annat.

Sotilastiedustelun päällikkö Harri Ohra-aho otti asiasta käydyssä keskustelussa hyvinkin sovinnollisen kannan. Hän katsoi, että sotilastiedustelu voisi tietyin ehdoin osallistua kansalaiskeskusteluun ja kertoa työnsä yleisistä periaatteista. Jos kerran tiedustelulakien uudistuksesta oltiin huolissaan yksilönvapauksien kannalta, olisi voitu kysyä sotilastiedustelulta suoraan, millaisin periaattein esimerkiksi yksityishenkilöiden toimia valvotaan tai valvottaisiin - ja jos olen tulkinnut Ohra-ahoa oikein, tähän hänkin olisi ollut valmis.

Försvarsmaktens spaningschef Harri Ohra-aho intog en mycket försonlig hållning i diskussionen. Han tyckte att militärspaningen på vissa villkor kunde delta i medborgerlig diskussion och redogöra för de allmänna principerna som styr dess arbete. Var man på riktigt oroade över nya lagar om militärspaning. kunde man faktiskt ha riktat en direkt fråga till den militära underrättelsetjänsten om hur man t ex övervakar eller skulle övervaka privatpersoner - och om jag rätt förstått Ohra-aho, skulle han också ha varit beredd till detta. 

Käteen jää se, että Helsingin Sanomien toimittajat ovat tässä itsetarkoituksellisesti horjuttaneet yhteiskunnan instituutioita vieläpä ilmeisestikin lakeja rikkoen. Tämän voisi antaa anteeksi, jos heillä olisi ollut jonkinlainen yleinen etu puolustettavanaan. Ei kuitenkaan ollut. He puolustavat "sananvapautta", myös nettivainoajien, rasistien ja Venäjän trollien sananvapautta. Toisin sanoen he toimivat nettivainoajien, rasistien ja Venäjän trollien tahdottomina lakeijoina.

Med facit i hand konstaterar jag att journalisterna på Helsingin Sanomat här som självändamål rubbat samhällets institutioner - det förefaller t o m uppenbart att de därvid brutit mot lagen. Även detta kunde man förlåta om de hade gjort det för att försvara någon sorts samhällsintresse. Det gjorde de inte. De försvarar "uttrycksfriheten", också onlineförföljarnas, rasisternas och de ryskstyrda trollens uttrycksfrihet. Det här betyder att de verkar som viljelösa lakejer åt onlineförföljare, rasister och ryska troll.