Viina, päihteet ja politiikka - Spriten, rusmedlen och politiken

Pääministeriä koetetaan nyt porukalla esittää alkoholisoituneeksi pirskeilijäksi. Sosiaalisessa mediassa on jo muistutettu siitä, että poliittinen elämä Suomessa on aiempina vuosikymmeninä, varsinkin neuvostoystävyyden aikoina, ollut paljon vaikeammin alkoholisoitunutta. Esimerkiksi Ahti Karjalaisen juopottelu oli suorastaan turvallisuusriski - ja totta kai hän vajosi viinaan juuri Neuvostoliiton-yhteyksiensä vuoksi. Osittain siihen oli varmasti syynä venäläinen alkoholi-"kulttuuri" sinänsä, mutta luultavasti korkeat toverit puhuivat ohi suunsa niin kauhistavia juttuja, että Ahti-parka joutui ottamaan votkapullosta siivut toiselle, kolmannelle ja neljännellekin jalalle niitä sietääkseen. (Tunnelmaan pääsemiseksi suosittelen votkan juomisen sijasta lukemaan Vasili Aksjonovin romaanista Krimin saari kuvauksen korkeiden neuvostojohtajien saunaillasta, jossa yhden Kremlin sedän pippeli nousee juhlakuntoon hänen uhotessaan Neuvostoliiton voimasta ja sotavalmiudesta.)

Stora skaror av onlinemobbare försöker nu utmåla vår statsminister som en alkoholiserad festpingla. På sociala medier har man visserligen redan påpekat att det politiska livet i Finland under gångna årtionden, särskilt när det gällde att vara sovjetvänligt inställd, präglats av betydligt svårare alkoholisering. Ahti Karjalainens spritkärlek var i det närmaste en statlig säkerhetsrisk - och naturligtvis tog han till flaskan just p g a sina nära förbindelser med sovjetpamparna. Delvis berodde detta på rysk dryckeskultur som sådan, men med all sannolikhet var de saker som de högt uppsatta kamraterna talade förbi munnen om så förskräckliga att stackars Ahti inte kunde låta bli att ta en droppe till, och ännu en droppe, och... (Man behöver inte dricka de där dropparna för att bilda sig en föreställning om detta - i stället rekommenderar jag att i Vasilij Aksionovs roman Ön Krim läsa igenom scenen där en av Kremlgubbarna får ståfräs när han snackar om Sovjets militära kraft och krigsberedskap.)

On selvää, että pääministerin hauskanpitovideo herättää ankarimman reaktion laillista yhteiskuntajärjestelmäämme päättäväisesti vastustavassa persupuolueessa, mikä tietysti on astronomisen naurettavaa, koska tiedämme, että puolue on oikea juoppolallien kokoontumisajo (ja löytyyhän sieltä myös huumerikollisia muiden rikollisten ohessa, vieläpä narkomaniallaan kerskailevia huumerikollisia). Surkuhupaisuuden rajat ylittyvät reilusti, kun kaikenlaiset maksakirroosillaan ylpeilevät "isänmaalliset kaljaveikot" alkavat moittia pääministeriä juopoksi.

Det är klart att statsministerns festvideo väcker de starkaste reaktionerna inom sannfinska partiet, detta samhälls- och laglighetsfientliga kotteri, vilket naturligtvis är ytterst skrattretande, ty vi vet att partiet i praktiken är en organisation för oförbätterliga fyllon (för att inte ens nämna knarkbrottslingarna). Riktigt tragikomiskt blev det när allehanda "fosterländska ölbröder" som är i det närmaste stolta över att ha levercirrhos började kalla statsministern för alkoholist.

Raittiudesta politiikassa haluan kuitenkin vielä sanoa pari sanaa. Siihen aikaan kun itse sain vielä kirjoittaa ja julkaista palkkaa vastaan, olin avoimesti raittiuden ja päihteettömyyden fanaattinen kannattaja ja olen edelleenkin - ja elän kuten opetan. Tämä kuitenkin tuntui raivostuttavan äärioikeistoa enemmän kuin muut mielipiteeni, eikä siinä mitään ihmeteltävää olekaan.

Jag vill dock ännu yttra ett par ord om nykterism i politiken. När jag ännu tilläts skriva och publicera på finska mot betalning, var jag öppet en fanatisk anhängare av nykterism och rusmedelsfrihet och är det fortfarande - och jag lär som jag lever. Detta verkade dock reta gallfeber på extremhögern mer än mina andra åsikter, och det är faktiskt ingenting att undra på.

Äärioikeistolaisuuteen kuuluu nimittäin oleellisesti esimerkiksi juuri raittiusasian omiminen siihen oikeasti uskomatta. Erehdyin aikoinani luulemaan että tällaisen tekopyhyyden ajat olisivat 2000-luvulla ohi ja että raittiudesta voisi jo kirjoittaa nimenomaan rehellisenä raittiusihmisenä, käyttämättä sitä minkäänlaisena poliittisena ketunhäntänä. No, senhän muistatte miten siinä kävi. Äärioikeisto onnistui puhumaan tapansa mukaan ristiin toisaalta paheksumalla minua siitä, että kehtasinkin kyseenalaistaa kansamme kansallisimman ja kansallismielisimmän hauskanpitotavan eli kapakoinnin ja kaljoittelun väkevämpien viinasten viljelemisestä' puhumattakaan - ja toisaalta syyttelemällä minua juopoksi ja narkkariksi.

Högerextremismen handlar nämligen till stor del om att appropriera t ex nykterhetssaken utan att på riktigt tro på den. Jag begick misstaget att inbilla mig att tiden var över för dylik skenhelighet på tjugohundratalet och att man redan kunde skriva om nykterhet som nykterhet och inte som ett politiskt dragplåster. Men ni minns väl hur det gick med det. Extremhögern motsade sig själv som vanligt: å ena sidan ondgjorde den sig över att jag vågade ifrågasätta vårt folks mest nationala och nationalistiska sätt att ha kul, dvs kroglivet och öldrickandet för att inte ens nämna starkare rusdrycker - och å andra sidan beskyllde den mig för att vara fyllo och knarkare. 

Tässä ei sinänsä olisi mitään väärääkään, sillä kyllähän maailma ääntä vetää kuin viita paskaa, paskapuheesta puhumattakaan. Se kuitenkin hieman häiritsee, että äärioikeisto pyrkii monopolisoimaan tällaiset puheenaiheet ryöstöviljeltäväkseen vaientamalla ne muut, jotka puhuvat niistä vakavissaan. Raittiudesta saa puhua vain alkoholisoitunut ja narkomanisoitunut rikollinen, joka leimaa pultsareiksi ja hapoiksi oikeat raittiusihmiset. Maanpuolustuksesta saa puhua vain armeijan käymättä jättänyt rasisti, joka kylvää vihaa armeijan käyneitä maahanmuuttajanuorukaisia kohtaan. Kansallisesta kulttuurista saa puhua vain hasikseenmenevä rämpytirämpytirokkimies, jonka suomen kieli on englanninsekaista blögä-stögä-gnögä-snögä-slangia. 

Det skulle inte vara någonting fel med det här, ty nog ryms det skit, skitprat och skitpratare i den vida världen. Det stör dock en hel del att extremhögern försöker monopolisera sådana här teman för att utnyttja dem genom att tysta ned alla de som vill tala allvar om dem. Den ende som får tala om nykterism är i den högerextrema världen bara den där alkoholiserade knarkbrottslingen som kallar genuina nykterister för suputer och knarkare. Den ende som får tala om försvarsfrågor är en rasist som aldrig gjort militärtjänst och som uppviglar till hat mot invandrarynglingar som snällt avtjänat sin värnplikt. Och den ende som får tala om nationell kultur är en haschrökande rockgitarrist från mörkaste vischan vars "finska" är en engelskblandad jargong späckad med ord som blögä, stögä, gnögä och snögä.