Vaaliaamuna: Kirjoittajavieras Jufo Peltomaa

Miettikää kolmea asiaa, kun teette äänestyspäätöstänne: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Halla-aho ei ole sopiva Suomen presidentiksi, koska hän on uhka valtiomme olemassaololle. Näin siksi, että hän on ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion vastainen poliitikko. Esim. kiihottaessaan kansanryhmää vastaan, sikaillessaan puhemiehenä oman puolueen pussiin pelaamalla ja vähätellessään korkeimman oikeuden tuomiotaan hän rapauttaa aktiivisesti demokratiaamme ja oikeusvaltiotamme - eli hivuttaa meitä kohti totalitarismia. Kun demokratia ja oikeusvaltio rikotaan, avataan mahdollisuus Venäjän vallalle Suomessa. Venäjä on hyökännyt paikalle ja/tai ottanut vallan jokaiselta rajanaapuriltaan, jos rajanaapurin demokratia ja oikeusvaltio on rikottu populistiehdokkaisen toimesta.

Haavisto ja Stubb, kaikkine huonoine puolineenkin, pelaavat selkeästi demokratiaa ja oikeusvaltiota kannattaen ja niitä aktiivisesti rikkomatta. Eli jos valitsee heistä väärän, voi katua ja äänestää seuraavalla kerralla toisin. Ja seuraavalla. Niin toimii demokratia.

Jos äänestää Halla-ahoa, vie Suomea Unkarin tielle - ja jossain vaiheessa huomaamme, että äänestämisellä ei enää ole enää roolia, koska valtio ei enää kuuntele kansaa. Järjestellään sitten putinmaisia myötähäpeävaalishow'ita, jota kukaan ei ota tosissaan - ja murhataan vastaehdokkaat ja rehelliset toimittajat. Niin toimii totalitarismi.

Miettikää tarkasti, mille tielle olette Suomea viemässä.

Liian vähän liian myöhään, Juha Ristamäki - För litet för sent, Juha Ristamäki

Iltalehden Juha Ristamäki uskaltautui kirjoittamaan melkein kriittisen jutun Jussi Halla-ahosta. En kuitenkaan vaivaudu toistamaan, mitä juttu sisälsi (kuka vain voi sen lukea netti-Iltalehdestä), vaan kerron, mitä kaikkea siitä puuttui. Juttu nimittäin lähti siitä väärästä kuvitelmasta, että Halla-aho olisi ollut (koko poliittisen uransa ajan?) johdonmukainen Venäjä-kriitikko.

Juha Ristamäki på aftontidningen Iltalehti vågade skriva en nästan kritisk artikel om Jussi Halla-aho. Jag tänker inte upprepa artikeln (vem som helst som läser finska hittar den på Iltalehtis webbsidor) utan påpekar vad den inte innehöll. Hela artikeln utgick från den vanföreställningen att Halla-aho (under hela sin politiska karriär?) hade varit konsekvent kritisk mot Ryssland.

Joulukuussa 2009 Jussi Halla-aho esiintyi Venäjän RT-propagandakanavalla (silloin vielä Russia Today) julistamassa fantasioitaan siitä, kuinka Suomen maahanmuuttajagetot syttyvät palamaan ("Finland's immigrant ghettoes will burn"). Kuten kaikki tiedämme, palavia gettoja ei ole näkynyt, eikä ainakaan maahanmuuttajien sytyttämiä - sitä vastoin persuja aatemaailmaltaan lähellä olevia henkilöitä ovat jääneet kiinni eräistäkin tuleentuikkausyrityksistä. Tämä RT-video oli vuosikaudet saatavana netissä, ja luultavasti se löytyy vieläkin Youtubesta. Yksikään viestimistämme ei kuitenkaan vaivautunut raportoimaan asiasta ja syykin oli selvä - hakusana Hugenberg. Nytkään Ristamäki ei maininnut asiasta.

I december 2009 uppträdde Jussi Halla-aho på Rysslands propagandakanal RT (som då ännu hette Russia Today) och förkunnade sina vanliga fantasier om hur Finlands invandrargetton ska gå upp i lågor ("Finland's immigrant ghettoes will burn"). Som vi alla vet har det inte synts några brinnande getton i landet, åtminstone inte några sådana som invandrare tuttat eld på - däremot har ideologiskt sannfinnarna närstående personer åkt fast för planer på mordbrand. Videoklippet från RT stod att finna på webben i åratal, och det är mycket troligt att det fortfarande kan hittas på Youtube. Inte ett enda av våra medier brydde sig om att rapportera om saken, och orsaken är klar: medierna står i maskopi med Halla-aho. Ristamäki förbigick också saken i sin artikel.

Ristamäki myönsi kyllä Halla-ahon ohjanneen europarlamentissa puolueensa sellaiseen äärioikeistoryhmään, joka tunnetaan venäläismielisyydestään. Sitä vastoin hän ei nostanut teemaksi Halla-ahon äänestyskäyttäytymistä europarlamentissa: Halla-aho ei ole siellä äänestänyt Venäjän hybridisotaa hillitsemään pyrkivien julkilausumien puolesta, ja tämänkään syytä ei tarvitse arvailla eikä arpoa: hän on itse hankkinut poliittisen kannatuksensa hybridisodan keinoin eikä halua menettää parhaita aseitaan. Hän on myös antanut lausuntoja, joissa katsoo, että Venäjää käytetään sisäpoliittisena lyömäaseena hänen puolueensa vaientamiseen. Se, että hän itse moittii kaikkia muita puolueita venäläismielisyydestä (eikä edes kovin kaksisin perustein), on toki sellaista parempaa sisäpoliittisen lyömäaseen heiluttamista.

Ristamäki medgav visserligen att Halla-aho på Europaparlamentet styrt sitt parti in i en sådan högerextrem grupp som var känd för sin rysslandvänliga attityd. Däremot tematiserade han inte vad Halla-aho röstat för eller emot på parlamentet - mot resolutioner avsedda att bekämpa Rysslands hybridkrigföring. Och orsaken bakom detta är uppenbar: han har förfört sina anhängare genom att tillämpas precis sådana påverkningsmedel som kallas hybridkrig, och han vill naturligtvis inte förlora sina bästa vapen. Han har också förkunnat att Ryssland enligt hans mening utnyttjas som ett inrikespolitiskt slagträ mot hans eget parti. Att han hela tiden förebrår alla andra partier för rysslandvänlighet utan att kunna rättfärdiga dessa beskyllningar är naturligvis en helt annan historia.

Suomenkielisen median kootut synnit

On taas syytä luetella kaikki ne synnit, joihin suomenkieliset viestimet ovat syyllistyneet. Vuoteen 2007 asti kaikki äärioikeiston pyrkimykset valtavirtaistaa itsensä epäonnistuivat, koska media antoi vain heidän hirttää itsensä ääriaatteeseensa ja vaati heidät tilille siitä. Mutta noihin aikoihin homma alkoi mennä päin prinkkalaa. Koska äärioikeiston argumentaatio ei parantunut vähääkään edellisistä vuosista, sen noususta - joka alkoi Suomessa jo ennen mitään jenkkilän Trump-ilmiötä - voidaan syyttää ennen muuta suomenkielisiä porvariviestimiä (ei siksi, että vasemmistolaisetkaan olisivat leiviskäänsä kovin hyvin hoitaneet). 

Sitten kun suomalaisen fasismin Nürnbergiä aikanaan istutaan, kaikki maahanmuuttokriitikot, äärioikeistolaiset ja muu roskaväki vapautetaan syytteistä, koska kliinisesti vähämielisinä he eivät ole oikeustoimikelpoisia. Tuomiot langetetaan suomenkielisille toimittajille ja mediapomoille.

1) Kyvyttömyys tai haluttomuus erottaa toisistaan nykyistä äärioikeistoa ja perinteistä "isänmaallista oikeistoa". Vaikka vanha isänmaallinen ja maanpuolustushenkinen äärioikeisto ei ole täysin vailla yhteyksiä ja jatkuvuutta nykyisen äärioikeiston kanssa, näitä kahta oikeistoa erottaa toisistaan monikin merkittävä tekijä, alkaen nyt siitä, että uusi äärioikeisto hyväksyy johtajakseen aseistakieltäytyjän ja loppuen siihen, että sen keskuudessa on ollut ennen Venäjän Ukraina-invaasiota hyväksyttyä ja tavallista ihannoida Venäjää, jopa toivoa Venäjän hyökkäävän Suomeen.

Vaikutusvaltaisista suomenkielisistä toimittajista Ulla Appelsin, Ilta-Sanomien päätoimittaja, asettui vuosia sitten tukemaan äärioikeistoamme sanomalla, että "isänmaallisuus ei ole fasismia" tarkoituksenaan hävittää näkyvistä se oleellinen ero vanhan ja uuden äärioikeiston välillä, että uusi äärioikeisto ei kannata maanpuolustusta eikä ole luotettavasti Venäjää vastaan. Jo siinä vaiheessa Homma-foorumilla suunnilleen joka toinen kirjoittaja julisti Venäjän olevan poliittisesti tervejärkinen maa tai ihmetteli sitä, miksi "maahanmuuttokriitikoiden" pitäisi olla erityisen isänmaallisia.

2) Kyvyttömyys tematisoida sitä, että rasismi ja homoviha ei ole "isänmaallisuutta" (liittyy edelliseen). Liian pitkään on hyväksytty sellainen ajatus, että isänmaallisuus ja äärioikeistolaisuus ovat jotenkin sama asia. Suomen oloissa isänmaallisuus tarkoittaa ennen kaikkea Suomen suojelemista Venäjän uhalta. Kukaan muu kuin Venäjä ei tänne todellakaan ole ase kädessä hyökkäämässä.

Tilanteessa, jossa Venäjä yllyttää länsimaiden asukkaita homo- ja maahanmuuttajavihaan, sellainen viha ei todellakaan ole isänmaallisuutta. Se on maan ja kansan hajottamista täysin armottoman vihollisen edessä (ja jos joku vielä kyseenalaistaa Venäjän täydellisen armottomuuden, katsokoon venäläisten hyökkäyksen jälkeä Ukrainassa). 

Se paljon puhuttu talvisodan henki tarkoittaa juuri sitä, että kaikki - homoja ja maahanmuuttajia myöten - tekevät yhteistyötä ao. vihollista vastaan (ja meidän sotiimme osallistui venäjänkielisiäkin Suomen kansalaisia, mikä on syytä muistaa - esimerkiksi monipuolisesti venäjän kielen ja venäläisen kirjallisuuden tutkijana ansioitunut Igor Vahromejev, sittemmin Vahros). Persujen ja muun äärioikeiston harjoittama hajotustyö on nimenomaisesti tuhonnut Suomesta talvisodan hengen. Ja koska äärioikeistoa ohjailee Venäjä, se on ilmeisesti ollut tarkoituskin.

3) Kyvyttömyys ylipäätään analyyttisesti pohtia sitä, mitä "isänmaallisuus" tai "suomalaisuus" on tai mitä sen pitäisi tarkoittaa,  Suomalaisten intellektuellien suosituimpia kansanhuveja oli minun lapsuudestani jonnekin 90-luvulle asti pohtia suomalaisuuden, isänmaallisuuden ym. syvintä olemusta. Joku voisi sanoa tätäkin turhanaikaiseksi, mutta itse olen päätynyt siihen näkemykseen, että tämä on yksi oleellisimpia henkisen maanpuolustuksen muotoja.

Minun lapsuudessani tätä kirjallisuuden tai lehtikirjoittelun lajityyppiä harrasti esimerkiksi Kyösti Skyttä. ja myös Matti Kurjensaarta paneuduin innokkaana lukemaan nuorukaisena tai teininä. Kumpikaan herroista ei ollut millään tavalla vasemmistolainen, paitsi ehkä sen perussuomalaisen politiikkakäsityksen mukaan, jossa jopa Matti Apunen (tunnustautuneesti "klassinen liberaali", eli siis Björn Wahlroosin ja Ayn Randin aatetoveri) on "kommunisti", koska puolustaa Yleä persujen vihalta.

Mutta nykyään tulkintaetuoikeus on annettu taistelutta persuille ja äärioikeistolle. Kuten äärioikeiston soluttanut Suomen Sisu -järjestö sanoi eräässäkin mainoslauseessaan: "ME määrittelemme suomalaisuuden".  Paitsi että he eivät määrittele suomalaisuutta muuten kuin vaientamalla minun kaltaiseni, jotka tietävätkin jotain isänmaan kulttuurista ja historiasta. Kun joku meistä sanoo suomalaisuudesta jotain sellaista, joka ei sovi heidän ahtaaseen käsitykseensä siitä (koska eiväthän he ole lukeneet edes Topeliusta), alkavat joukkomittaiset nettimölinät "suomalaisuuden häpäisystä".

Äärioikeistolaisten omat kulttuuriharrastukset ovat tunnetusti lähinnä sitä, että rämpytetään moottorikitaraa tuhannen huumepäissään (katsokaa se Juho Eerolan bändivideo ellette usko). Kulttuuri-isänmaallinen retoriikka on lähinnä päälleliimattua. Silloin kun jotain konkreettista ehdotetaan, kyse on jo toteutuneesta asiasta. Kun vaaditaan televisioon vaikka vanhoja suomalaisia elokuvia, viis veisataan siitä että niitä riittää sekä lineaarisessa televisiossa että Ylen nettisivuilla. Ja mitä sitten poliittisiin aatteisiin tulee, ne ovat USA:n oikeiston puheenaiheiden (jotka tietysti ovat suoraan Putinin propagandistien syöttämiä) kopiointia täysin suomalaisiin oloihin lokalisoimattomina, vieläpä avainsanoja myöten. (Olisihan toki ihan ylivoimaista keksiä suomenkielistä vastinetta esimerkiksi wokelle tai canceloinnille.) 

Tällainen kaappaus ei olisi onnistunut, jos suomenkielisellä medialla olisi ollut arvovaltaisia kyöstiskyttiä, paavohaavikoita ja mattikurjensaaria pyörittämässä asiantuntevaa keskustelua suomalaisuudesta (ja toistan jälleen kerran, että sellainen keskustelu on tärkeämpi osa henkistä maanpuolustusta kuin yleensä tiedostetaankaan). 

Tämän taustalla olisin ihan oikeasti näkevinäni esimerkiksi kasaripasifismin kaikuja. Kasaripasifismiin kuului aika oleellisesti se, että "suomalaisuus" tai "isänmaallisuus" jätettiin huomiotta epäoleellisina asioina kansainvälistyvässä maailmassa. Näin koko keskustelunaihe jäi äärioikeistolle.

Isänmaallinen oikeisto on huomannut ihan oikean ongelman sanoessaan, että maailmanparantajavasemmisto on tehnyt isänmaallisuudesta kirosanan. Mutta tämä on taas esimerkki siitä, että ääriryhmä etsii yhteiskunnasta jonkin selvän epäkohdan ja käyttää sitä hyväkseen omien satujensa ja salaliittoteorioittensa edistämiseen. Lisäksi ne jotka yrittävät ratkaista ongelman äärioikeiston ulkopuolella ja siitä riippumatta joutuvat loanheittokampanjan kohteiksi.

4) Kyvyttömyys puhua äärioikeiston vaatimusten sisäisestä ristiriitaisuudesta. Maahanmuuttoasiassa äärioikeiston ohjelmapapereissa saatetaan vaatia samanaikaisesti maahanmuuttajien kovakätistä sulauttamista yhteiskuntaan ja maahanmuuttajien eristämistä omille asutealueilleen, joissa he saavat kulkea niin rätti päässä kuin haluavat ja silpoa pikkutyttöjen pissavehkeitä niin paljon kuin haluavat. Jopa sama henkilö saattaa eri keskusteluissa esittää molemmat vaatimukset.

Poliittinen puolue, jonka pääasiallinen sanoma on maahanmuuttopolitiikan virheellisyys, on velvollinen kertomaan, mikä siinä tarkkaan ottaen on vialla ja miten se pitäisi korjata. Jos se pystyy samassa asiakirjassa esittämään täysin vastakkaisia korjauskeinoja, median velvollisuus on heittää sekä asiakirja että koko puolue roskiin. Kun vastaus kysymykseen "missä on pihvi?" on "sitä ei ole", asian pitäisi olla sillä selvä.

Kerran toisensa jälkeen on ilmennyt, että äärioikeiston ehdotukset maahanmuuttopolitiikaksi ovat olleet itse asiassa lepsumpia kuin Suomen jo siinä vaiheessa voimassa ollut maahanmuuttopolitiikka. Lisäksi ne toimenpiteet, jotka äärioikeisto on onnistunut saamaan voimaan, ovat vain pahentaneet ongelmia. 

Kun äärioikeiston vaatimuksesta poistettiin laista toissijainen humanitaarinen suojelu niille, joiden turvapaikkahakemus on hylätty mutta joita ei voida eri syistä palauttaa kotimaahansa (siksi että se ei ota vastaan, tai koska se on niin sekaisin ettei siellä ole edes toimivaa lentokenttää), luotiin Suomeen juuri sellainen yhteiskunnasta syrjäytyneiden paperittomien maahanmuuttajien joukko, jollaiset olivat aiheuttaneet vuosikymmenet päänvaivaa Keski-Euroopan suurille maahanmuuttomaille. 

Ennen persujen nousua humanitaarinen suojelu nähtiin viestimissäkin laajalti suomalaisen pragmatismin suurena menestystarinana. Mutta kun persut hyökkäsivät sitä vastaan siksi, että "humanitaarinen" ja "suojelu" olivat sanoina heille niin vastenmielisiä, kukaan mediassa ei enää muistanut, mitksi se järjestelmä oli ylipäätään perustettu. Suomalaisen käytännöllisyyden riemuvoitolla ei enää ollut puolustajaansa.

Suomenkielisen lehdistön toimittajien ammattitaidottomuus näkyi ja näkyy juuri siinä, että kun örseltävien maahanmuuttokriitikoiden netissä rälläävät laumat heittelevät järjettömiä ja perusteettomia syytöksiä "neekerien maahantuonnista", toimittajat eivät kykene torjumaan niitä tosiasioilla - koska toimittajille on tärkeämpää olla suuria tähtijournalisteja kuin tietää mitään mistään.

5) Kyvyttömyys ottaa puheeksi äärioikeiston tekopyhyyttä. Äärioikeisto julistaa aina vastustavansa rikollisuutta, varsinkin seksuaali- ja huumerikollisuutta. Äärioikeiston riveistä on kuitenkin vuosien varrella paljastunut niin raiskaajia, parittajia kuin huumekauppiaitakin. Äärioikeiston valtias ja mestari Jussi Halla-aho on marissut muslimien moniavioisuudesta, vaikka hänellä on vuosikausia ollut jalkavaimo, jonka kanssa hän on saanut lehtolapsenkin.

Normaaleissa oloissa näille Halla-ahon panomieselkeille olisivat nauraneet naurismaan aidatkin. Tony Halmeen kuningastie katkesi juuri siihen, että hän oli huume- ja väkivaltarikollinen, joka syytteli vihreitä huumeiden ihannoinnista ja rikollisten hyysäämisestä. Siihen aikaan uskallettiin vielä sanoa rikollisia rikollisiksi ja puuttua tekopyhyyteen.

En edes vaivaudu syvemmälti kirjoittamaan siitä, että Sebastian Tynkkynen, persujen nuorisopomo, on maahantuonut itselleen mustaihoisen puppelipojan Afrikasta, totean vain, että sille olisi aihetta nauraa paljon enemmän kuin toimittajat uskaltavat.

6) Kyvyttömyys suojella omia työntekijöitä persujen ja äärioikeistolaisten nettihäiriköintikampanjoilta. Silloin kun minä jouduin jatkuvan loanheiton ja häiriköinnin kohteeksi, mediatyönantaja levitteli käsiään, ellei peräti olisi syyllistänyt minua siitä, että kommenttilaatikossa mesosi äärioikeisto. Päätoimittaja (tai "tuottaja") sivustolla, jolla kirjoitin, toivoi etten "ärsyttäisi niitä". Kuitenkin tätä rapaa tuli sellaisenkin kirjoituksen kommenttilaatikkoon, jossa käsittelin silloin telkkarissa uusintakierrokselle tullutta vanhaa Neil Hardwickin hupisarjaa "Tankki täyteen". Tai sellaiseen, jossa kirjoitin tuolloin tuoreesta fantasiaelokuvasta "Kultainen kompassi".

Olin tunnetusti kirjoittanut provosoivasti mm. demareista ja feministeistä. Tällöin työnjohto oli solidaarisesti pitänyt puoltani. Mutta äärioikeiston painostusta vastaan apua ei ollut saatavilla. Oli vaikea välttää vaikutelmaa, että työnjohto piti äärioikeiston puolta. Minkäänlaista solidaarisuutta muulta mediaväeltä oli turha odottaakaan. Nyt kun yhä useammat oikeat journalistit ovat joutuneet samanlaisen vainon kohteiksi, heidän kannattaisi tulla nöyrinä lakki kourassa pyytämään minulta anteeksi.

7) Ns. kahden ääripään teoria, "tolkun ihmisen" diskurssi. Monet toimittajat, joiden tulisi tietää paremmin, ymmärtelevät asisttomasti äärioikeistoa esittämällä heidän nousunsa ymmärrettävänä reaktiona johonkin "vastakkasieen ääripäähän". Tosiasia on kuitenkin, että Suomeen ei äärioikeiston nousun aikoihin suuntautunut minkäänlaista rajoittamatonta tai kontrolloimatonta maahanmuuttoa (ja silloin kun mitään etäisestikään sen näköistä ilmeni, hallituksessa istuivat juuri persut). Kukaan ei vaadi rajojen täydellistä avaamista, se mitä vaaditaan on oikeusvaltioperustainen ja asiallinen maahanmuuttopolitiikka.

Persujen taktiikkana on ollut syyttää jopa täysin politiikkaan osallistumattomia sivullisia rajojen avaamisesta ja maahanmuuttajien kutsumisesta Suomeen. "Jos et kannata persuja, edustat toista ääripäätä." Tyypillinen "tolkun ihmiseksi" heittäytyvä toimittaja (esimerkiksi Petri Korhonen) ottaa sitten (jopa karkeasti solvaamalla) etäisyyttä "vastakkaisesta ääripäästä", johon todellisuudessa kuuluu ihan tavallisia, persujen maalittamia ihmisiä. Näin sitä Overtonin ikkunaa sitten siirretään kukonaskelen verran lähemmäksi äärioikeistoa.

Dimitri Ollikaisen video Riikka Purran ja äärioikeiston terrorismiepäillyn suhteista

Linkki videoon

Jussi Halla-aho teki ilmiannon Iikka Kivestä - Jussi Halla-aho anmälde Iikka Kivi till polisen

Jussi Halla-aho on nyt tehnyt rikosilmoituksen siitä, että Iikka Kivi kutsui häntä somessa fasistiksi. Sekä siellä että jopa Hugenberg-viestimissä on jo nostettu esiin hänen muutaman vuoden takainen lausuntonsa, jossa hän itsesäälisesti itkee, että häntä kutsutaan päntiönään fasistiksi ja rasistiksi, muttei hän voi nostaa siitä oikeusjuttua. Nyt hän on ilmeisestikin muuttanut mieltään niin kuin vain tahdottomien raajojen armeijansa palvoma jumalolento voi.

Jussi Halla-aho har nu brottsanmält komikern Iikka Kivi för att denne kallat honom fascist på sociala medier. Både där och t o m på Hugenbergmedierna har man redan påpekat att han för ett par år sedan i någon intervju självömkande gråtit att han hela tiden kallas för fascist och rasist men att han inte kan göra en rättssak av det. Nu har han tydligen ändrat sig, men det är hans privilegium, eftersom han är en gudom tillbedd av sina viljelösa kroppsdelars armé.

Halla-ahoa on aikaisemmin saanut oikeuden päätöksellä kutsua rotutohtoriksi, mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska - kuten oikeuden päätös jota kuinkin meni - hän on väitellyt tohtori (ei siis kunniatohtori vaan ihan kunniaton tohtori, heh heh) joka on hankkinut poliittisen kannatuksensa laukomalla provosoivia rotukannanottoja. Toki yleisen käytännön mukaan fasisti on jo niin väsynyt ja nälkiintynyt perushaukkuma, että rotutohtori kuulostaa huomattavasti pahemmalta herättäessään mielikuvia esimerkiksi Josef Mengelestä. Se ei ole mies eikä mikään, jota ei ole ainakin kerran fasistiksi nimitelty - minuakin on, kun tapaan provosoida noita bäckmanilaisia.

Tidigare har rättsväsendet tillåtit att kalla Halla-aho för "rasdoktor", vilket i och för sig är förståeligt, eftersom - så ungefär lydde domslutet - han för det första är filosofie doktor (ingen hedersdoktor utan en helt vanlig ohederlig doktor, haha) vars politiska stöd beror på hans provocerande skriverier om människoraser. Visserligen är "fascist" som okvädinsord så utnött och bleknat att "rasdoktor" låter etter värre, eftersom det uppväcker föreställningar t ex om Josef Mengele. Det är ingen riktig karl som inte kallats fascist. Själv har jag provocerat Rysslands såta finska vänner inklusive Johan Bäckman tillräckligt ofta för att ha tilldelats denna hedersbeteckning.

"Prinsessan på ärten". Kuva/bild: Kinfe Perätalo. 

Hugenberg-lehdistömme reaktio on ollut mielenkiintoinen. Iltalehti, joka on aina ollut yksi röyhkeimmin hugenbergiläisiä viestimiämme, rohkeni jopa pilkata Halla-ahoa liiasta herkkänahkaisuudesta. Kannattajakunnassakin ilmeni tiettyä ärtyneisyyttä, koska se on yleensä voinut luottaa siihen, että Halkku seisoo tulituksessa kuin Stonewall Jackson ja sivuuttaa kaikki loukkaukset ikuisen yläastepojan sarkasmillaan. Nyt kun harmaan teräksiseen julkisivuun ilmaantuu ruostetta ja halkeamia, siitä eivät pidä hänen tahdottomat raajansakaan.

Vår hugenbergska tidningspress har reagerat på ett intressant sätt. Iltalehti, som alltid varit ett av våra mest hugenbergsinnade medier, vågade t o m kritisera Halla-aho för att vara alltför snarstucken. Man kunde t o m uppfatta en viss retlighet bland hans anhängare. Vanligen har de kunnat lita på att Halla-aho står upprätt under eldgivningen som Stonewall Jackson och förbigår alla kränkningar med den sarkasm han lärt sig på högstadiet. Nu har hans stålgråa fasad dock börjat få rost och sprickor, vilket inte gillas ens av hans viljelösa kroppsdelar (anhängare). 

On toki oleellista, missä yhteydessä Kivi sanoi Halla-ahoa fasistiksi - nimittäin nettikeskustelussa, jossa joku ukrainalainen ylisti Halkun ukrainan taitoa. Tällöin Kivi riensi valistamaan asianomaista siitä, mikä Halla-aho oikeasti oli miehiään ja taisipa mainita myös siitä, miten ylistävään sävyyn herra oli puhunut esimerkiksi Viktor Orbánista, jonka venäläismielisyys on tullut jo harvinaisen selväksi. Tämähän on haitaksi Halla-ahon yritykselle nostaa itsensä suureksi valtiomieheksi Ukrainan hätää hyväksikäyttäen. Ilmeisesti hän hätääntyi tosissaan.

Det är dock viktigt att påpeka kontexten i vilken Kivi kallade Halla-aho för fascist - det var i en onlinediskussion där någon ukrainare lovordade Halla-ahos flytande ukrainska. Då skyndade sig Kivi att upplysa honom om vad Halla-aho egentligen står för och om jag minns rätt påpekade han för ukrainaren också att Halla-aho uttryckt sig i alltför positiva ordalag om t ex Viktor Orbán, vars rysslandsvänliga attityd redan länge varit uppenbar. Detta var dock till förfång för Halla-ahos försök att bli internationellt erkänd statsman genom att exploatera kriget i Ukraina. Tydligen greps han av panik.

Koska maassa on sananvapaus sentään vielä jossakin kunnossa, Halla-aho ei voinut estää Kiveä kertomasta totuutta ukrainalaiselle keskustelukumppanilleen. Mutta jokin kivi hänen piti päästä heittämään Kiven niskaan, ja ainoa mitä hänellä oli, oli tehdä rikosilmoitus "fasisti"-nimityksestä.

Eftersom det ännu finns någon sorts yttrandefrihet i landet, kunde Halla-aho inte hindra Kivi från att avslöja sanningen till den ukrainske diskussionspartnern. Men någonting kände han sig föranledd att slå Kivi med, och det enda som återstod var att brottsanmäla denne för att ha kallat honom fascist. 

Fasistilla tarkoitetaan arkikielessä äärioikeistolaista rasistia, ja Halla-ahon äätioikeistolaisuudesta ja rasistisuudesta on vuosien varrelta runsaasti näyttöä, alkaen siitä että hän on vuosikymmen sitten saanut tuomioistuimessa rapsut kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta blogissaan. On siksi varsin vaikeaa uskoa, että Kiveä mikään rangaistus uhkaisi - kunnianloukkauksessahan on kyse nimenomaan paikkaansapitämättömän tiedon levittämisestä, ei minkään valtiosalaisuuksien (viitatakseni vanhaan vitsiin Leonid Brežnevistä).

Med fascist avses i vardagsspråket en högerextrem rasist, och under åren har det dykt upp en massa bevis om att Halla-aho är både högerextremist och rasistiskt inställd - för ett årtionde sen dömdes han ju  för hets mot folkgrupp i sin blogg. Sålunda är det svårt att tro att Kivi på riktigt skulle hotas av något straff. Ärekränkning handlar ju om att sprida osanna uppgifter, inte om några statshemligheter (för att anspela på en gammal vits om sovjetledaren Leonid Brezjnev).

Halla-ahon alullepanemasta oikeusprosessista voisi olla ainakin sen verran hyötyä, että hänen vuosien varrella möläyttelemänsä typeryydet nousisivat uudelleen, tai ensimmäisen kerran, julkisesti puheeksi. Lehdistömme on tietysti ollut vuosikymmenen ajan luotettavan syvällä kyyryssä Halkun kulttilaisten edessä, mutta kuten sanottu jopa Iltalehti on viime aikoina reipastunut - varsinkin nuori toimittaja Ida Erämaa on löytänyt housuistaan aika mojovat munat, heh.

Om Halla-aho nu lyckas få en rättsprocess i gång, kan det leda till samhällsnyttiga resultat: de dumheter som han under åren kläckt ur sig kan igen, eller t o m första gången, bli förstasidesstoff i tidningarna. Vår tidningspress har visserligen sedan ett årtionde tillbaka bugat och bockat för Halla-ahos kultmedlemmar, men som sagt har t o m Iltalehti på sistone tagit sig i kragen, främst tack vare den unga journalisten Ida Erämaa som skriver som en riktig karl.

Tärkeintä olisi toki saada julkisuuteen se, että Halla-aho ei todellakaan ole johdonmukaisesti ollut Venäjää vastaan, vaikka nyt esittääkin Ukrainan ylintä ystävää. Esimerkiksi se RT-kanavalla esiintyminen vuonna 2009 on mediassa vaiettu alusta saakka.

Det viktigaste vore givetvis att bringa till offentligheten att Halla-aho verkligen inte varit konsekvent kritisk mot Ryssland, hur han än försöker utge sig för den störste av alla Ukrainavänner. Att han år 2007 uppträdde på den ryska propagandakanalen RT har aldrig intresserat våra medier.

Venäjän varjo persujen taustalla - Den ryska skuggan bakom sannfinnarna

 Tässä on kuva, jota sietää miettiä:

Det är värt att reflektera över den här bilden:

Jussi Halla-aho: "Jag älskar yttrandefrihet, därför stöder jag Orban,"

Jussi Halla-aho julistaa tässä kuvassa "rakastavansa sananvapautta". Hän rakastaa sananvapautta niin paljon, että komensi aikoinaan netissä villitsemänsä tahdottomat raajat vaientamaan minut spämmäämällä. Samaa temppua hän yritti saada läpi myös Jessikka Aron, Suomen ansioituneimman Venäjän hybridisodan paljastajan, nitistämiseksi, mutta Aro oli onneksi riittävän tukevasti satulassa, jotta häntä ei saanut sensuroitua. Sitä paitsi hänellä oli työnantaja, joka tuki häntä. Kaikki me emme ole niin onnekkaita.

Jussi Halla-aho förkunnar här att han "älskar yttrandefrihet". Han älskar yttrandefrihet så mycket att han på sin tid kommenderade sina online-anhängare - sina viljelösa kroppsdelar - till att tysta ned mig genom att spamma. Han försökte också uppvigla till en liknande kampanj mot Jessikka Aro, som är Finlands mest meriterade avslöjare av Rysslands hybridkrig, men Aro satt till all lycka så säkert i sadeln att Halla-aho inte kunde censurera henne. Dessutom var hennes arbetsgivare villig att stöda henne. Detta är dessvärre inte oss alla förunnat. 

Tämän ceterum censeoni toistettuani totean (taas kerran), että Halla-aho pelaa kaksilla korteilla. Hän sanoo vastustavansa Venäjää ja olevansa Ukrainan puolella, mutta samalla hän julistaa tukeaan Orbanin kaltaisille Putinin kanssa kamuileville mussolininkorvikkeille. Aivan vastaavalla tavalla hän julisti Donald Trumpin presidenttiyden olevan parasta, mitä länsimaiselle kulttuurille on tapahtunut aikoihin, vaikka Trump amerikkalaisen isolationismin radikaalina kannattajana voi tuhota Halla-ahonkin (muka) tukeman Naton.

Efter detta ceterum censeo konstaterar jag (en gång till) att Halla-aho spelar dubbelspel. Han påstår sig vara emot Ryssland och för Ukraina, men samtidigt förkunnar han att han stöder Viktor Orbán, en surrogat-Mussolini som är såta vänner med Putin. På ett liknande sätt sade han att Donald Trump som president för Förenta Staterna var det bästa som hänt med den västerländska kulturen sedan länge - trots att Trump som en anhängare av radikal amerikansk isolationalism kan förstöra försvarsalliansen Nato, som Halla-aho (kantänka) gillar.

Mikään edellä sanomastani ei ole uutta eikä originellia, mutta niin kauan kuin esimerkiksi minut vaiennetaan sen sanomisesta eikä Hugenberg-lehdistömme sitä uskaltaudu sanomaan, kansalaisvelvollisuus on sanoa se, aina uudelleen.

Ingenting jag ovan påpekat är någonting nytt eller originellt. men så länge t ex jag nedtystas för att säga det och så länge våra Hugenbergmedier inte vågar säga det är det en medborgerlig plikt att säga det om och om igen.

Muissa uutisissa kerrotaan, että Laura Huhtasaaren avustajana tunnetuksi tullut Olli Kotro on siirtynyt peräsuolinkaisista Vapauden liittoon. Vapauden liittohan on tämä Olli Tiihosen pyörittämä Nato- ja EU-eroa ajava pulju, siis avoimesti venäläismyönteinen. Kotro on laukonut aina silloin tällöin sellaisia juttuja, jotka voi tulkita vain vaatimuksina liittää Suomi Venäjän vaikutuspiiriin - hänhän ehdotti eroa Schengen-alueesta ja sen tilalle viisumivapautta Venäjän ja Suomen välille.

I övriga nyheter står det att Olli Kotro, förr känd som assisten åt Laura Huhtasaari, övergått från satfinnarna till Frihetsförbundet. Frihetsförbundet är, som alla borde veta, den av Olli Tiihonen ledda organisationen som vill att vi ska utträda ur Nato och EU, vilket innebär att det är ett öppet rysksinnat parti. Kotro har ibland yttrat sig i ordalag som bara kan tolkas som krav på att ansluta Finland till Rysslands intressesfär: han kom med ett utspel om att lämna Schengenområdet och i stället införa visumfrihet mellan Ryssland och Finland.

Laura Huhtasaari ei muistaakseni ole näin avoimesti ehdottanut Suomen siirtämistä Venäjän alusmaaksi, mutta hänenkin puheissaan on aika ajoin esiintynyt Venäjän myötäilyä - esimerkiksi silloin kun hän sanoi jotakuinkin niin, että Suomen Nato-jäsenyys ei merkitsisi mitään, koska Venäjä heittää halutessaan Suomeen pari atomipommia ja se on sitten siinä, ja että jos Venäjä Suomen haluaa ottaa, niin sitten se ottaa. Tällainen tappioonalistumisretoriikka oli hupaisaa kyllä hyvin yleistä kasaripasifistien kirjoituksissa.  

Vad jag minns har Laura Huhtasaari inte kommit med lika entydiga förslag för att underkasta Finland rysk överhöghet, men undfallenhet gentemot vår östra granne har av och till präglat hennes yttringar - till exempel sade hon en gång att Finlands möjliga medlemskap i Nato inte kommer att innebära något konkret skydd mot Ryssland, ty Putin, om han så vill, kastar ett par atombomber på oss och därmed basta, och om Ryssland verkligen vill ta över Finland kan vi inte göra någonting. Dylik defaitistisk retorik förekom skrattretande nog rätt ymnigt i åttiotalspacifisternas skriverier.

On mielenkiintoista nähdä, mikä nyt lienee Huhtasaaren vastainen asema peräsuolipuolueessa. On mahdollista, että puolueen tosiasiallinen puheenjohtaja Halla-aho yrittää siivota avoimimmin putinistisia hörhöjä mäkeen, ja Huhtasaari on profiloitunut yhtenä sellaisista. Toisaalta Huhtasaari nyt on aina ollut täysin tuuliajolla ja vailla moraalista tai muutakaan kompassia, minkä näkee esimerkiksi siitä plagiointiskandaalista. Jos herra ja hidalgo Halla-aho niin käskee, Huhtasaari vaihtaa mielipiteitään kuin kauko-ohjaimen nappulasta.

Det blir intressant att se, hur Huhtasaaris position i sannf hädanefter kommer att gestalta sig. Det är tänkbart att partiets de facto ordförande Halla-aho på riktigt försöker bli av med putinistiska tokstollar i partiet, och Huhtasaari har profilerat sig som en av dem. Å andra sidan har Huhtasaari alltid varit helt på drift och utan moralisk eller någon annan kompass, vilket man genast ser t ex på hennes plagieringsskandal. Om den store herren och härskaren Halla-aho så befaller, byter Huhtasaari åsikt som genom fjärrstyrning.

Kun urheilija raiskaa - När idrottsmän våldtar

Onhan siitä jo joitakin viikkoja, kun jääkiekkoilijan raiskaustuomiosta nousi mediassa meteliä, mutta sen jälkeenkin on joku toinen urheilijapoika ollut otsikoissa seksuaalirikoksesta, joten on syytä kirjoittaa tästä jokunen rivi. Tämä kuitenkin liittyy aika paljon niihin teemoihin, joista aikoinani seksiaiheiden provokaattorina kirjoitin.

Det har gått en del veckor sedan det blev ett ståhej om en ishockeyspelares våldtäktsdom i medierna, men därefter var det en annan idrottskille som väckte förargelse av likadana skäl. Det är sålunda skäl att återgå till mina gamla teman som sexprovokatör och plita ned ett par rader.

Kun kirjoitin joskus 2010-luvulla kaverieni siihen aikaan ylläpitämään rasisminvastaiseen yhteistyöblogiin siitä Tohmajärven pesäpallojoukkueen tekemästä joukkoraiskauksesta, "maahanmuuttokriittinen" pohjalieju kurlutti kommenttiosastolla kuinka minä olin muka väkisin kaivanut esiin "sen ainoan" kantasuomalaisten tekemän joukkoraiskauksen. No, tämä ihmisräkä tietysti leimaa, vainoaa ja valehtelee kun se ei muuta osaa. Todellisuudessa kantasuomalaiset tekevät paljon raiskauksia, sekä yksin että joukolla, ja jos raiskaaja on sitä ryhmää, jolla katsotaan olevan oikeus raiskata rangaistuksetta, merkittävä osa nimenomaan kantasuomalaisista hyväksyy raiskauksen ja vaatii rangaistusta lähinnä raiskatulle.

När jag nångång på 2010-talet skrev i en blogg jag och en rad kompisar på den tiden hade om gruppvåldtäkten som bobollslaget i Tohmajärvi åkte fast för, skrek det "invandringskritiska" avskummet i kommentarlådan om hur jag kantänka gjorde ett stort nummer av "den enda" gruppvåldtäkt som representanter för majoritetsbefolkningen hade begått. Men där gjorde avskummet bara det de kan bäst: brännmärkte, förföljde och ljög. I verkligheten begår finnarna massor av våldtäkter, både ensamma och gruppvåldtäkter, och om våldtäktsmannen ingår i den grupp som anses berättigade att begå våldtäkt ostraffat, är en betydande del av majoritetsbefolkningen villig att ursäkta brottslingen och kräva straff för offret.

Urheilijanuorukaiset raiskaavat ja pääsevät raiskauksistaan kuin koira veräjästä, koska heillä on valtavat laumat hyysäreitä ja hyssyttelijöitä puolellaan. Samalla maahanmuuttajanuorukaisia uhkaa syyttömänä syytetyksi joutuminen, koska heillä ei sellaisia puolustelijoita ole, sitä vastoin kyllä itsepintaisia ja itsetarkoituksellisia vihollisia, maahanmuuttokriitikoita (poliittisesti epäkorrektilla sanalla rasisteja ja fasisteja), joille on pyhä velvollisuus ja elämäntehtävä myrkyttää kaikkien tummaihoisten ihmisten elämä.

Idrottande unga män begår våldtäkter utan att nångång ställas till svars för sina brott, ty de tas i försvar av en massa idrottsentusiaster. En helt oskyldig invandraryngling kan däremot bli utmålad som sexbrottsling, ty han har inga sådana försvarare, bara envisa fiender - invandringskritiker (läs: rasister och fascister), för vilka det är en helig plikt och livsuppgift att förgifta livet för alla mörkhyade människor.

Tästähän esimerkki on se joidenkin vuosien takainen kauhea "somalien tekemä joukkoraiskaus", jonka roskaväki tulkitsi niin, että raavaat miehet olivat muslimiuksissaan raiskanneet esiteinejä. Sitten osoittautui, että uhrit olivat röökiltä haisevia ja syljeksiviä neljätoistavuotiaita ja kauheat raiskaajat olivat päässeet rikosvastuuikään vasta vuotta-paria aikaisemmin. (Muuan nyttemmin vaineeseen vaipunut äärioikeistolainen herra täältä Turusta, jonka nimenkin kaikki varmaan arvaavat, kehui netissä usein seksuaalisilla valloituksillaan, ja niihin kuuluivat alaikäiset tytöt, joiden kanssa hän oli nuorukaisena armeijalomillaan maannut. Ikäero oli siis samaa luokkaa kuin näiden kauheiden somaliraiskaajien ja heidän uhriensa välillä. Mutta tiedämmehän me: mikä sopii äärioikeistolaiselle Jupiterille, ei sovi somalialaiselle härälle.) Raiskauksetkin olivat lähinnä vaatteiden alta kähmimistä, ts. seksuaalista kajoamista, joka on rikos, mutta ei raiskaus. Viinallakin oli kuulemma osuutta asiaan, mikä osoittaa, että pojat eivät ainakaan muslimiuttaan olleet moiseen syyllistyneet. Ei sitä kossua moskeijassa tarjoilla. 

Ett exempel är den "somaliska massvåldtäkt" som ägde rum för ett antal år sen och som av pöbeln tolkades så att vuxna karlar drivna av sin muslimska kultur hade våldtagit flickor som inte riktigt ännu kommit till tonåren. Sen visade det sig att offren var tobaksluktande, spottande fjortisar och att de hemska våldtäktsmännen bara blivit straffmyndiga ett eller två år tidigare. (I det här sammanhanget vill jag för jämförelsens skull påpeka att en viss högerextrem gentleman här i Åbo, nu avliden, vars namn man inte behöver vara alltför invigd för att gissa sig till, ofta skröt på nätet med sina sexuella erövringar, bland dem de minderåriga flickor han som yngling legat med på sina armépermissioner. Åldersskillnaden var alltså i samma klass som mellan de "somaliska våldtäktsmännen" och deras offer. Men som vi vet är det en sorts regler för somaliska killar och en annan sorts för finska ynglingar.) De påstådda våldtäkterna gick ut på att tafsa under kläderna, vilket som brott inte är våldtäkt, utan sexuellt antastande. Spriten spelade också en roll, vilket ger vid handen att det inte var någon muslims kultur som inspirerade killarna. Det är inte på moskén man lär sig dricka alkohol.

Vaikka minulla, kuten kynäniskanörteillä yleensäkin, on ollut tapana demonisoida urheilijapoikia, joudun taas kerran toteamaan, että raiskauksiin syyllistyneitä jääkiekko- sun muita pallomiehiä voi ymmärtääkin. Urheilujoukkueiden voitonjuhlissa vastuuntunto liukenee virtaavaan viinaan, ja tyttöjä kuhisee joka nurkassa. Kun pojilla on juhlimisasenne päällä, lähtökohta on se, että nyt juodaan viinaa, nautitaan mahdollisesti laittomiakin huumeita (Jere Karalahden tapaus ysärillä opetti jo meille, että nekin saattavat maistua kovissa paineissa lätkää lämääville pelaajille) ja tietysti ollaan sukupuoliyhteydessä kauniiden tyttöjen kanssa. 

Som det anstår en fysiskt svag nörd, brukar jag demonisera idrottande ynglingar, men även jag måste konstatera, att det är möjligt att i viss mån förstå idrottshjältar som begår våldtäkter. När en idrottsklubb firar sin seger, löses ansvarskänslan upp av brännvinsströmmarna, och tjejer vimlar det av i varje vrå. När killarna har feststämningen uppe, gäller det att supa, kanske tillåter man sig också lite knark (redan fallet med Jere Karalahti på nittiotalet visade att ishockeyspelare under tungt prestationstryck kan söka njutning och tröst också i olagliga rusmedel) och naturligtvis har man sex med vackra flickor.

On aiheellista ajatella, että pirskeisiin tunkeutuvat nuoret naiset ovat siellä pelaajien seksuaalisia tarpeita varten, eikä siinä sinänsä ole mitään väärää, jos sen suhteen ollaan avoimia eikä kukaan muuta väitä tai kuvittele ja jos kaikki asianosaiset ovat täysi-ikäisiä. Ongelma on se, että noissa voitonjuhlissa hilluu myös alaikäisiä tyttöjä, joilla voi olla hyvin lapsellinen ja ihanteellinen käsitys seksuaalisuudesta, rakkaudesta ja urheilusankareista. 

Det är berättigat att tänka, att unga kvinnor som snyltar på dessa fester är där för att tillfredsställa spelarnas sexuella behov, och i och för sig är det här helt okej och lajbans om alla medger det öppet, om ingen påstår eller inbillar sig något annat och om alla är medvetna om det. Det problematiska är att segerfesterna ofta lockar till sig unga flickor som inte ännu nått sexmyndig ålder och som kan ha mycket barnsliga och idealistiska föreställningar om sex, kärlek och idrottshjältar.

Kun urheilupiirien seksuaalitavat ovat mitä ovat, meillä on merkittävä joukko nuoria urheilijoita, jotka eivät käytännössä ole kokeneet seksuaalista torjutuksi joutumista eivätkä tiedä miltä se tuntuu. Tytöt ovat piirittäneet heitä sellaisina laumoina, että he ovat käytännössä lähinnä vain joutuneet valkkaamaan joukosta näteimmät ja heittelemään rumimpia pois. Toisin sanoen nuori viriili urheilija voi todellakin syyllistyä raiskaukseen tai alaikäisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön sitä itse tajuamatta.

När idrottskretsarna har sådana sexvanor som de har, har vi en hel del unga idrottsmän som aldrig blivit sexuellt avvisade och vet inte hur det känns. Tjejer har alltid sökt sig till dem i sådana skaror att killarna i praktiken bara behövt välja den vackraste. Sålunda kan en ung viril idrottare faktiskt begå våldtäkt eller utnyttja en minderårig sexuellt utan att ens inse det.